keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Wilman ensimmäiset kilpailut, joissa ei tarvinnut hävetä edes koko ajan!

Meidän naapuriratsastuskoululla järjestettiin pari viikkoa sitten harjoitus/ 1-tason estekilpailut, joissa päädyttiin avaamaan Wilman kisaura. Mietin pitkään, kannattaisiko meidän vielä tässä vaiheessa lähteä kilpailemaan, mutta tilaisuus oli kaikin puolin niin hyvä, että osallistuminen oli koulutusmielessä vähintäänkin viisasta. Kilpailupaikan kun voisi käydä näyttämässä ponille etukäteen, kilpailuihin voisi saapua ratsain trailerin sijasta ja harjoitustason luokissa saisi varmasti ratsastaa radan loppuun, mikäli kömmähdyksiä kävisi.

© Amanda Kemppi
Oltaisiinkohan hypätty kolmesti vai neljästi pikkuruisia esteitä ennen kilpailuihin ilmoittautumista. Wilma oli ollut treeneissä varsin hyvin hallinnassa ja vaikuttanut tykkäävän hyppäämisestä kovasti. Kilpailuihin ilmoittauduin kahteen pienimpään luokkaan; puomiluokkaan ja 40 cm luokkaan. Tämän kokoiset esteet kun voisi lopulta tarvittaessa ylittää vaikka käynnissä!

Tavoitteena oli, että Wilma kävisi kilpailupaikalla totuttelemassa hälinään vieraassa ympäristössä ja vieraiden hevosten ympäröimänä. Kisaradalla riittäisi, että Wilma ylittäisi jokusen esteen missä tahansa askellajissa aiheuttamatta suurempaa pahennusta. 

© Amanda Kemppi
© Amanda Kemppi
Kilpailupäivänä Wilma maastoili leppoisin elkein kisapaikalle, jossa ponin huoltohenkilökunta olikin jo sankoin joukoin paikalla odottamassa. Wilma lähtisi luokkansa toisena, joten olin verryttelemässä hyvissä ajoin; elättelin toiveita, että ehtisin verrytellä ponin jo hyvissä ajoin ennen kuin verryttelykenttä alkaisi täyttyä muista hevosista. 

Wilma tarkkaili kovasti ympäristöään ja oli hetkittäin hieman huolestuneen oloinen, mutta ravailimme silti sulassa sovussa muutaman muun ponin seurassa. Ehdimme viipyä verkassa varmasti vähintäänkin kymmenisen minuuttia ilman ongelmia, kun Wilmalla meni kuppi totaalisen nurin; verryttelykentälle saapui pieni kirjava poni. En mitenkään jaksa uskoa, etteikö Wilma olisi kaiken kokoisia ja värisiä hevosia eläessään nähdyt, mutta Wilman mielestä nyt oli todellakin henki kulta vaarassa. 

© Amanda Kemppi
© Amanda Kemppi
© Amanda Kemppi
Wilma ei voinut liikkua ponia kohti eikä ponista pois päin. Se pysyi nahoissaan ainoastaan saadessaan tuijotella pientä kirjavaa ponia hyvin jännittyneenä. Kun yritin patistaa Wilmaa liikkeelle saadakseni sen ajatukset muualle, poni vastasi leiskauttamalla muutaman komean pukkihypyn. Kun en päästänyt Wilmaa peruuttamaan enkä juoksemaan villisti pois, se käväisi takasillaan esittelemässä, kuinka tuhmia haflingerit voivat olla. 

Kymmenen minuutin aktiivisen häpeämisen jälkeen Wilma alkoi päästä pienestä ponista yli ja kykeni taas hölkkäämään rennosti ja ylittämään verryttelyesteitäkin. Onneksi poni kykeni näyttämään, että osaa toisinaan myös koota itsensä pienistä palasista ja käyttäytyä niin kuin kuuluu!

© Amanda Kemppi
© Amanda Kemppi
Radalla kaikki oli kovin jännittävää. Wilma katsoi etenkin esteiden johteita kovin epäillen, enkä ehtinyt kaikkia esteitä käydä esittelemässä ennen meidän lähtövuoroa. Vaikka kovasti jännitti, Wilma tsemppasi ja ylitti ravissa ensimmäisen esteen. Toisella esteellä iskikin jo aivan ylitsepääsemätön kriisi ja napattiin järkyttävän pelottavalta puomiesteeltä kaksi kieltoa. Ystävällinen ratahenkilökunnan Täti saapui kuitenkin apuun ja talutti Wilman esteestä yli. Matka jatkui varsin hallitusti kuudennelle esteelle saakka, jossa kaivattiin taas Tädin apua. 

© Iina Ajosenpää


© Emma Pajuvesa
© Emma Pajuvesa
© Emma Pajuvesa
© Carita Kattelus
Seuraava verryttely sujuikin jo moitteettomasti Wilman keskittyessä omaan tekemiseensä. Poni kesti hienosti seitsemän muuta hevosta ympärillään! Radalle lähdettiin hieman luottavaisemmin mielin kuin puomiluokassa, mutta harmikseni en ehtinyt esitellä samaista pelottavaa kakkosestettä riittävästi ennen lähtömerkin saamista. Napattiin taas kielto ja toinenkin. Ensimmäisen kiellon jälkeen olisin voinut ratsastaa Wilman käynnissä esteen yli, mutta koin tilanteessa kuitenkin reilummaksi ottaa uuden lähestymisen ja tarjota Wilmalle mahdollisuuden hyvään hyppyyn. Olisi pitänyt jatkaa ehkä kuitenkin käynnissä, mutta jälkeenpäin on turha voivotella. 



Täti auttoi Wilman taas eteenpäin ja nyt pärjättiinkin koko loppurata ilman avustusta. Olin aika hurja ja laukkasinkin pitkät pätkät! Wilma todisti olevansa lopulta varsin potentiaalinen kisaponi; kunhan saadaan rutiinia ja kilpaillaan niin isoissa luokissa, ettei verryttelyissä tule varmasti kirjavia shetlanninponeja vastaan, ei kilpailuissa tarvitse välttämättä edes hävetä omaa poniaan kovin paljon! Kovin samanlainen tämä on kuitenkin kuin äitinsäkin; itse kisaradalla ei tarvitse jännittää, mutta kunhan jollain ilveellä selviäisi verryttelystä hengissä...



© Carita Kattelus
© Emma Pajuvesa
© Emma Pajuvesa
© Amanda Kemppi
© Amanda Kemppi
Seuraavia kisoja ei toistaiseksi ole vielä suunnitteilla - parasta olisi, jos päästäisiin toistamiseen vielä lähitallille harjoittelemaan ihan perusjuttuja ja itse kilpailutilannetta. Trailerilla yritetään varmaan ensin käydä tutustumassa vieraisiin paikkoihin ihan vain valmennusten merkeissä, jottei tarvitse heti selviytyä kuljetuksen jälkeen kisahulinastakin.

© Carita Lukka
© Aino Ruokonen
© Aino Ruokonen



0

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Mitä kuuluu, Wilma?

Viime viikot Wilman kanssa ovat sujuneet enemmän kuin hyvin. Alkaa tuntua siltä, että palaset loksahtelevat paikoilleen! Mikä ehkä tärkeintä, Wilma on alkanut vihdoin tasaantua ja rauhoittua. Onko se sitten kotiutunut, tullut tutuksi kanssani vai saanut vihdoin riittävän paljon ja tarpeeksi rasittavaa liikuntaa, vai kaikkea tätä yhdessä - en osaa sanoa. 


Seisoskelupäiviä Wilma ei ole saanut nyt pitkään aikaan ollenkaan, vaan se on joka päivä vähintäänkin käynyt käpsyttelemässä kentällä narun nokassa. Useamman kevyen päivän jälkeen se saattaa edelleen olla melko virkeä ratsastaessa, mutta jokin järki touhussa on säilynyt heti selkäännoususta saakka.

Ehkä suurin muutos Wilman ratsastettavuudessa on ollut pukittelun merkittävä vähentyminen. Onko poni sitten kesyyntynyt vai onko sen kunto kohentunut niin, ettei se koe ratsastajan pyyntöjä enää ylitsepääsemättömiksi, mutta joka tapauksessa pukit ovat enää melko harvinaista herkkua - ainakin Wilman mittapuulla. Pitkään kun sain iloita niistä ratsastuskerroista, joilla poni pukkasi vain kolmesti laukkatyöskentelyn aikana!




Kun pukittelu on vähentynyt, olemme päässeet tekemään entistä enemmän töitä laukassa. Ylpeänä voin kertoa, että poni tekee varsin päteviä laukannostoja jo suoraan käynnistä! Laukka alkaa olla jo aivan eri tavalla säädeltävääkin kuin vielä kuukausi sitten. Toki tekemistä on vielä paljon, mutta sentään edistysaskeleet ovat selvästi huomattavissa!

Treenirutiinit alkavat olla hyvin kohdallaan, mutta varusteet ovat vielä työn alla. Maastoiluun ja höntsäilypäivien vaihteluksi sain vihdoin aikaiseksi viritellä hackamoret sopiville säädöille Wilman päähän ja testilenkillä kuolaimettomat tuntuivat oikein hyviltä. Kuolaimen valinta sen sijaan on vielä työn alla; olen kokeillut ponin suuhun nyt sen mukana tullutta paksua kolmipalaa, kielentilallista muotoiltua kolmipalaa jonka sain lainaksi valmentajaltani sekä ohutta kolmipalabridongia, jota olen käyttänyt Winniellä kankien kanssa.



Wilma on treeneissä vaihtelevasti rauhaton suustaan. On päiviä, jolloin se pelaa kuolaimella ja heittää päätään todella herkästi ja on päiviä, jolloin se tukeutuu kuolaimeen melko tasaisesti. Jännittyneenä ja useamman kevyen päivän jälkeen tilanne on pahempi. Kun Wilma malttaa keskittyä työntekoon ja on rento, se on myös suustaan paljon rauhallisempi.

Tällä hetkellä kuolaimista paras on ollut ohut bridong, mikä viittaisi siihen, että paksumpi kuolain tuntuu suussa jollain tapaa epämiellyttävällä. Suu ei ole normaalia matalampi eikä kieli normaalia paksumpi, mutta voi olla, että herkkä pieni prinsessaponi on kovin herkkä myös kielestään. Kokeilulistalla on vielä suora muovikuolain, jonka jälkeen harkitsen joko ohuen sylinterkuolaimen tai beriksen kielentilallisen suoran kuolaimen tilaamista.




Samalla kun olen yrittänyt etsiä ponille sopivaa kuolainta, olen selaillut satulamarkkinoita yrittäen löytää Wilmalle sopivan koulusatulan. Päädyin hankkimaan edullisen Wintecin koulusatulan väliaikaissatulaksi, mutta viikkoa myöhemmin yllätin itseni ostamasta Batesin koulupenkkiä. Alunperin yritin löytää käytetyn Batesin, mutta molemmat markkinoilla olleet satulat ehtivät mennä kaupaksi ennen kuin ehdin apajille. Ehdin ostaa jo Wintecin, kun myytäväksi tulikin sopivan pituinen Bates, jota en tietenkään voinut jättää ostamatta. Mistä sitä tietää, koska seuraava tulisi taas kohtuu hintaan tarjolle!

Nyt toivon, että saadaan satulansovittajan kanssa muokattua Bates Wilman selkään sopivaksi. Meille on tulossa onneksi hyvin muokattava malli, johon saa vaihdettua etukaaren ja lisäksi satulaa voi muokata täytepaloilla sopivaksi. Nyt sormet ristiin, että satula on hyvä!



Nyt odotellaan siis satulaa, testaillaan kuolaimia ja treenataan niin itsenäisesti kuin kouluvalmennuksissakin. Alkaa tuntua siltä, että tämän ponin kanssa tulevasta kesästä saattaa tulla yksi maailman parhaista!



1

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Ensimmäiset ihan oikeat estetreenit

Wilma edistyy edelleen aivan hurjaa vauhtia. Vähän jo jännittää, että milloin alamäki alkaa, kun ei tätä edistymistä voi tällä tahdilla loputtomiinkaan jatkua! Nautitaan nyt kuitenkin niin kauan näistä onnistumisista kun niitä riittää!


Poni on liikkunut tasaisella tahdilla viikkojen läpi. Se on tehnyt muutaman päivän peräkkäin töitä ja saanut välissä kevyemmän maastopäivän tai muun. Viime viikolla tasaisen treenit sujuivat niin seesteisesti, että jatkettiin vielä kolmas peräkkäinen treenipäivä pienten esteiden merkeissä.

Edellisten päivien koulutreenit olivat tehneet hyvän pohjan, sillä Wilma oli estepäivänä alusta asti rento ja letkeä ratsastaa. Aikaa ei tarvinnut käyttää ylimääräiseen rauhoitteluun, sillä poni malttoi keskittyä hyvin heti ensimmäisten ravikierrosten jälkeen. Laukkaverryttelykin sujui kuin normaaleiden ponien kanssa konsanaan!



Viime viikolla pääsimme ensimmäiseen kouluvalmennukseen, josta sain hyviä vinkkejä Wilman ratsastamiseen. Haasteet etenkin laukassa ovat helpottaneet, kun olen keskittynyt itse enemmän suoruuteen. Pitkän valmennustauon aikana istuntani on valunut vinoksi niin, että Wilma on nostanut vaempaan kierrokseen helposti väärää laukkaa. Kun nyt olen osannut keskittyä enemmän pitkään oikeaan kylkeen ja istunnan suoristamiseen, on laukatkin nousseet lähes poikkeuksetta oikein, eikä Wilmalla ole ollut enää syytä pukitella!

Laukkaverryttelyn jälkeen aloiteltiin estetreeniä pienillä ristikoilla. Lähestyin esteitä ravissa ja jatkoin pätkän laukassa, mikäli poni nosti laukan esteellä. Wilma keskittyi hurjan hienosti tehtävään! Se malttoi ravata esteille, hyppäsi innoissaan ja nosti siivosti laukan pukittelematta tai villiintymättä.



Yksittäisten ristikoiden jälkeen pidennettiin tehtävää hypäten useampaa estettä peräkkäin - kuitenkin lähestyen esteitä vielä aina ravissa. Useampien toistojen jälkeen annoin Wilman jatkaa ensimmäisen esteen jälkeen laukassa tehtävän loppuun. Aivan viimeisenä tehtävänä tultiin koko kolmen esteen tehtävä laukassa ensimmäiseltä viimeiselle esteelle. Wilma pysyi varsin hyvin kontrollissa, hyppäsi kohtuullisen kokoisia loikkia ja laskeutui vielä oikeissa laukoissa alas esteiltä!

Nyt kun hyppytreenit sujuvat näinkin mallikkaasti, päästään tekemään kunnon esteharjoittelua. Treenejä jatketaan pienillä esteillä hioen tekniikkaa; keskitymme hyviin teihin, hallittuun laukkaan ja hyviin ponnistuspaikkoihin. Kun peruspalikat saadaan kohdilleen, ei isompien esteiden pitäisi tuottaa ongelmia.



2

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Tekeillä mainio esteponi

Veikka korkkasi estekauden, joten seurattiin Wilman kanssa perässä hyödyntämään kentälle kannetut esteet. Wilma sai luvan kuitenkin työskennellä vain puomeilla - esteet koeajettaisiin vasta viikon kuluttua, kun poni olisi suorittanut rokotuksen jälkeisen kevyen jaksonsa ja sen jälkeen liikkunut useamman päivän niin reippaasti, että odotettavissa oleva pukkien määrä on vähentynyt merkittävästi.  Raskaiden työskentelypäivien ja pukkien määrä kun on kääntäen verrannollinen; mitä enemmän töitä, sitä vähemmän pukkeja ja mitä vähemmän töitä, sitä enemmän pukkeja!


Edellisenä päivänä ennen puomitreenejä Wilma oli kahden vapaan jäljiltä melko rasittava ratsastaa; se ei olisi malttanut keskittyä eikä kävellä. Edellisen päivän liikutus oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nyt poni malttoi kävellä alkukäynnit pitkin ohjin ja ravata alkuravitkin tasaisella tuntumalla kiirehtimättä erityisesti. 

Melko pian siirryttiin jo keventelemään maapuomeille uralla ja toisesta päästä korotetuille puomeille lävistäjällä. Maapuomit Wilma suoritti näppärästi, mutta korotetut puomit olivat haastavat. Wilma oli selkeästi sitä mieltä, että ne kuuluu hypätä! Ensimmäisen puomin poni ylitti ravissa kuten kuuluukin, mutta seuraavat kaksi se ylitti laukan ja hypyn sekaisissa tunnelmissa. Ikään kuin poni olisi ajatellut ensimmäisen puomin olevan ponnistuspuomi. 



 Luulenpa, että estetolpat olivat osasyy tähän ponin hahmotusmokaan, sillä kavalettikorokkeiden kanssa korotetuissa ravipuomeissa ei ole ollut mitään ongelmaa. Toistojen myötä Wilma keksi kuitenkin kuinka asetella jalkansa puomien väliin ja selviytyä tehtävästä ravissa.



Koska Wilma tuntui niin leppoisan rauhalliselta ja hyvältä, innostuin koettelemaan onneani pienellä ristikolla. Poni saattaisi toimia todella kivasti kuten tähänkin saakka puomeilla tai sitten se saattaisi heittäytyä hulluksi päästessään hyppäämään. Minimoin riskit lähestymällä estettä ravissa, jolloin poni tuskin pukittaisi ainakaan ennen estettä.

Wilma ravaili ristikolle tasaisen varmasti ja jatkoi vielä matkaansakin ravissa. Muutaman toiston jälkeen uskaltauduin jo pyytämään laukkaa esteen päällä. Wilma ravaili ristikolle, hyppäsi ja laskeutui laukassa alas ja vieläpä jatkoi hallittua ja pyöreää laukkaa eteenpäin!



Poni vaikutti tykkäävän hommasta, mutta silti se malttoi pysyä hienosti kuulolla. Tämän kanssa hyppääminen ei välttämättä olekkaan niin extremeä kuin ehdin pelätä!

Koska pikkuruinen esteemme oli lävistäjällä, sitä lähestyttiin aina oikeasta kierroksesta ja alas laskeuduttiin vasemmassa laukassa. Jottei laukkaa olisi tullut tehtyä vain vasemmalle, otin laukkaa erikseen ympyrällä vielä oikealle. Totesin kuvaamassa olleelle Maijulle kerjääväni verta nenästäni laukkaamalla vielä näin onnistuneiden hyppy- ja puomitreenien päätteeksi ja olin aivan oikeassa; sain varsin komeaa pukkihöykytystä ensimmäisillä pätkillä! 

Kahden sarjan jälkeen oli selkeästi kuitenkin pukit pukkailtu ja Wilma kykeni jatkamaan varsin hyvän tuntuista ja tasaista laukkaa ympyrällä. Tähän kuitenkin päädyttiin lopettamaan tämän päivän treenit, sillä huipullahan on hyvä lopettaa - sieltä kun ei ole tietä kuin alaspäin.



0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat