luonnonlapsi

Raahasin Winnien eilen laitumelle tarkoituksena tehdä vähän maastakäsinharjoituksia. Poni oli kuitenkin enemmän kiinnostunut syömisestä, eikä hommat oikein sujuneet kun päästin ponin irti narusta. Winnie ei saanut jäädä syömään ; joko se joutui liikkumaan tai suostuisi työskentelemään mun kanssa.

Tuolla luonnon helmassa ponista pääsikin vapaaksi oikea villiponi, joka innoissaan kirmasi, hyppi ja loikki. Uhoamista se ei kuitenkaan ollut, sillä poni rauhoittui heti kun sen otti kiinni ja toimi naruun kytkettynä oikein mainiosti.

Päätin lähteä tekemään pienen maastolenkin vielä lopuksi ja kiipesinkin ponin selkään ilman satulaa. Käytiin kävellen ja ravaillen läheisellä pellolla, jossa uskalsin kuin uskalsinkin kovan kannustamisen tuloksena ottaa muutaman askeleen laukkaa. Winnie oli aivan täpinöissään taas ötököistä ja oli valmis singahtamaan kuuhun niiden takia. Laukassa poni oli kuitenkin laama ja hyvin kuulolla. Poni taas todisti, ettei mamman tarvitse turhia jännittää selässä... Kyllä tämä tyttö osaa käyttäytyä!

Nössöydessäni en uskaltanut laukata kuitenkaan enempää, joten käytiin vielä kotiin päästyämme pyörähtämässä hetken aikaa kentällä. Laukkaa muutamat ympyrät molempiin suuntiin ja himpun verran ravityöskentelyä, se oli siinä! Poni hikosi jo pelkästä työskentelemisen ajatuksesta, kun oli todella kuuma ja painostava ilma. Poni saikin vihdoin ansaitsemansa suihkun, jonka tamma kylläkin päätti kruunata piehtaroimassa hiekkatarhassa, jonne päästin sen kuivattelemaan... Noh, tulipahan ainakin pestyä pahimmat liat syvemmältä karvasta.

Kuvista jälleen kerran suuren suuri kiitos Nennalle!