sunnuntai 18. elokuuta 2019

Laatuaikaa lääkärin määräyksestä

Wilma tapasi eläinlääkärin raspauksen ja rokotuksen merkeissä. Perusrokotteiden jälkeisen tehosterokotteen myötä ponin rokotukset ovat vihdoin ajan tasalla niin, että jatkossa riittää yksi tehosterokote vuodessa.

Ostotarkastuksen tehnyt eläinlääkäri suositti Wilmalle raspausta puolen vuoden välein, joten nyt oli aika laittaa taas legot kuntoon. Odotin raspausta mielenkiinnolla, mutta myös himpun verran jännityksellä. Olinkohan osannut valita sopivan kuolaimen, vai löytyisikö suusta kuolainperäisiä vaurioita? Wilma on kuitenkin hyvin herkkä suustaan ja toisinaan se pelaa kuolaimella paljonkin. Toisaalta suu on kyllä rauhoittunut keväästä todella paljon ja tuntuma on tullut tasaisemmaksi.


Kuten osasin odottaa, takahampaista löytyi siistittävää. Piikkejä oli jonkin verran, mikä johtuu Wilman aaltomaisesta purennasta. Puolen vuoden raspausväli pitäisi kuitenkin jatkossakin riittää pitämään suu kunnossa.

Alahampaista löytyi molemmin puolin yhdet pienet diasteemat, eli raot hampaiden välissä. Raot ovat sen verran suuret, että sinne kertyy rehua, mutta kuitenkin sen verran ahtaat, ettei rehu tule sieltä pois. Tilanne ei ole millään muotoa hälyttävä, joten hoitona on suun huuhtelua päivittäin, jotta hammasvälit saataisiin puhtaaksi rehusta niin, että hampaiden kasvaessa raotkin kasvaisivat umpeen.

Seuraava raspaus tehdään kolmen kuukauden kuluttua, jolloin tarkastetaan diasteemojen tilanne ja arvioidaan jatkohoidon tarvetta. Mikäli suun huuhtelu on riittävä toimenpide, voidaan palata normaalisti puolen vuoden raspausväliin. Jos taas diasteemat eivät näytä poistumisen merkkejä, ne voidaan hoitaa paikkaamalla raot umpeen tai vaihtoehtoisesti avartamalla ne niin, että rehu ei jää enää ahtaaseen väliin jumiin.

Sanotaanko, että rauhoitus potkaisi sisään melko hyvin! Näitä fiiliksiä lisää Wilma!
Etuhampaissa ei ollut moitittavaa ja mikä huojentavinta, suussa ei ollut mitään kuolainperäisiä vaurioita! Eläinlääkäri varmisti kuolaimen Wilman suuhun sopivaksi ja mittasi suun vielä tulevaisuutta varten, mikäli haluan hankkia Bombersin Happy Tonguen rinnalle vaihtokuolaimen.

Mittaustulokset valaisiat mahdollisia syitä Wilman haastavalle suulle; suu on 125 mm leveä, eli sopiva kuolain on anatomisesti muotoiltuna 125 mm pitkä, oliivirenkaalla 130 mm pitkä ja pyörivällä renkaalla 135 mm pitkä. Wilman mukana tuli 115 mm kolmipala, eli ponia oli ratsastettu 20 mm liian lyhyellä kuolaimella! On siis täysin ymmärrettävää, että Wilma on ollut vielä kuolaimen vaihdonkin jälkeen herkkä suustaan - kuolain kun on luultavasti pitkään tuntunut suussa epämiellyttävältä.

Nyt on sopivan pituinen kuolain! 
Ei kulunut viikkoakaan eläinlääkärin käynnistä, kun tallilta soitettiin sunnuntai iltana, että Wilman silmä vuotaa ja rähmii runsaasti ja vaikuttaa kipeältä. Paikalla oli onnekseni tuleva eläinlääkäri, joka osasi tehdä alustavan arvion tilanteesta ja hoidon tarpeesta. Lampulla tutkittaessa sarveiskalvossa näkyi pieni haavauma, joten hoitoa ei voisi jättää aamuun.

Eipä muuta kuin soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille, metsästämään kipulääkettä ja kiirehtimään päivystävään apteekkiin. Puheet siitä, että hevoset sairastavat vain pyhinä ja viikonloppuöisin, eivät tuntuneet enää liioitelluilta vitseiltä!

Sunnuntai iltana Wilma siristeli ja silmä rähmi
 voimakkaasti. 
Maanantai aamuna silmä oli jo paremmin auki ja kuiva!

Päivystävä eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ensiavuksi riittää silmän huuhtelu, hoitava salva ja kipulääke. Kipulääke saatiin lainaan "tutun tutulta" ja silmä huuhdeltua eläinlääkäriopiskelijan avustuksella. Oli ihana huomata, miten sain pyyteetöntä apua toisilta hevosenomistajilta!

Oli onni onnettomuudessa, että tallille oli seuraavana päivänä jo tulossa eläinlääkäri tutkimaan muita hevosia. Wilman silmä saatiin tutkittua samassa, vaikka itse olin jumissa töissä. Sarveiskalvosta löytyi jo epäilty pieni haavauma, mutta se oli onneksi pinnallinen, eikä Wilma vaikuttanut enää kipeältä, sillä se piti silmää jo täysin auki. Lääkekuuri oli kuitenkin armoton; silmätippoja tolkuttoman usein ja loputtoman pitkään.

Silmän suojana pidetään huppua tuulisella kelillä
myös ratsastaessa.
Maastossa huppu suojaa hyvin ötököiltä ja silmä
saa parantua rauhassa.
Niin vain Wilma järjesti intensiivistä laatuaikaa omistajansa kanssa vaatimalla kymmenen päivän kuurin silmätippoja 3-5 kertaa päivässä. Työssäkäyvälle omistaja-paralle se tarkoittaa 5:30 herätyksiä ja pitkiä päiviä. Onnekseni olen saanut muutamina iltoina apua muista hevosenomistajista, jotka ovat tarjoutuneet auttamaan ja hoitamaan yhdessä Wilman iltatipat, jolloin olen päässyt lähtemään kotiin jo hieman aikaisemmin. Jos tästä hoitokuurista pitää jotain hyvää keksiä, niin ainakin Wilma on tottunut silmien hoitoon ja suun huuhteluun, kun sitäkin on nyt tehty useamman kerran päivässä.

Kunhan tästä selvitään ja olen saanut nukkua muutaman vuorokauden, jatketaan treeni- ja kisakuulumisilla!

0

lauantai 10. elokuuta 2019

Urheiluvaatteita urheilijoille

Kaupallinen yhteistyö Konit.fi kanssa.

Varmasti jokainen ratsastaja on kohdannut jossain vaiheessa harrastusuraansa väitteen siitä, ettei ratsastus ole urheilua. Usein yleisesti mielletään, että ratsastuksessa hevonen on hikoileva ja töitä tekevä osapuoli ratsastajan istuessa vain muikeana satulassa nauttien kyydistä. Jokainen, joka on istunut hetkenkin isoliikkeisen hevosen harjoitusravissa tai suorittanut esteradan uusintoineen, tietää väitteen pötypuheeksi.


Siitä huolimatta, että ratsastus toden totta on urheilua, ovat ratsastusvarusteet siirtyneet vasta viimeaikoina vähitellen tälle vuosituhannelle ja alkaneet muistuttaa urheiluvarusteita. Vannoutuneena varusteurheilijana olen seurannut aktiivisesti ratsastusmuodin uusia tuulia jo pidempään ja ilahtunut viime vuosina muutoksesta erityisesti ratsastustekstiilien suhteen. Vasta viime vuosina ratsastusvaatteistakin on alkanut tulla urheiluvaatteita!

"Tavallisille urheilijoille" on markkinoitu urheiluvaatteita teknisistä materiaaleista niin kauan kuin muistan. Ensimmäisen teknisen ratsastuspaidan löysin kuitenkin vasta joitakin vuosia sitten. Aloittaessani ratsastuksen toistakymmentä vuotta sitten ainoastaan pienten lasten pull-on ratsastuspöksyt olivat joustavaa materiaalia. Yläosat olivat pääsääntöisesti puuvillaa. Takeissa oli huppuja, housuissa epäkäytännölliset tarralahkeet, jotka jäivät helposti hiertämään sukan alle ja kypärät olivat mukana kuljetettavia matkasaunoja.


Tekniset materiaalit ovat toivottavasti saapuneet jäädäkseen myös ratsastusvaatteiden pariin. Kevyitä ja nopeasti kuivuvia urheiluvaatteita tuli markkinoille ensin kalliimmilta, kilparatsastajien suosimilta merkeiltä, mutta nykyään niitä on saatavilla myös ilman suurta hintalappua yhä useammalta valmistajalta.

Sain Konit.fi verkkokaupasta testattavaksi Australialaisen BARE Equestrianin teknisestä materiaalista valmistetut ratsastusleggingsit. Vaatekaapistani löytyi ennestään jo noin kymmenen paria ratsastushousuja, mutta kaikki perinteisiä malleja; napeilla ja vetoketjuilla, vanhimmat mallit vielä tarralahkeilla. Lienee arvattavissa, että jouduin hetken vakuuttelemaan itseäni siitä, että tarvitsen vielä yhdet housut lisää.


Epäilykseni hälvenivät samalla hetkellä, kun vedin housut jalkaani. Näin kevyitä ja mukavia ratsastushousuja minulla ei ole koskaan ollut! Näistä tuli se kuuluisa fiilis "En tiennyt tarvitsevani tätä tuotetta, mutta nyt en voi kuvitella pärjääväni ilman sitä."

BARE Equestrian on Australialainen ratsastusvaatemerkki, joka valmistaa kohtuuhintaisia, mutta tyylikkäitä ratsastusvaatteita hengittävistä materiaaleista. Tällä hetkellä Konit.fi on Suomessa ainoa merkin jälleenmyyjä.


Ehkä ihaninta housuissa on niiden istuvuus. Toisin kuin perinteiset ratsastushousut, nämä sopivat varmasti mille tahansa vartalolle, kunhan koko on oikea. Mistään ei kiristä eikä purista! Käyttömukavuutta lisää myös fiksusti asemoitu tasku; ensinäkin turvallisuussyistä tasku on aivan ehdoton maastoreissuilla, jotta puhelin kulkee matkassa mukana. Toisekseen tasku on sen kokoinen, että sinne mahtuu isompikin älypuhelin ja kolmanneksi se on vielä sijoitettu niin, ettei se halon kokoinen luurikaan paina lantioon satulassa istuessa. Ainoan moitteen sanan saa taskun sijainti housujen oikealla puolella - vasenkätisenä toivoisin taskua mielummin vasemmalle, mutta näin vähemmistön edustajana on kai vain parempi niellä pettymyksensä.

Koko satulansijan kattava kevyt grippikuviointi pitää yllättävän tukevasti kiinni satulassa niin maastossa kuin kunnon koulutreenissäkin. Koska gripit ovat pieniä pisteitä, ne eivät kuitenkaan estä housuja hengittämästä. Suuret grippiraidat kun taas saavat housujen sisäpinnan kastumaan hiestä gripin kohdalta ja voin kertoa, ettei se tunnu mukavalta etenkään viileämmillä ilmoilla, kun ihoa vasten on kylmän hikisiä märkiä raitoja!


Minulle näistä housuista tuli parin viikon testijakson aikana ehdottomat suosikkitallihousut. Super toimivat ja mukavat niin tallihommissa, ratsastuksessa kuin maastakäsin puuhailussakin! Suurin ero perinteisiin ratsastushousuihin istuvuuden ja joustavuuden lisäksi on materiaalin hengittävyys ja nopea kuivuminen. Nämä kuivuvat hiestä jo sinä aikana kun hoidan ponin ratsastuksen jälkeen pois, eikä oman urheilusuorituksen jälkeen tule tarvetta heti vaihtaa kuivia vaatteita ylle.

Teknisten materiaalien ylivertaisuuden tiivistää ehkä parhaiten tämä kuvapari t-paidoista, jotka on kuvattu 15 minuuttia turvaliivin riisumisen jälkeen samana päivänä Wilman ja Veikan identtisten estetreenien jälkeen. Suhteellisen paksu puuvillapaita on edelleen läpimärkä ja nihkeä, kun taas ohut tekninen paita on jo kuivunut lähes täysin.


Koen, että erityisesti tallihommissa materiaalien tärkeys korostuu, sillä harva ratsastaja pääsee suoraan ratsastustunnin jälkeen suihkuun ja vaihtamaan vaatteita toisin kuin vaikka salibandyn pelaaja. Ratsastajalla saattaa olla edessään vielä karsinan siivousta, esteradan purkamista ja toinen tai useampikin ratsu odottamassa vuoroaan. Etenkin viileillä ilmoilla on hyvin epämiellyttävää, jos hikiset vaatteet jäähtyvät kylmiksi ihoa vasten kuivumisen sijaan.

Siinä missä urheiluhevosemme ovat ansainneet ilmastoidut jännesuojat ja satulahuopia Quick-Dry vuorella, olemme mielestäni myös me ratsastusurheilijat ansainneet hengittäviä ja toimivia urheiluvaatteita. Hyvillä varusteilla ei tehdä parempia ratsastajia, mutta harrastuksen mielekkyyttä ne kyllä lisäävät.

Konit.fi tarjoaa blogin lukijoille -15 % alekoodin PONIALE15. Alennus lasketaan koko tilauksesta ja koodi on voimassa verkkokaupassa 30.9.2019 saakka.

Lisäksi blogin Instagramtilillä @dancingonfourlegs on käynnissä Konit.fi sponsoroima arvonta, josta voi voittaa ihanan BARE Equestrianin ratsastustopin! Arvontaan voi osallistua Instagramissa 18.8. asti.

0

tiistai 6. elokuuta 2019

Kohti seuraavia kilpailuja!

Wilma on treenannut kesällä ahkerasti niin koulukiemuroita kuin esteitäkin. Maastoilua ja hauskanpitoakaan ei ole unohdettu ja laitumellakin poni on ehtinyt rentoutua, mutta treenirutiinit ovat kuitenkin kesän läpi säilyneet säännöllisinä.


Esteharjoittelumme on ollut pääasiassa tekniikkaharjoittelua ja keskittynyt laukan tasaiseen tempoon, ponnistuspaikkoihin ja laukkojen vaihtamiseen. Samoja asioita ollaan harjoiteltu paljon myös laukkapuomeilla ja pienillä kavaleteilla. 

Vaihteluna teknisille tehtäville olemme satunnaisesti hypänneet helppoja ratoja, joihin on sisältynyt ehkä joitain suhteutettuja linjoja, mutta ei sarjaesteitä tai erityisen haastavia tai lyhyitä teitä. Tuntuu, että tekniikkaan keskittyneet treenit ovat tuottaneet tulosta, joka näkyy nyt melko sujuvana rataharjoitteluna!



Säännöllisellä esteharjoittelulla olemme saaneet hyppäämiseen rutiinia. Wilma nauttii hyppäämisestä, mutta malttaa nyt jo keskittyä paremmin ja säilyttää tasaisen laukan tehtävien läpi. Poni on saanut myös huimasti varmuutta hyppäämiseen! Se ei hermostu huonoihin paikkoihin osuneista hypyistä tai puomikosketuksista. 

Wilman saatua itsevarmuutta hyppäämiseen olen itsekin rohkaistunut ratsastamaan sitä rohkeammin. Kun uskallan ratsastaa reippaampaa laukkaa, osuvat askeleetkin paremmin ja koko suorittaminen on yhtäkkiä paljon sujuvampaa. Toki ponin selässä on nyt luottavaisempi olo, kun puomikosketuksista tai liian kaukaa lähteneistä hypyistä prinsessaponi ei enää (ainakaan joka kerta) rankaise kuskia pukittamalla.




Ratatreeneissä on tullut esille Wilman kohentunut kestävyyskunto. Kun vielä keväällä Wilma hengästyi ja hikosi estetreeneissä tolkuttomasti, nykyään se saattaa hiota vain satulan alta. Poni jaksaa laukata tasaisessa temmossa pidemmänkin esteradan läpi, eikä kunnon loppuminen näy enää kiihtymisenä ja kaahottamisena. Toki Wilma on rutinoitunut huomattavasti, mikä osaltaan vaikuttaa tasaisempaan menoon kohentuneen kunnon lisäksi.



Tällä hetkellä hyppäämisen suhteen on melko luottavainen olo. Wilma toimii tasaisen varmasti, hyppää mielellään ja on lopulta myös melko rohkea hyppääjä. Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, tämä keväällä ensimmäisistä kilpailuistaan ulos kieltänyt poni ei ole kieltänyt kotitreeneissä yhdellekkään esteelle! Toki kotona Wilma on päässyt rauhassa tutustumaan esteisiin ennen niiden hyppäämistä, toisin kuin kilpailuissa.

Nyt alkaa tuntua siltä, että olemme valmiita seuraavaan kisakoitokseen. Keväällä osallistuimme naapuritallin kilpailuihin hieman hataralta pohjalta, koska tilaisuus kisakokemuksen kartoittamiseen oli erinomainen. Nyt useamman kuukauden treenien jälkeen olemme molemmat saaneet varmuutta hyppäämiseen ja ennen kaikkea luottamusta toisiimme. Haluan vakaasti uskoa, että Wilman on nyt helpompi luottaa kuskiinsa kisapaikalla.

Sanoista tekoihin - me suuntaamme oman seurani pikkukilpailuihin jo tällä viikolla! Wilma hyppää harjoituskilpailuluokassa ristikkoluokan sekä ensimmäisen 1-tason luokkansa 50 cm korkeudella. Ruskolla on onneksemme ollut yleensä hyvin simppelit esteet eikä ollenkaan johteita. Mahdollisimman vähän kyttäiltävää siis Wilmalle! Suurin jännityksen aihe on maneesi, sillä kisat hypätään sisällä. Wilma ei ole ilmeisesti ikinä käynyt maneesissa - toivotaan että se ottaa ensimmäisen maneesivierailunsa rennosti!


0

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Miksi mennä metsään?

Maastoilu on viikoittainen osa Wilman treeniohjelmaa. Toisinaan se on rauhallista palauttavaa liikuntaa ja toisinaan taas kestävyysharjoittelua tai lihaskuntotreeniä. Maastoreitti valitaan sen mukaan, mikä lenkin tarkoitus on.


Olemme onnekkaita, sillä meillä heti tallin pihasta lähtee kilometrikaupalla erilaisia maastoreittejä. Löytyy juurakkoista metsäpolkua, kiipeiltäviä mäkiä, pitkiä sorateitä ja pehmeitä hiekkateitä, jotka kutsuvat laukkaamaan täysillä. Aikaa reiteillä saa kulumaan vartin loppukäyntien verran tai halutessaan useamman tunnin.

Kaiken lisäksi maastolenkin saa hyvin todennäköisesti tehdä aivan omassa rauhassa, ellei sitten kohtaa reitillä peuralaumaa. Metsässä saattaa tulla vastaan satunnainen sunnuntaikävelijä tai suunnistaja, mutta suuren yleisön suosiossa nämä reitit eivät ole. Satunnaisesti on piileskelevä marjastaja saattanut kuulla kipakan neuvonpidon siitä, ettei pitkospuut ole sopiva kulkureitti ponille tai että kuivasta ojasta voi kävellä yli, kuten aina ennenkin. 



Satunnaisia neuvonpitoja lukuunottamatta maastoilu Wilman kanssa on ollut yllättävän mutkatonta. Wilma on seikkailijaluonne, joka haluaa vaeltaa kauas ja nähdä paljon. Se saattaa ehdottaa uusia reittejä tai kieltäytyä kääntymästä kotiinpäin, vaikka kuljettava polku ei olisi enää missään määrin hevosella jatkettavissa.

Mikäli reitillä kohdataan jotain ylitsepääsemättömän jännittävää, Wilma jatkaa matkaa viimeistään kuskin jalkautuessa kulkemaan edellä. Poni vain turvaa selustansa lähettämällä pahaa-aavistamattoman kuskin ensimmäisenä surman suuhun...




Wilma on osoittautunut kuuliaiseksi maastoseuraksi, minkä vuoksi olemmekin päätyneet maastoilemaan vain hackamorella. Se on riittävä jarru laukastakin pysäyttämiseen ja se on Wilmalle miellyttävä, koska suu jää vapaaksi kuolaimesta. Wilmalla on lupa napsia matkalla evästä, kunhan se ei hidasta vauhtia eikä syö maasta. Ponista on tullut aika taitava oksien hamuamisessa reippaassakin käynnissä! Hackamorella ei tarvitse huolehtia siitä, että oksat jäisivät kiinni kuolaimeen.




Maastojen monipuolisuus on meille rikkaus. Hiekkateillä teemme pitkiä, rauhallisia käyntilenkkejä rankempien treenipäivien jälkeen, kun taas metsässä käymme kiipeilemässä kallioilla ja juurakoissa. Kiipeily on valtavan hyvää lihaskuntotreeniä, joka eroaa kaikesta kentällä tehtävästä harjoittelusta! Usein käynnissä taitetun tunnin kiipeilymaaston jälkeen Wilma on tallille palatessa hikisempi, kuin tavallisen kentällä tehdyn koulutreenin jälkeen.

Kun jaksaa vaeltaa metsässä kilometrin tai pari, pääsee pitkälle pehmeälle hiekkatielle. Siellä Wilma on päässyt ravaamaan ja laukkaamaan reippaasti ja pidemmällä askeleella kuin kentällä. Väitän, että säännöllisellä treenillä ponin liikelaajuus kasvaa ja paikat pysyvät paremmin auki kuin kenttää kiertäessä!

Sen lisäksi, että maastoilu on monipuolista ja kehittävää harjoittelua, se on myös tärkeää vaihtelua omassa kotipihassa pyörimiselle. Säännöllisesti maastoilemalla uskon Wilman motivaation kentällä työskentelyyn pysyvän paremmin yllä, kun aina välillä tehdäänkin jotain muuta. 



Maastoillessa Wilma myös näkee uusia paikkoja ja asioita ja oppii samassa selviytymään niiden kohtaamisesta. Tämä on tällä hetkellä parasta harjoittelua tulevia kilpailuita ajatellen! Toki on tärkeää, että kisoihin lähdettäessä poni kykenee suorittamaan sille annetut tehtävät, mutta vielä tärkeämpää on, että se kykenee hallitsemaan mielensä kilpailutilanteessa. Hienosti kotona sujuvat pohkeenväistöt eivät lohduta, jos kilpailupaikalla poni ei jännitykseltään kykene edes kävelemään areenalle neljällä jalalla!

Toki kisatilanteita ajatellen meidän tulee harjoitella selviytymistä toisten hevosten joukossa, vilkkaassa paikassa ja yleisön edessä, mutta maastoillessa vähintäänkin uusissa paikoissa ja yllättävistä tilanteista selviämisestä tulee Wilmalle tuttua.

Eipä siis muuta kuin metsään mars!

0

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Neljän kuukauden työn tulos

Wilmasta tuli ihan oma ponini maaliskuussa. Tuolloin lähdimme ajamaan kohti Keski-Suomea ja pysähdyimme lumipyryssä huoltoaseman pihaan katsomaan ponia, josta oli puhuttu jo lähes kaksi kuukautta. Trailerista tuli ulos pörröinen ja lihava, mutta syötävän suloinen poni. Nimet laitettiin papereihin, raha vaihtoi omistajaa ja tuo pullea mantelisilmä käveli sisälle toiseen traileriin. Seuraavana päivänä kiipesin ponin selkään ottamaan selvää siitä, mitä olin mennyt ostamaan.


Wilma oli sitä mitä oli luvattukkin; melko lailla ruosteessa, reaktiivinen, mutta hyvä liikkuja. Ensimmäiset kuukaudet kohoteltiin kuntoa ja tutustuttiin toisiimme keskittyen löytämään yhteistä säveltä perusratsastuksen saralla. Kehitystä tapahtui tasaisesti viikko toisensa jälkeen. Wilman kunto koheni, vatsanympärys pieneni ja viikko toisensa jälkeen se testasi kuskiaan yhä vähemmän ja vähemmän. 

Neljän kuukauden aikana Wilma on edistynyt hirmuisesti. Se jaksaa jo kantaa itseään huomattavasti paremmin kuin kevättalvella ja on motivoituneempi harjoittelemaan myös vaikeampia asioita. Kun hommat alkoivat sujua muutamien viikkojen yhteiselon jälkeen, Wilma toimi melko kivasti perustyöskentelyssä. Sen sijaan vähääkään vaikeammat tehtävät, kuten väistöt tai avotaivutukset saivat Wilman hermostumaan täysin. Se heitti hommat läskiksi ikään kuin heittäen kädet ilmaan ja todeten, että "Ei pysty, tee keskenäs!".




Kunnonkohotuksen myötä Wilma on saanut itsevarmuutta koulutreeneihin. Siitä on tullut myös monin verroin sinnikkäämpi harjoittelija! Edelleenkään ponia ei voi käskeä ja komentaa, eikä sille ole tarvettakaan. Sen sijaan Wilmaa voi houkutella yrittämään tasapainoa ja taipumista vaativia tehtäviä. Esimerkiksi pohkeenväistöt aloitettiin keväällä aivan nollasta, jolloin Wilma sai pelkästään takajalkojen ristiin asettamisesta valtavasti kehuja ja pitkät ohjat.

Vähitellen askelten määrää lisättiin, aloin vaatia suoruutta ja ulko-ohjan tukea. Nyt Wilma tekee pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sujuvasti molempiin suuntiin ja kykenee tekemään siistejä siirtymisiäkin väistön sisällä! Edelleen Wilma mieltää väistöt ja esimerkiksi avo- ja sulkutaivutustreenit haastaviksi tehtäviksi, sillä harjoitusten aikana se mupeltaa kuolainta erityisen ahkerasti, vaikka tuntuma suuhun olisi olematon ja painetta väistöön olisi todella vähän.




Avainsana Wilman koulutreeneissä onkin rentous. Tavoitteena on rento ratsastaja, rento pehmeä käsi ja rento poni, joka keskittyy työskentelyyn. Joinain päivinä kaikki tämä tuntuu mahdottomalta saavuttaa, mutta hetkittäin saamme jo ihan hyviä onnistumisen kokemuksia. Työtä kuitenkin riittää, eikä ikinä varmasti tule täysin valmista.


Väistöjen ja avotaivutusten lisäksi olemme päässeet vihdoin työstämään laukkaa enemmän. Ensimmäiset kuukaudet laukkaaminen oli hyvin pitkälti pukkien laskemista, kun Wilma riehaantui laukkaamisesta ja koki hyvin usein tarpeelliseksi lehahtaa laukkaan pukkien saattelemana. Mitä enemmän päästiin laukkaamaan, sitä vähemmälle pukit jäivät. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että Wilma pukittaa vain niin selkeästä syystä, että ymmärrän sen itsekin; pelästyessään poni saattaa hypähtää pukin kautta eteenpäin, se voi protestoida liian vahvaa pohjetta tai rankaista ratsastajaa esteen jälkeen huonoon paikkaan osuneesta hypystä tai puomin pudotuksesta.

Perus laukkatyöskentely ei ole siis enää pelkkää jännitystä siitä, montako askelta ehtii laukata pukkien välissä. Wilma on saanut selvästi voimaa kantaa itsensä laukassa, minkä myötä laukasta on tullut myös rauhallisempaa ja tasapainoisempaa. Olemme aloittaneet vastalaukkaharjoituksetkin, jotka ovat olleet oikea menestys! Wilma pystyy tekemään jo laukassa kahdeksikkoa säilyttäen vastalaukan koko kaarteen läpi.




Hyvin sujuneiden treenien myötä motivaatio yhdessä uuden opetteluun on korkealla. Jos ollaan neljässä kuukaudessa kuljettu jo tällainen matka, niin mistähän löydämme itsemme vuoden kuluttua?

Kaikki postauksen kuvat © Amanda Kemppi



0

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Vauhti korjaa virheet vai miten se oli?

Wilma on kovin innokas hyppääjä. Se ei kyttäile kotikentän esteitä, eikä rankaise ratsastajaansa pienistä virheistä, vaan hyppää kaikki esteet mukisematta. Toisinaan kuitenkin on tuntunut, ettei hommassa ole kuitenkaan mitään tolkkua, kun poni on hypännyt taidon sijaan tyylillä! Ratsastajan avustusyrityksistä huolimatta Wilma on saattanut ponnistaa hyppyihin mitä kummallisimmista paikoista hurjalla itsevarmuudella.



Sattuneista syistä Wilma on koko kevään harjoitellut vain pienillä esteillä ja keskittyen pääasiassa sopivien ponnistuspaikkojen löytämiseen. Laukka on kehittynyt kiitettävästi ja tullut samalla hallitummaksi, vaikkakin hankalan paikan tullen Wilma mieluusti kompensoi taidon puutetta vauhdilla. Laukka on kuitenkin saatu siihen kuosiin, että siitä on mahdollista tehdä hyviä hyppyjä esteille.

Wilman suorittamisessa huomaa sen, että sillä on kyllä hypätty, mutta melko vähän. Ponilla on perusidea hyppäämisestä, mutta ei varsinaista rutiinia. Pohjatyö on kuitenkin tehty ilmeisen hyvin, joten lähtökohdat kisaponin rakentamiseksi ovat varsin hyvät!


Ponnistuspaikkojen löytymistä on harjoiteltu jumppasarjoilla ja yksittäisillä esteillä ponnistuspuomien avustamana. Kun ravilähestymisistä on saatu sujuvia ja hallittuja, ollaan siirrytty lähestymään esteitä laukassa. Ilman ponnistuspuomeja Wilma on saattanut ottaa helposti ohjat omiin käsiinsä ja ratsastajan valmistelemasta askeleesta huolimatta päättänyt pinkaista hyppyyn aivan liian aikaisin tai kesken askeleen kevätjuhlaliikkeen saattelemana. Wilman mielestä ratsastajaa voi kuitenkin rankaista huonosta hypystä esteen jälkeen pukittamalla, vaikka kuski kuinka olisi yrittänyt ehdottaa sitä sopivaa ponnistuspaikkaa.



Yksinkertaisten ponnistuspuomitehtävien myötä Wilma on edistynyt muutamassa kuukaudessa silminnähden. Se on saanut varmuutta ja rutiinia hyppäämiseen niin paljon, että treenit näyttävät hetkittäin jo ihan oikealta esteratsastukselta! Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, eikä ponnistuspuomeistakaan olla täysin vielä luopumassa.

Wilman suorittamat tehtävät ovat edelleen helppoja ja yksinkertaisia. Treenit koostuvat muutaman esteen tehtävistä, joissa lähestymiset ovat helppoja ja tiet esteille pitkiä. Pääpaino on erityisesti esteiden välien ratsastamisessa; tavoitteena on tasainen ja hallittu laukka, hyvä ponnistuspaikka ja hyvä reitti seuraavalle esteelle. On yhdentekevää, kuinka hyvin poni hyppää, jos se ei ole ratsastettavissa esteeltä toiselle!




Seuraava etappi ennen vakavasti otettavan esteponin titteliä on helppojen tehtävien korotus ja haastavampien ja lyhyiden teiden harjoittelu pienillä korkeuksilla. Ennen tavoitteellista kilpailemista pitäisi päästä myös tutustumaan erikoisesteisiin ja johteisiin, jotka olivat vähällä syödä Wilman ponin ensimmäisissä kilpailuissa.

Pikkuhiljaa suorittaminen alkaa kuitenkin olla sillä tasolla, että Wilma voisi lähteä harjoittelemaan pieniin kilpailuihinkin. Mukavinta olisi, mikäli päästäisiin tutulle naapuritallille harjoittelemaan kisakäyttäytymistä vielä ennen kuin lähdetään trailerin kanssa kauemmas. Mikäli ei nyt lähiaikoina päästä lähtemään sopiviin pikkukisoihin, jatketaan treenejä kotona ja startataan myöhemmin kisoissa entistä valmiimpina!





0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat