tiistai 25. syyskuuta 2012

Kuka saa arvostella?


Arvostelu, arviointi, neuvominen, opettaminen, korjaaminen, vittuilu. Raja näiden välillä on häilyvä ja joskus tulkinnanvarainenkin juttu. Etenkin ratsuihmisten parissa kaikkia näitä tapahtuu paljon, on varmasti tapahtunut aina. Itse ainakin muistan ihan pienestä asti kasvaneeni sellaisessa talliympäristössä, jossa toisia arvostellaan - yleensä selän takana. Myöhemmin harrastuspiirin laajetessa koin oloni "tutun turvalliseksi", kun huomasin käytännön olevan sama joka puolella. Onko se hevosihmisillä verissä vai mistä järkyttävä tarve arvostella, arvioida ja päteä syntyy?

Eniten ainakin minua huolestuttaa se, että arvostelu tapahtuu selän takana tai vaihtoehtoisesti internetissä anonyyminä. Arvostelija harvoin tuntee arvostelunsa kohdetta, mutta tuntee silti palavaa tarvetta ilmaista oma mielipiteensä muille tai turvallisesti anonyyminä suoraan arvostelun kohteelle. Mikä ratsuihmisissä synnyttää tarpeen arvostella muiden ratsastusta, tapoja tai valintoja? Onko taustalla kateus, oman elämän ongelmat vai todellinen taivaan lahja, valmis masteropettajan pätevyys? Epäilen etenkin viimeisintä. Uskallan väittää, että suurin osa arvostelijoista ei ole arvostelunsa kohdetta taitavampia.

Mikä oikeuttaa arvostelemaan toista? Mielestäni hevospiireissä ainoastaan kilpailuiden tuomarilla tulisi olla lupa ja oikeus arvostella. Tuomari on pätevä, asiantunteva ja ammattilainen. Hän todella tietää, mitä tekee. Lisäksi kilpailuiden osallistuja on tehnyt tietoisen päätöksen osallistua kilpailuun ja tulla arvostelluksi. Ratsastustunneilla opettajankaan ei kuulu arvostella, vaan opettaa ja korjata virheitä. Arvostelu ja opettaminen ovat kaksi eri asiaa. Mikäli taas opettajallakin on oikeus vain opettaa, niin miksi niin usein kentän laidalla tapahtuu arvostelua muiden hevosharrastajien toimesta?

Seuraavaksi herääkin kysymys "miksi". Miksi hevosihmiset arvostelevat, saako siitä jotain tyydytystä vai pönkitetäänkö sillä omaa itsetuntoa? Paraneeko mieli huonosti mennen valmennuksen jälkeen, kun voi itse kommentoida toisten virheitä? "Aina on joku minua huonompi". Ei arvostelua ainakaan puhtaasta välittämisestä tehdä, tai jos tehdään, niin jokin yhtälössä kuitenkin mättää. Kuten kilpailuissa, pitäisi arvostelussa olla kaksi tasavertaista osapuolta - arvostelija sekä arvostelun pyytäjä, vastaanottaja. Yhtälö ei siis toimi, mikäli arvostelija ottaa oikeuden tehdä arvioita ja korjata toisen virheitä ilman toisen pyyntöä.

Etenkin hevosihmisten blogeissa olen huomannut huolestuttavan määrän arvostelevia kommentteja, erityisesti anonyymeiltä kommentoijilta. Milloin arvostellaan istuntaa, milloin apujenkäyttöä, milloin mitäkin. "Kamalaa ratsastusta!" "Kamala hyppytyyli!" "Käyttäisit enemmän ulko-ohjaa!" "Hankkisit valmentajan!" "Lopeta ratsastus kun et kuitenkaan osaa!" "Heppa kärsii kun revit suusta!". Noniin, ja mitäköhän näilläkin kommenteilla saavutettiin? Korjaantuivatko ratsastajan virheet? Saiko bloggaaja asiallista ja asiantuntevaa palautetta? Saiko kommentoija hyvän mielen? Uskaltaisin vastata kaikkiin ei.

Tuollaisia kommentteja lukiessa herää ajatus siitä, onko ratsastus oikeutettua kaikille? Eikö harrastelija saa ratsastaa, kun ei tahdo tai pysty käymään valmentajan tunneilla korjaamassa virheitä istunnassaan? Eikö ratsastuskoulun oppilaat saa hypätä esteitä, kun eivät kuitenkaan pääse aina hyppyihin mukaan? Täytyykö kaikkien pyrkiä täydellisyyteen? Ja jälleen kerran ratsastuksesta katoaa ilo.

20

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Reipas, yritteliäs, miellyttämishaluinen.


Näihin kolmeen sanaan voi tiivistää Winnien kolme viimeisintä päivää. Tamma on antanut itsestään taas parastaan ja todellakin palkinnut tehtyä työtä niin käytöksen, ratsastettavuuden kuin hyppäämisenkin suhteen.

Edellispäivänä pelattiin vähän jalkapalloa, jossa Winne pärjäsi vallan mainiosti. Futiksen rinnalla väännettiin vähän koulua kokeillen uusia juttuja. Verkkasin ponin pitkin ohjin käynnissä, ravissa ja laukassa. Winnie oli tasainen ja yllättävän rauhallinen myös laukassa, sain rauhassa tehdä tasapainoharjoituksia jalustimilla ja ilman käsiä. Varsinainen työskentely kesti ehkä vartin, kun treenattiin vastalaukkoja ja laukannostoja sekä avotaivutuksia ja askeleenpidennyksiä. Winnie oli ihanan rento ja pehmeä!


Eilen jatkettiin kentällä pitkin ohjin verkkaamista. Pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin, hetki kahdeksikkoa pitkin ohjin ja pari kierrosta laukkaa pitkin ohjin molempiin suuntiin. Työskentelyä käynnissä, ravissa ja siirtymillä - tehtiin super kivaa tehtävää pituushalkaisijalla! Käynnissä pituushalkaisijalle, voltti oikealle -> avotaivutusta oikealle taipuneena -> suoristus, voltti vasemmalle -> avotaivutusta vasemmalle taipuneena -> suoristus ja vielä voltti ja avotaivutus oikealle. Pitkällä sivulla siirtymisiä ja pysähdyksiä. Samaa tehtiin ravissa ja Winnie oli niin hieno!

Lopuksi ratsastettiin vielä helppo C kouluohjelma läpi - varmaan tähänastisista treeneistä paras. Loppukäynneiksi maastoon pitkin ohjin, sain muuten itse portin auki hevosen selästä!

Tänään oli taas hyppypäivä ja siitähän Winnie tykkäsi! Ihmettelen kovasti, miten poni voi kehittyä niin nopeasti ja parantaa kerta kerralta suoritustaan, viikko viikon perään. Tuntuu hullulta ajatella, että poni on hypännyt esteitä vasta muutaman kuukauden! Tänään hypättiin sarjaa okserilla ja vähän isompaa pystyä diagonaalilla. Ponnistuspaikat löytyi todella hyvin ja Winnie teki hyviä hyppyjä, puomit ei kolissut ollenkaan! Kahdesti poni karkasi sarjan b osalta, kun tuulisella ilmalla jokin maneesin toisessa päädyssä tuntui hirmu pelottavalta. Typeränä en ollut ottanut raippaa mukaan, jolloin pelkkä pohje ei riittänyt ponin pitämiseen linjalla. Poni kuitenkin ryhdistäytyi ja loikkasi hienosti vielä korotetustakin okserista yli. Hieno poni, nyt vaan voin kauhulla odottaa että koska alamäki alkaa.. :D















14

lauantai 22. syyskuuta 2012

Let's play soccer!

Totesin eilen itsekseni, että olen kyllä hirmu mukavassa asemassa hevosharrastukseni suhteen! Manailin Nennalle tallilla, kuinka viimeisimmät koulutreenit oli mennyt Winnien kanssa vähän penkin alle, enkä oikein tiennyt mitä haluaisin seuraavaksi ponin kanssa tehdä. Toisaalta koulussa olisi kiva korjata virheitä, toisaalta olisi kiva nollata päätä lähtemällä maastoon. Toisaalta olisi kiva tehdä taas jotain hauskaa. Vaihtoehtoja on paljon!

Hauskuus - sitä olen pitänyt tavoitteena Winnien kanssa viimeisen vuoden ajan. Tahdon että poni saa tehdä ja harrastaa monipuolisesti kaikenlaista niin, että se voisi olla mielenkiintoista ja erityisesti hauskaa. Miksi vääntää koulua hammasta purren ja kyyneliä pidätellen tai manata valmentajan puutetta ja siten kehittymisen hitautta, kun harrastaminen voi oikeasti olla kivaa, eikö sen pitäisi olla pääasia?

Rakastan Winniessä sen leikkisyyttä ja tietynlaista lapsellisuutta. Se rakastaa leikkimistä ja riehumista, sen ilmeistä näkee todella selvästi kun se nauttii jostain asiasta. Arvostan ponissa etenkin sitä, että se on rohkea ja halukas kokeilemaan erilaisia asioita. Meillä on oikeastaan vain taivas rajana ( ja ratsastuskoulun säännöt, tottakai ) sen suhteen, mitä voidaan tehdä ja kokeilla! Tähän mennessä ponin mieltä on pidetty virkeänä maastoilun, hyppäämisen, poniagilityn, irtojuoksutuksen, maastakäsintyöskentelyn, pienten temppujen ja palloleikkien avulla.

Olen työskennellyt Winnien kanssa lähiviikkoina pallon kanssa aika paljon. Poni on oppinut olemaan pelkäämättä palloa ja se on ryhtynyt koskemaan siihen rohkeammin jo jaloillaankin. Edistyksen ollessa suhteellisen nopeaa päätin viedä palloleikin taas astetta pidemmälle. Kiipesin itse ponin selkään ja lähdettiin opettelemaan jalkapallon alkeita, super kivaa! Tätä vauhtia edettäessä ollaan ensi keväänä jo valmiita futispeliin tekemään maaleja! ;)

1

perjantai 21. syyskuuta 2012

Syksyhetki






0

tiistai 18. syyskuuta 2012

Vuosi sitten

Siitä on pian jo vuosi kun Winnien ja mun tiet kohtasivat. Jenni otti viime viikolla muutamia rakennekuvia Winniestä pihalla ja lähdinkin mielenkiinnolla vertaamaan uusia kuvia noin vuoden takaisiin. Ensimmäinen kuva on lokakuun lopulta 2011, kun alempi on otettu nyt siis syyskuun alussa 2012. Pientä kehitystä Winnien vatsan kutistumisen suhteen tapahtui jo syksyn 2011 aikana, mutta suurin työ on tehty nyt toukokuun jälkeen, kun Winnie palasi pihatosta Metsäkylään.

Mitään valtaisaa muutosta ei ole tapahtunut, mutta ainakin ponilla on tukka kasvanut ja vatsan seutu hieman kaventunut. ;)

Muistuttaisin vielä kaikkia lukijoita valokuvauskilpailusta! Aiheenahan oli siis herkkyys ja aikaa kuvien ottamiseen ja lähettämiseen on tämän kuun loppuun saakka. Reippahasti siis kuvaamaan ja osallistumaan! :)






2

maanantai 17. syyskuuta 2012

Pienen tytön opissa


Ratsastin Winnien sunnuntaina päivällä maneesissa. Nuori, alakouluikäinen poninomistaja tuli seuraksi kuvaamaan tuntia ja opettelemaan vähän järjestelmäkameran käyttöä. Tyttö on itse käynyt ponillaan kouluvalmennuksissa ja antoikin nyt mulle ja Winnielle hauskan tehtävän, jota oli itse tehnyt aikaisemmin valmentajansa kanssa. Jouduttiin oikeastaan molemmat Winnien kanssa kunnolla töihin, kun tehtävät oli hankalampia kuin mitä normaalisti itse ponilla teetän. Hyvä joutua välillä tekemään hankalampiakin juttuja!

Aloiteltiin voltti- ja suoristustehtävällä, jossa ratsastettiin suoraan pituushalkaisijaa pitkin ja tehtiin voltti vuorotellen kumpaankin suntaan. Samaa tehtävää jatkettiin ravissa, jolloin hankalaksi osoittautui suorana pysyminen ennen volttia ja sen jälkeen. Hetken treenin jälkeen lisättiin pituushalkaisijalle avotaivutukset vuorotellen kumpaankin suuntaan. Nämä sujui ihan suhteellisen hyvin, vaikkakaan Winnie ei liikkunut niin pehmeästi kun oli melko jännittynyt.

Avojen treenaamisen jälkeen kokeiltiin pienen opettajamme ehdotuksesta ihan ensimmäistä kertaa sulkutaivutuksia; olen jotenkin täysin unohtanut sellaisenkin kouluratsastusliikkeen olemassaolon! Winnie ei innostunut ideasta ja protestoi peruuttamalla päin seinää. Hetken paikallaan pyörimisen jälkeen päästiin kuitenkin taas yhteisymmärrykseen ja saatiin lopulta ratsastettua ihan kivat pätkän sulkutaivutusta ravissa.

Laukatakkaan Winnie ei olisi halunnut, eipä tietenkään. En tiedä miten paljon se on saanut ratsastajien kanssa kiukutella tunneilla, mutta nyt se testasi minua ihan toden teolla. Jälleen muutamien peruutusten ja pyörimisien jälkeen laukka kuitenkin nousi nätisti. Varsinainen voltti- suoristustehtävä ei tahtonut laukassa sujua, kun Winnie ei tahtonut laukata kohti kameraa. Pari suht onnistunutta pätkää ja poni sai ravata loppuravit.

Viimeiset kymmenisen minuuttia Winnie oli taas oikein mukava ratsastaa, kun se oli päässyt aikaisemmin vähän suuttumaan ja oli nyt taas energinen ja pörheä. Tässä saa alkaa pohtimaan jo taktiikkaa koulukisojen verryttelyyn, että poni olisi radalla samanlainen kuin loppuverkassa!

PS! Ilmeisesti peltotreenailut jää tältä syksyltä kokonaan väliin, kun aikaisemmin käytössä ollut pelto onkin tänä syksynä jo käännetty ympäri. :( Lumen tuloa siis täytyy varmaan odottaa, että pääsee laitumille laukkailemaan..

4

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Vauhti korjaa virheet!

Perjantaina hypeltiin taas Winnien kanssa, viime kerrasta kun oli aikaa jo melkein pari viikkoa. Havahduin tuossa yhtenä päivänä siihen, ettei olla hypätty vielä ollenkaan trippeliä. Ollaan hypätty kyllä tosi monipuolisesti erilaisia tehtäviä jumppasarjoista uusintateihin ja erilaisia esteitä muurista portteihin ja lankkuihin, mutta perus trippelit on jääneet kokonaan hyppäämättä. Sellainen tuli siis viritettyä maneesiin, tosin niin matalana kuin vain mahdollista.

Serkkuni Jenni oli kuvaamassa taas ratsastustani, joten sain ihanasti sekä kuvia että videota treenistä. Winnie suoritti trippelin ihan mukisematta, lähinnä koko hyppäämisessä ongelmaksi muodostui oikeassa laukassa esteiltä laskeutuminen. Pitäisi johtaa enemmän ja selvemmin.. Ja pitäisi päästä valmentajan tunnille hyppäämään, mutta ensin taas pitäisi löytää se kohtuuhintainen valmentaja, joka raahautuu kotitallille vain yhden ratsukon takia.


Hypättiin siis kolmea estettä kaarevilla ja pitkillä lähestymisillä. Winnie on alkanut löytää hyppypaikkoja entistä paremmin - tällä kertaa ainoastaan trippelillä oli ponnistuspuomi, joka sekin oli aivan kiinni ensimmäisissä tolpissa. Pari kertaa Winnie taisi pudottaa porttiesteen, mutta muuten hypyt sujuivat oikein kivasti hyvinkin erilaisille esteille. Portti oli perus pystynä, kun ristikko taas oli korkeampi ja vaati ponnistamaan hyppyyn vähän aikaisemmin. Trippeli taas vaati todellista tarkkuutta lähestymiseen, ettei hyppy lähtisi liian kaukaa eikä myöskään liian läheltä, että pieni poni pystyy sen suorittamaan hyppäämättä pitkän esteen sekaan.

Kyllä taas saa vaan todeta, että on mulla niin hieno poni allani! Niin rohkea ja reipas esteponi, joka on kehittynyt ihan mieletöntä vauhtia. Kaiken lisäksi poni vielä tuntuu oikeasti tykkäävän hyppäämisestä. :) Tästä tulisi vielä hieno kenttäponi!

Löysinpäs muuten pätkän videota Winnien banaaninmaistelusta, sitä pääsette ihastelemaan tuosta alta. ;)



















0

perjantai 14. syyskuuta 2012

Suomenkielen oppitunti


Opiskeltuani koulun ja opetuksen kehitystä Suomessa 1800- luvulta tähän päivään, inspiroiduin havainnollistamaan teillekkin, kuinka  käsittämättömään muotoon yksinkertaiset ja helposti ymmärrettävät asiatkin saa kirjoitettua. Lukihäiriö mukavana bonuksena teki historian opiskelusta ah, niin mielekästä.

Eilinen postaus siis noin niinkuin ihan suomenkielellä; Käytiin Winnien kanssa maastossa Nenna seuranamme ja Winnie muodosti pienessä päässään ongelman laukkaamisesta. Nenna jätti ponin "ihan ypö yksin" hiekkatien päähän ja kipitti itse pellon puolelle kuvaamaan. Tämähän ei ponille sopinut, kun henkinen tuki ja turva poistui paikalta.. Poni peruutti metsään ja peruutti pois sieltä. Parin pomppulaukka-askeleen jälkeen oli taas aika peruuttaa, peruuttaa, peruuttaa ja pyöriä. Taas vähän laukkaa, taas vähän peruuttamista. Lopulta poni sai luvan ihan vain ravata samaa tietä takaisin päin, mutta poni koki fiksummaksi vaihtoehdoksi peruuttaa ojaan muutaman kerran peräkkäin. Ojaan- ylös - ojaan - ylös. Kotiin pääsiin ihan sulassa sovussa, kun Nenna palasi pellolta ponin seuraksi.

Kävin vielä maneesissa keskustelemassa ponin kanssa siitä, pitääkö laukkapohkeita kuunnella. Ihme jumittamista ja pyörimistä ja riehumista, mutta kyllä se laukka lopulta nousi ja myös säilyi. Loppuun poni olikin ihan mielettömän kiva ratsastaa, kun se pörheydessään ja suutuksissaan liikkui pitkin ja joustavin askelin oikein pyöreässä muodossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, saatiin sovinto lopulta tehtyä.

Tässä vielä vähän edellistä postausta parempia otoksia eiliseltä. :)







5

torstai 13. syyskuuta 2012

Historian oppitunti: III Maailmansota


Vuonna 2012 presidentti Niinistön valtakaudella syttyi pitkän rauhan jälkeen kolmas maailmansota. Hyvinvointivaltioksikin kutsutun Suomen maaperällä, päinvastoin kaikkia odotuksia, mielipiteet ja riidat kärjistyivät ja sota puhkesi. Maailmansodan syntysijaksi paikannettiin 13. syyskuuta Varsinais-Suomen Turku, jossa tiukka keskustelu ajautui fyysiseksi kamppailuksi Haflingin- ja Blogistin kylien välillä.

Haflingin kylä oli pitkään taipunut Blogistin tahtoon, mutta kauan kestäneen rauhan jälkeen se nousi kapinaan. Blogistin kylä ei luonnollisestikkaan tahtonut luopua valta-asemastaan, joka turvasi poliittisesti sen turvallisen aseman yhteiskunnassa. Rauhanomainen taivuttelu ei ottanut tuulta alleen, vaan Haflingi protestoi vastaan. Kun sota oli päässyt syttymään, Haflingin kylä yritti peruuttaa tilanteesta ulos ymmärtämättä perääntymisen vaaroja. Haflingi putosi perääntyessään todelliseen sudenkuoppaan Blogistin ollessa tilanteessa lähes kirjaimellisesti Haflingin niskan päällä.







Lopulta Haflingin kylän oli taivuttava Blogistin tahtoon, sillä Haflingin kylässä ei ollut riittävän viisaita päättäjiä, jotka olisivat ymmärtäneet politiikasta tarpeeksi kylän pelastamiseksi. Tätä seurasi hetken rauha, jolloin Blogistin kylä oli entiseen tapaan päätäntävallassa.

Tempauksestaan mitään oppimatta Haflingi nousi kuitenkin taas pian kapinaan, jolloin Blogistin kylä joutui antamaan todellisen henkisen läksytyksen itsestään liikoja luulleelle pienkylälle. Vihdoin Haflingi ymmärsi heikkoutensa viisaamman kansanvallan alla ja taipui nöyränä, mutta kuitenkin toverillisena Blogistin kylän ja Suomen valtion tahtoon. Sodan päätyttyä kylät tulivat taas hyvin toimeen keskenään ja kykenivät demokraattiseen päätöksentekoon.
2

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tylsä viikko!

 Tällä viikolla en ole pahemmin postaillut kuulumisia, kun olen halunnut välttää tylsiä "tänään väännettiin vähän koulua maneesissa" -tekstejä. No, siinäpä oikeastaan on se mitä ollaan tällä viikolla tehty. Tiistaina ja keskiviikkona Winnie on tehnyt ratsastuskoulun tunteja ja muina päivinä ollaan lähinnä työskennelty maneesissa ihan ilman kuvaajaa.

Winnien oma satula on sille hieman pitkä selästä, joten loppuviikosta poni sai testata selkäänsä kymmenkuntaa eri satulaa. Lopulta sopivaksi todettiin tuntiponi Lakun satula, jota Winnie saa nyt sitten kanssani lainailla silloin, kun Laku ei itse tarvitse satulaansa. Ihanaa päästä itsekkin istumaan sopivan kokoiseen penkkiin!


 Vihdoin sain aikaiseksi vaihtaa Winnien satulaan myös turvajalustimet. Tähän asti ollaan menty ihan tavallisilla ja tuurilla olen pysynyt kyydissä vielä, enkä ole jäänyt jalustimiin kiinni tippuessa. Nyt on siis penkissä turvajalustimet, joten voidaan hyvillä mielin lähteä tässä joku päivä pellolle baanailemaan, kun sekin on vihdoin puitu. :) Luvassa siis luultavasti loppuviikosta kuvia ja videoita sänkipellolta!

PS. Winnie sai maistaa banaania, muttei tykästynyt tuon etelän herkun makuun. Plääh ja banaanit lensi tallin lattialle!



7

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Hei, juuri sinä!

Täytyypä taas avautua vähäsen. Kiitos juuri sinulle henkilökohtaisesti blogini seuraamisesta! Erityinen kiitos vielä, mikäli tykkäät ja jaksat kommentoida tekstejäni ja klikkailla Like painiketta postausten alareunoissa. Kiitos myös aktiivisesta osallistumisestasi kyselyihin!

Teitä lukijoita on tosissaan ihan hirvittävä määrä siihen nähden, mitä odotin blogia perustaessani. Aika hurjaa että yli 200 ihmistä seuraa ja jaksaa kiinnostua touhuistani yhden ponin kanssa! Olen hirmu iloinen lukijakunnastani, joka on aina liikkeellä niin positiivisella ja kannustavalla mielellä; on mukava lukea kivoja kommentteja, joita saan muuten suuret määrät!

Tahtoisin pitää edelleen juuri sinut blogini lukijana ja kehittää blogia sinun toivomaasi suuntaan. Mikä blogissani on parasta, mistä aiheista tykkäät lukea? Mitä tahtoisit vielä blogissani nähdä, mitä muuttaisit tai kehittäisit?

© Nenna Lähteenmäki
Hurjan 206 lukijan kunniaksi järjestänkin blogin rekisteröityneille lukijoille valokuvauskilpailun. Kilpailuaikaa on tämän kuun loppuun saakka, eli 30.9 on viimeinen osallistumispäivä. Voittaja julkaistaan lokakuun ensimmäisellä viikolla ja hänelle lähtee postissa yllätyspalkinto.

Hevosaiheisen valokuvauskilpailun aiheena on herkkyys. Vaatimuksina on, että kuva on itse kuvattu juuri tätä kilpailua varten, eli tämän kuukauden aikana. Ethän siis lähetä aiheeseen sopivaa, mutta aikaisemmin otettua kuvaa! Tahdon saada teidät liikkeelle kameroidenne kanssa. :) Jokainen saa osallistua yhdellä kuvalla, jonka voi lähettää sähköpostiini essimon12 (at ) gmail.com. Kerrothan viestissäsi koko nimesi sekä postiosoitteesi. Lisäksi voit kertoa vähän valokuvastasi, jos niin tahdot. Kuvan lähettämällä vahvistat, että kuva on itse ottamasi ja annat luvan julkaista sen blogissani.

Olen pitkittänyt arvontojen/kilpailujen järjestämistä, koska häpeäkseni en ole koskaan lopulta ehtinyt piirtää palkintokuvaa, jonka Lotta voitti n. 50 lukijan arvonnassa kauan kauan sitten! Jos sinä Lotta siis edelleen luet blogiani, niin laitappa sähköpostia niin saat myös pienen korvaavan yllätyspalkinnon. :)
26

tiistai 4. syyskuuta 2012

aina ei onnistu


Eilen kävin koulun jälkeen ratsastamassa Winnien maneesissa. Unohdin järjestelmäkameran kotiin, joten Nenna sai tyytyä kuvaamaan iPhonellani. Pahoittelen siis kuvien laatua, mutta näkeepähän niistä ainakin jotain! Videoitakin tuolla kapistuksella sai otettua.

Winnie oli hieman hankala ratsastaa - se ei halunnut tukeutua kunnolla kuolaimeen, jolloin sen työstäminen jäi heikoksi. Kun poni juoksee pää pilvissä, se ei käytä takasiaan eikä selkäänsä... Vähitellen ponin ohjattavuus kuitenkin parani, mutta Winnie jäi silti suustaan epätasaiseksi. Toisinaan se kulki pätkiä oikein kauniin pyöreänä, mutta nousi muodosta nopeasti ylös. Pidemmällä ohjalla ratsastaessa poni meni paremmin eteen alas- muodossa, mutta kunnon tuntumalla en saanut haluttua kontaktia suuhun. Katsellaan ja kokeillaan vielä muutama päivä ja jos ei parannusta tapahdu, niin epäillään suuhun jääneen sudenhampaan vaikutusta ja harkitaan sen poistamista.


Kun poni lopuksi kulki pätkittäin hyvin, se sai palkkioksi luvan lopettaa. Lähdettiin Nenna seuranamme maastoon tekemään pikku käyntilenkki, joka tällä kertaa sujui ilman kaatumisia. ;)

Tänään ja huomenissa Winnie käy ratsastuskoulun aikuisten tunneilla. Itse kiipeän siis selkään seuraavan kerran vasta torstaina.
0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat