perjantai 5. helmikuuta 2016

Hyvän mielen pikkuponi

Miniwinnien kanssa olen päässyt taas pitkästä aikaa hyppäämään esteitäkin. Ponin laukka ja ylipäätään kunto on kohentunut niin kivasti, että viime viikonloppuna yllätyin erittäin positiivisesti, kun päädyin hyppelemään ponilla lyhyttä rataa. Sain Maijusta apua, kun varattiin maneesi pariksi tunniksi molempien Winnie-ponien käyttöön ja hypättiin vuorotellen. Minä nostelin esteitä Maijulle ja Winnielle ja Maiju puolestaan toimi puomipirkkona minulle ja pikkuponille.

Hypyt tuntuivat jo aivan erilaisilta kuin muutama viikko takaperin. Toki todella paljon on vielä tehtävää ja kehitettävää, mutta peruspalikat on aika kivasti kohdillaan! Kuvittelin hyppääväni pikkuesteitä, korkeintaan 60 cm korkuisia, mutta treenin jälkeen mitattaessa esteitä korkeimmat olivatkin jo 70 cm. Tuntui kovin helpolta, vaikka poni onkin näin pieni.





Tällä viikolla ollaan ahkerasti treenattu sunnuntaisiin koulukilpailuihin, joissa ratsastan helppo C luokan. Tänään poni sai "kauniin" ja sporttisen klippauksen, joka minun taidoillani aaltoili sen verran, että päätin klipata ponin huomenna kokonaan jalkoja ja päätä lukuunottamatta. Sunnuntaina onkin siis vastassa melkoisen erinäköinen poni kuin näissä kuvissa!

Kunhan koulukilpailuista on selvitty, jatkuu esteiden treenaaminen. Seuraava tavoite on naapuritallin seuraestekilpailut helmikuun lopussa - katsotaan, jos päästäisin kaksi pikkuluokkaa hyppäämään.



tiistai 2. helmikuuta 2016

Maneesimasentelua

Niin se talvi vaan tuli ja meni. Ihanat pakkaspäivät ja puuterilumen peittämät pellot jäi unholaan kertaheitolla, kun kelit menivät plussan puolelle. Vettä on satanut solkenaan ja yöpakkaset ovat jäädyttäneet kentät ja tiet peilijäisiksi. Vaihtoehtoja maneesissa pyörimiselle ei tällä hetkellä oikein ole. Ainoa pieni lohtu on valon määrän lisääntyminen, kun vähitellen kuljetaan kohti kesää ja päivät pitenevät. Kunpa vain taivaskin pysyisi useammin sinisenä, että aurinkokin pääsisi välillä valaisemaan.



Bloggaamisen kannalta maneesissa jumittaminen on ehkä kamalinta ikinä. Harvalla kameralla saa julkaisukelpoisia kuvia, eikä kuvaajaa tule pyydettyä tallireissuille mukaan kuvaamaan pelkkää videomateriaalia. Sitäpaitsi, kuka ylipäätään haluaa lähteä tallille vain kuvaamaan, kun taivaalta sataa vettä, teillä ei pysy pystyssä, kura tunkeutuu sisälle kenkiin ja kostea kylmyys läpäisee sisuskalut...

Winnien omistajan Maijun kanssa pyöritään tallilla ilahduttavan paljon samaan aikaan. Maijusta saa aina niin jalkapallo- kuin maastoiluseuraakin ja innokkaan kaverin esteiden kokoamiseen. Tuo hölmö jopa tarjoutui viikonloppuna tulemaan tallille aamu kahdeksalta kuvaamaan Harrin koulutreenejä ennen yhteistä suunniteltua esteiden hyppelyä!


Harrin varhaiseläke on tuntunut hyvältä päätökseltä. Ruuna tekee tosissaan töitä koulukiemuroiden parissa vain kerran tai kaksi viikossa, mutta on tuntunut sitäkin paremmalta ratsastaa. Toki vanhuus jo näkyy hieman hitaammassa vertymisessä, mutta vertymisen jälkeen Harri liikkuu letkeästi ja tahdissa.   Viikon muina päivinä ruuna saa liikkua monipuolisesti, mutta kevyemmin. Treenataan temppuja, potkitaan palloa, maastoillaan kelien salliessa ja jumppaillaan kevyemmin satulalla tai ilman.

Tällä kertaa puuhailtiin vähän vastalaukkoja, väistöjä ja avo- sekä sulkutaivutuksia. On tuo vaan niin hyvän mielen hevonen! <3






tiistai 26. tammikuuta 2016

Talviurheilua parhaimmillaan

Mini-Winnie on maailman hienoin monitoimiponi! Toimisi varmasti loistavasti lasten ponina, kun kerran selviytyy ihan aikuisenkin leluna. Pieneltä ja viattomalta ponilta ei edes kysytty mielipidettä valjaisiin tai pulkkaan, vaan vastuuttomat aikuiset (minä!) pistivät ponille valjaat niskaan ja pulkan perään. Ei muuta kuin liikkeelle ja ihmettelemään, miten poni hommaan suhtautuu.



Kaikki meni niin kuin odottaa saattoikin; maailman kiltein ja lunkein poni pyöräytti kerran korviaan takana suhisevan pulkan suuntaan ja kiskoi tyytyväisenä menemään. Ei hyppyjä, ei loikkia, ei kiihtymistä. Pulkkaratsastusta kuin vanhalta konkarilta! Poni sai vahvistella peppulihaksiaan vetotreenillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä pellolla ilman pulkkaa.

Melko vakavasti alkaa näyttää siltä, että tämän talven talviurheilu oli tältä osin tässä. Nyt vettä on tullut taivaan täydeltä ja sohjoksi muuttunut lumi sulaa pois kovaa vauhtia. Sääennusteetkin lupaa vain lisää sadetta ja plussakelejä. Satunnaisesti käydään pakkasella, mutta se tietää vain peilijäätä jokapuolelle. Isosti kyllä harmittaa, jos ei enää saada pakkasia ja kunnolla lunta!








maanantai 25. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäisessä Vaurion valmennuksessa

Kuten olin Harrille luvannut, se sai edelleen viettää varhaiseläkepäiviään, kun Ville Vaurio aloitti taas kuukausittaiset valmennukset tallillamme. Ilokseni pääsin kuitenkin osallistumaan valmennukseen mini-Winniellä, jonka kunnon arvioin olevan jo sen verran hyvä, että se kevyestä valmennustunnista selviäisi.


Saatiin aikaan huippu ryhmäjako ja päästiin samaan ryhmään Maijun ja Winnien kanssa. Kaksi pientä ponitammaa sopi samalle tunnille kuin nakutettu! Ponit ovat suunnilleen yhtä nopeita liikkujia ja suorittavat tällä hetkellä melko samantasoisia tehtäviä.

Ensimmäisellä valmennustunnilla tehtiin hyvin perusjuttuja; pääty-ympyröitä ja kulmia alkuun, laukkaa pääty-ympyrällä ja myöhemmin käynnissä ja ravissa voltteja pitkille sivuille. Näillä tehtävillä kartoitettiin mainiosti tilannetta, missä molemmat ratsastajat menevät poniensa kanssa; mini-Winnien toispuolisuus ja takaosan heikkous tulivat esille ja pääsimmekin pureutumaan näiden heikkouksien työstämiseen.



Vähitellen olen ryhtynyt ratsastamaan pikku Winnietä tavoitteellisemmin ja vaativammin; sen kunto ei ole huipussaan, mutta kohentunut koko ajan. Uskallan vaatia työskentelyä jo pidempiä ja pidempiä jaksoja unohtamatta kuitenkaan kävelytaukoja. Tahdikkuutta, tasaisuutta ja pehmeyttä vaatiessa esiin on noussut ponin toispuolisuus vasemmalle; poni on hieman venkula ja mieluusti jää kiinni vasempaan ohjaan ja kuuroutuu vasemmalle pohkeelle. Valmennuksessa sain ohjeeksi ratsastaa vain entistäkin vahvemmin vasemmalla pohkeella; kun pohkeen saa läpi, alkaa poni vähitellen pehmetä ohjallekin.

Pikkuponi jaksoi suorittaa hirmu hienosti ja lopputunnista se liikkuikin jo aivan eri tavalla kuin alussa. Pikku-Winnie sai paljon kehuja tahdikkaasta ravistaan ja laadukkaasta laukasta. Kunhan vain jaksaa tehdä töitä ja kohottaa ponin kuntoa, voi tästä tulla todella hieno!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Villiponi ja vanha valkoinen

Nyt harmittaa, että oma kuvauskalusto ei ole kunnossa. Putki sanoi itsensä irti ja odottelee, että ehtisin joku arkipäivä käydä viemässä sen korjattavaksi. Onneksi sain sentään väliaikaisesti isältä lainaan toisen putken, joka tosin ei aivan palvele liikkuvia hevosia kuvatessa. Zoomi ei meinaa riittää alkuunkaan, mutta eipä nyt sentään tarvitse ihan kuvattomia postauksia kirjoitella. 

Pikkuponi pääsi aikaisemmin tällä viikolla vapaaksi kentälle juoksentelemaan. Vauhtia muuten riitti! Oletin ponin vain ravailevan ja korkeintaan rauhallisesti laukkailevan, mutta vauhtiin päästyään tuo ei meinannut pysähtyä ollenkaan. Taisi olla kivaa!




Poni on siis saanut pitää hauskaa, mutta toki se on myös liikkunut ihan töitä tehden. Olen ehtinyt ratsastella pientä ystävää pari - kolme kertaa viikossa, mikä on tuntunut tuottavan myös tulosta. Kunto kasvaa vähitellen ja tuntuma kevenee, kun Winnie jaksaa paremmin kantaa itsensä ja liikkua hetkittäin paremmin takaosansa päällä. Pienin askelin ollaan edetty ja puuhailtu monipuolisesti; välillä käydään pellolla rallittelemassa, välillä pitkillä maastokävelyillä ja välillä taas treenataan ihan koulukiemuroita. 

Nyt lauantaina osallistuttiin Ville Vaurion kouluvalmennukseen ja poni jaksoi melko hyvin suorittaa koko tunnin tehtävät. Ensimmäisiin koulukilpailuihin olisi aikaa muutama viikko, jonka aikana saadaan toivottavasti palikoita vielä loksahtelemaan paikoilleen.






Harri on saanut nauttia lumesta ja talvesta yllin kyllin. Koulukiemuroita ollaan väännetty vain kerran- pari viikossa ja muuten ollaan keskitytty hauskanpitoon. Ollaan ralliteltu pellolla, käyty pitkillä maastolenkeillä, treenattu vähän temppuja ja leikitty lumisella kentällä vapaana. Meillä on ollut hauskempaa kuin pitkään, pitkään aikaan! Nyt ei tarvitse suoriutua eikä treenata ja olla päivä päivältä parempi - nyt saadaan vain leikkiä ja puuhastella ilman kilpailutavoitteita.





Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset