keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Laukkaa ratsastamassa


Vihdoin ja viimein päästiin taas Aksun kanssa Matti Eklundin estevalmennukseen! Meiltä on mennyt hurjan monta valmennusta välistä, kun aikataulut ei ole sopinut yhteen valmennusten kanssa tai valmennukset eivät olekaan toteutuneet niinä kertoina, kun oltaisiin muuten päästy mukaan.

Tällä kertaa saatiin Aksun kanssa pariksi suomenhevosruuna, jonka kanssa oltiin vähän aikaa sitten myös Elmo Jankarin estevalmennuksessa. Ratsukoina oltiin hyvin tasavertaiset, joten oltiin valmennusparina oikein toimivat.

Hevosten verryttelyn aikana maneesiin koottiin aivan järkyttävä määrä esteitä - tuntui, ettei sekaan meinannut millään mahtua hevosen kanssa. Kauhulla odotin miten pitkän radan joutuisin oppimaan hetkessä ulkoa, mutta onneksi osa esteistä olikin verryttelyesteitä erillisiä tehtäviä varten.

Aloitettiin treeni työskentelemällä laukkaympyrällä toisessa päädyssä ylittäen puomikasa/ristikko aina hallin keskellä. Aksun askeleet sopi yllättävän vaivattomasti esteelle ja se oli valmentajankin sanojen mukaan hyvin ulkoavuilla - tehtävä oli helppo suorittaa, kun hevonen oli ulkoa tuntumalla ja selkeästi menossa koko ajan oikeaan suuntaan esteen jälkeen. Verryttelyeste oli kuvan este nro. 3.


Ympyrällä hyppäämisen jälkeen siirryttiinkin säätelemään laukkaa oikein urakalla. Lyhyessä laukassa tultiin sisään kaarevalle kavalettilinjalle, johon piti saada mahtumaan kolme laukka-askelta. Jälkimmäiseltä kavaletilta jatkettiin vinolla lähestymisellä 3. pystylle, josta jatkettiin laukan vaihtuessa oikealle ja pitkällä sivulla olevalle okserille 4. Okserilta ratsastettiinkin eteenpäin pidemmässä laukassa ja takaisin kavaleteille, joiden väliin piti tähän suuntaan saadakin vain kaksi laukka-askelta. Laukan temmon säätelemisen lisäksi piti taktikoida tien ratsastamisella; lyhemmällä tiellä on helpompi saada väliin vähemmän askeleita ja pidemmällä tiellä taas enemmän.

Samaa tehtävää puuhattiin myös toiseen suuntaan, numerot merkitty ratapiirustukseen sinisellä.

Verryttelytehtävien jälkeen kavaletit ja pysty korjattiin pois, jolloin jäljelle jäi yhdeksän esteen rata. Treenattiin rataa ensin osissa, jonka jälkeen ratsastettiin koko rata läpi ensin matalampana ja lopuksi vielä korotettuna. Radalla oli paljon suhteutettuja linjoja, joilla piti keskittyä ajattelemaan askelten määrää ja sitä kautta myös laukan säätelyä. 1-2 linjalle Aksun kanssa tavoitteena oli saada 6 askelta, 4-5 linjalle 4 askelta ja 6-7 linjalle 5 askelta. Sarjaesteellä 8 a-b ei luonnollisestikaan ollut muita vaihtoehtoja kuin yksi laukka-askel. 

Pätkittäin linjoja treenatessa Aksu otti toisinaan ylimääräisiä laukka-askeleita linjoilla, kun en saanut sitä ratsastettua riittävän aktiivisesti eteen enkä myöskään löytänyt esteille täydellisiä ponnistuspaikkoja, jolloin laukan sujuvuus kärsi, kun poni joutui hyppäämään joko turhan kaukaa tai läheltä. Rataa hypätessä saatiin kuitenkin kaikkiin väleihin juuri oikeat askelmäärät, kun koko meno oli paljon jouhevampaa ja Aksu eteni hyvin eteenpäin.

Muutama pudotus sattui tunnin aikana, mutta valmentajan mukaan se kielii tässä tapauksessa vain hyvästä ratsastuksesta; voisin ratsastaa Aksua hitaasti ja pungertaen sen puhtaasti esteistä yli, jolloin ratsastus ei olisi sujuvaa laisinkaan, tai vaihtoehtoisesti voin ratsastaa sitä aktiivisesti eteen, jolloin pudotukset kielivät vain siitä, että liike on aktiivista ja suuntautumassa eteenäin. Aksun tilanteessa jälkimmäinen on ehdottomasti toivottavampaa, sillä laukan parantuessa myös hypyt paranevat ajan myötä. Liian hitaana Aksu pungertaa liikaa ylöspäin ja tekee jänisloikkia paikoiltaan, jolloin hyppyyn on myös käsittämättömän hankalaa päästä mukautumaan.
Viimeisenä hypätty rata oli varsin sujuva ja onnistunut, vaikka esteet nousivatkin paikoin melko korkeiksi. Sarjan b- osa oli metrissä, eikä Aksu edes epäröinyt sen ylittämistä! Valmennuksesta jäi jälleen kerran oikein hyvä fiilis, tästä on kiva jatkaa treenejä itsenäisesti ennen kuin päästään taas osallistumaan valmennukseen. :)

Nakupellenä luokses pompin!


Lauantai meni maastoillessa Hartsan kanssa, kun käytiin heittämässä vajaan parin tunnin lenkki. Menomatkalla päästiin vähäsen ravailemaan ja laukkaamaankin sateen pehmentämällä hiekkatiellä, mutta pääasiassa matka taitettiinkin käynnissä. Ilma oli aivan jäätävän kylmä, palelin kunnon talvivarustuksesta huolimatta! Hartsa sai onneksi lämmitellä ratsastusloimen alla.

Harrin ratsastuksen jälkeen kävin pyörähtämässä vielä Ebenin kanssa maneesissa - oli niin kiva ratsastaa tuotakin ruunaa pitkästä aikaa! Jumppailtiin melkoisen kevyesti, lähinnä kaarevilla urilla. Muutamat väistöt tehtiin myös ja pyöriteltiin laukkaa ja hiottiin nostoja. Tällä kertaa laukassa oli hurjan kiva istua, kun Eben malttoi laukata rauhassa ja kantoikin itsensä oikein kivasti! Loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä pienellä metsälenkillä.























Sunnuntaina piti olla kouluvalmennus, mutta se peruuntuikin edellisenä iltana. Toisaalta ihan hyvä juttu, koska aamulla Harri turvotteli imusolmukkeitaan. Ei kamalan pahasti eikä niin, etteikö hevonen olisi pystynyt hengittämään normaalisti, mutta ihan selkeästi kaikki ei ollut kunnossa. Eipä siis haitannut ollenkaan, että jäi valmennus väliin.
Sunnuntaille oli suunniteltu myös Harrin talviturkin kevennystä; klippausta! Pääsin Harrin omistajan opastuksella harjoittelemaan klippaamista, mikä oli minulla ennestään aivan vierasta. Pääsinkin opettelemaan ihan kunnolla, sillä Hartsa sai pitää karvansa vain korvissaan ja pienessä läiskässä selässään! Klippasin hevosen kokonaan toiselta puolelta; rungon, kaulan ja jalat. Päätä siistin vain poskesta ja annoin omistajan hoitaa loput. :) Melkoisen siisti tuosta tuli, vaikka itse sanonkin! Harrista tuli heti paljon sivistyneemmän näköinen, eipä ole enää nallekarhu.. ;) Karvaa lähti niin hurjasti, että sitä tuntui olevan koko talli täynnä klippaamisen jälkeen. Kotona karvaa löytyi myös ihan joka paikasta alushousuja ja silmiä myöden.


Maanantaina Harrin imusolmukkeiden turvotus oli jo tiessään, joten ilmeisesti mistään kovin vakavasta ei ollut kyse. Otettiin kuitenkin vähäsen normaalia kevyemmin treenissä. Treenailtiin lauantain koulukisoihin, jossa ratsastan K.N. Specialin sekä A- merkin kouluohjelman. Harri sai normaalia enemmän kävelytaukoja ja luvan liikkua hieman avoimemmassa muodossa. Ruuna vaikutti kaikin puolin täysin terveeltä ja liikkui normaalin energisesti, ellei jopa energisemmin. Laukka tuntui haastavalta, koska se suuntautui lähinnä vain lujaa eteenpäin. Keskilaukka oli siis oikein näyttävää, mutta laukkavolttien treenaaminen oli hieman tuskallista, kun laukka ei meinannut hidastua ja lyhentyä.


Maanantaina Hartsa pääsi sovittelemaan uusia vaatteitaan, kun neiti varusteurheilija oli ehtinyt aamulla käydä Agrimarketissa. Kaulakappaleellista fleeceloimea lähdin hakemaan ja sellaisen löysinkin - tämän Harri tarvitsi ihan oikeasti, koska kaula on nyt ihan paljas karvasta. Poni parka ei saa palella! Hartsa sai myös uuden riimun. Niin - ihan taitavasti osasin itselleni kaupassa uskotella, että Harri todellakin tarvitsee uuden riimun! Eikös jokainen hevonen tarvitse terapeuttisen ihanan Eurostarin riimun? Harri ei varsinaisesti hyppinyt riemusta uusi riimu päässään, mutta ehkä tuo onkin vähän hiilitympi persoona. Toki olisi sitä voinut edes hymyillä vienosti ja näyttää tyytyväiseltä, mutta ei. Ei väkisin, hieno se on joka tapauksessa!














perjantai 24. lokakuuta 2014

Monipuolisesti kivaa hauskaa mukavaa

Harri on tehnyt niin ahkerasti töitä kilpailuihin treenatessa, että poika on saanut nyt ansaitusti kevyempiä päiviä. Torstaina käytiin vain puuhailemassa käynnissä maastakäsin ja tänään ratsastelin reilu puolisen tuntia ilman satulaa. Huomenna päästään taas pitkästä aikaa lähtemään maastoon kunnolla valoisaan aikaan, kun ehdin tallille jo heti aamulla. Suunnitelmissa olisi tehdä rauhallinen, mutta pidemmän puoleinen maastolenkki.


Sunnuntaina onkin vuorossa hurjan pitkästä aikaa Ville Vaurion kouluvalmennus - odotan melkeinpä ihan innoissani, että päästään näyttämään miten paljon ollaan kehitytty viime valmennuksen jälkeen! Ahkera treenaaminen jatkuukin ensi viikolla, kun muutamana päivänä treenataan itsenäisesti ja keskiviikkona mennään taas oman opettajan tunnille. Lauantaina pitäisikin olla sitten valmiina lähtemään taas kisaamaan. 






Treeniaikataulun laatiminen on yllättävän haastavaa, kun yritän saada sopivassa suhteessa mahdutettua kalenteriin niin treenaamista, valmennuksia, kisoja kuin kevyempiäkin päiviä. Jossain määrin olen ihan pakkomielteinen Harrin liikkumisen suhteen; väännän ja käännän aikatauluja äärimmäisyyksiin saakka, jotta saisin sovitettua treenin ja kevyemmät päivät vähän vuorotellen Harrin viikko-ohjelmaan. Aina ei vain onnistu, mutta parhaani yritän tehdä. 

Miten te suunnittelette hevostenne viikko-ohjelmia, vai suunnitteletteko ollenkaan?

Itse pyrin pitämään Harrin liikkeessä ainakin 6 päivää viikossa. Kunnon treenejä korkeintaan kahtena päivänä peräkkäin ja rankempien päivien jälkeen jonkinlainen kevyempi liikutus; maastakäsin puuhailua, kävelytystä tai maastoilua. Missään nimessä en halua seisottaa hevosta vapaapäivällä kisojen tai valmennuksen jälkeen. Uskon ja toivon, että säännöllinen ja vaihteleva liikutus pitää Harrin kunnossa sen korkeammasta iästä huolimatta. 





























torstai 23. lokakuuta 2014

Jäniksen kyydissä

Maanantaina hyppäsin Aksulla taas pitkästä aikaa; kisojen jälkeen ratsastin ponin tasaisella ja viime viikolla kävin vain lenkittämässä maastakäsin, koska poni oli rokotettu aikaisemmin samaisella viikolla. Alunperin suunnitelmissa oli päästä valmennukseen hyppäämään, mutta valitettavasti valmennuksia ei saatukaan järjestettyä. Hypeltiin siis ihan vain itseksemme.

Hyppäsin kahden laukka-askeleen välin pystysarjaa, porttiestettä diagonaalilla ja muuria toisella pitkällä sivulla. Muurin Aksu pääsi kiertämään pari ensimmäistä kertaa, koska laiskana en jaksanut kantaa tolppia muurin päihin. Portin poni kolisteli kerran alas huonon lähestymisen vuoksi, mutta muuten hypyt sujuikin ihan hurjan kivasti! Aksu teki hyviä hyppyjä ja etenikin varsin kivasti esteille. Hypättiin kaikki esteet läpi molemmista suunnista, jonka jälkeen korotettiin kaikkia vähäsen. 

Lopuksi hypättiin vielä sarjaestettä korottaen sen jälkimmäistä osaa muutaman reiän verran kerrallaan. Aksu mennä puksutti eteenpäin eikä vaikuttanut epäröivän ollenkaan! 95 cm jälkeen tuli kuskille raja vastaan ja lopetettiin hyvään onnistuneeseen suoritukseen. Tuon treenin perusteella väittäisin, että poni kiipeää yli varmaan minkä tahansa kokoisesta esteestä. 

Katsotaan jos seuraavat valmennukset järjestyisivät, että päästäisiin taas pitkästä aikaa opetukseen hyppäämään. :)










tiistai 21. lokakuuta 2014

Kisapeli maailmalla!


Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä koulukilpailuissa Paraisten ratsutallilla. Hartsa sai aamulla puolittaisen kylvyn, kun pesin sen hännän, harjan, kaulan ja jalat, jotka olivat aivan hirvittävässä kunnossa. Harri kun nauttii suunnattomasti piehtaroimisesta - mieluiten vielä mahdollisimman syvässä kurassa.

Harria silminnähden harmitti kylpy ja paikoillaan seisominen solariumissa pesun jälkeen. Muilta osin heppa oli onneksi puhdas, joten jäljelle jäi vain harjan ja hännän letitys ja pinteleiden kääriminen. Yhdeksän maissa päästiin lähtemään matkaan kurjassa vesisateessa. Harria varmaan harmitti sateessa seisominen, sillä se käveli traileriin sisälle heti ensiyrittämällä. ;)

Kilpailuiden alkaessa ilma oli edelleen kamala: kylmä, sateinen ja viimainen. Onneksi kilpailuiden verryttely päädyttiinkin pitämään ryhmissä maneesissa! Ei olisi kiinnostanut yhtään verrytellä hevosta sateessa kuraisella kentällä... Ryhmäverryttelyn huonoa puoli oli kuitenkin hyvin rajattu verryttelyaika; saimme aikaa vain kymmenen minuuttia. Harri ehti hetken kävellä pihalla ennen maneesiin siirtymistä, joten päästiin kuitenkin heti aloittamaan verryttely ravissa. Olin edellisenä päivänä ratsastanut Hartsan läpi jumppaillen, mikä palkitsi kisapäivänä, kun hevonen vertyi nopeasti eikä ollut erityisen köpö tai jumissa.

Olin oman verryttelyryhmäni viides lähtijä, joten ehdin verkkailla Harria käynnissä ja ravissa vielä viitisentoista minuuttia radan päädyssä ennen omaa suoritustani. Laukkaa olisin halunnut työstää vielä enemmän, mutta muutoin Harri tuntui kyllä hyvältä ja verryttelyaika ihan riittävältä.

Ratana oli siis viime kilpailuista tuttu K.N. Special, joka sujui varsin kivasti. Tuomari oli hippasen tiukempi kuin edellisissä kisoissa, mutta saatiin silti hieman paremmat prosentit kuin viime kerralla. Radan kohdat, jotka sujuivat mielestäni selkeästi paremmin kuin viime kisoissa, oli arvosteltu vain 1/2 - 1 pistettä paremmiksi. Joissain kohdissa numero saattoi olla jopa sama. Selkeitä epäonnistumisia olivat ylimääräinen laukanvaihto lävistäjällä, liian iso ravivoltti ja töksähtävä siirtyminen käyntiin diagonaalilla, mutta paljon hiottavaa jäi moniin muihinkin kohtiin. Toki harvoinhan varmasti kilpailuissa sujuu yhtä hyvin kuin kotona treeneissä, joten olen kyllä oikein tyytyväinen päivän suoritukseen. :)

Prosentteja saatiin tasan 60, jolla sijoituttiin viidensiksi. Luokassa sijoittui neljä ratsastajaa, joten jäätiin juuri ja juuri palkintojenjaon ulkopuolelle. Olen kuitenkin sijoitukseen erittäin tyytyväinen - saatiinhan kuitenkin paremmat prosentit kuin viime kisoissa ja selkeästi parannettiin suoritustamme!

Seuraavat koulukisat onkin edessä yllättävän pian; lähdetään kilpailemaan Laitilaan jo parin viikon päästä ja tuolloin olisi tarkoitus ratsastaa K.N. Specialin lisäksi myös helppo A! Kisoissa on tavoitteena korjailla B:n radalla virheitä ja saada taas paremmat prosentit, sekä A:n radalla saada siisti rata ja hyväksytty tulos - sijoitusta ei lähdetä hakemaan, vaan kokemusta ja fiilistä helposta A:sta :)


Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset