Dancing on four legs

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Rohkean ponin esteharjoitukset

Veikka se vain yllättää. Aikaisemmin herkkä ja epävarma hyppääjä on tuntunut päässeen hyppäämisen makuun. Vaikka kuskia vieläpä jännitti himpun verran muutaman viikon takaisella treenikerralla, oli Veikka asenteella mukana touhussa. Moona sentään oli mukana henkisenä tukena ja nostelemassa puomeja. Kun vielä väänsi turvaliivin kireälle ja kypärän syvälle päähän, saattoi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja luottaa siihen, että homma päättyy ihan hyvin.


Estetreenit oli suunniteltu kentälle, mutta sekaannusten vuoksi päädyttiinkin lopulta maneesiin hyppäämään. Kalustoa oli melkoisen surkeasti, joten koottiin tarjolla olleista puomeista ja tolpista pikkuruinen rata, jolla treenata suhteutettuja linjoja ja kääntämistä. Aloitettiin pikkuruisista ristikoista ja kavaleteista, joilla säädeltiin laukkaa ja pyrittiin vaihtamaan laukat oikein.

Näin pienessä hallissa hypätessä esteiden väliset välimatkat jäävät helposti harmittavan lyhyiksi, jolloin edelliseltä esteeltä laskeutuessa seuraava onkin jo melkein heti edessä. Suhteutetuilla linjoilla esteiden väliin saa mahtumaan vain muutaman askeleen ja jatkuvasti saa olla kääntämässsä. Odotellaan siis, että päästäisiin vihdoin kentälle hyppäämään kunnon rataa. Samalla ollaan kuitenkin kiitollisia siitä, että tallilla sentään on halli, jossa pääsee treenaamaan vuoden ympäri ja säällä kuin säällä.



Veikka tuntui olevan super innoissaan hyppäämisestä ja eteni esteille reippaassa laukassa. Hetkittäin ponia sai pidättää ihan tosissaan! Epävarmuus tuntui olevan tiessään, kun poni hyppäsi esteet myös silloin, kun askeleet eivät täydellisesti osuneet ponnistuspaikalle. Epäonnistumiset eivät myöskään lannistaneet ponia, vaan se lähestyi tyynen itsevarmasti esteille myös silloin, kun edellinen hyppy oli ollut hankala tai puomi oli tipahtanut.

Aivan treenin lopuksi hypättiin vielä kolmen esteen tehtävää nostaen pystyt noin 80-90 cm korkeudelle. Veikka suoritti esteet siinä missä pienemmätkin ja meno tuntui selkään oikeasti aika hyvältä! Mikäli poni vain ei kisaradalla jänistä, niin tämähän voisi jopa pärjätä pikkuluokissa!



0

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Suunnitelmallista työkalupakin kaivelua

Tunnustan - olen ratsastajana toisinaan turhan kiireinen ja malttamaton. Tahtoisin päästä suunnittelemieni tehtävien pariin nopeasti ja turhaudun, mikäli matkaan tulee mutkia. Sentään olen tunnistanut itsessäni tällaisen malttamattomuuden, joten olen voinut tietoisesti pyrkiä siitä pois. Suunnitelmallisuus on pelastanut monta treenikertaa etenkin, kun varalla on ollut varasuunnitelmat B ja C.




Kun ratsunsa ja sen haasteet tuntee, on varasuunnitelmia helpompi tehdä. Tuntuu, että tämän kevään aikana olen itse vasta oppinut tuntemaan Veikkaa etenkin valmentautumisen myötä, jonka vuoksi suunnitelmien tekeminen on helpottunut. Tiedän mihin Veikka pystyy ja mitä meidän täytyy treenata. Sen lisäksi tiedän, mitkä ovat ponin yleisimpiä heikkouksia. Ammattivalmentajien avulla olen saanut hyviä työkaluja ponin heikkouksien työstämiseen, joten työkaluja pitäisi olla helppo kaivaa pakista tarpeen tullen.

Olen huomannut turhautuvani, kun olen tehnyt päivän treenisuunnitelman esimerkiksi edellisen ratsastuskerran onnistumisten pohjalta. Kun hommat eivät sitten lähdekään sujumaan, on soppa valmis. Helpommaksi onkin tullut suunnitelmien luominen haasteiden pohjalta. Olettaen, että oikea lapa on vasenta jäykempi ja ponin keskittymiskyky on heikko, pitää suunnitelmat tehdä haasteiden pohjalta. Mikäli oikea lapa onkin heti menossa mukana ja poni myös keskittyy hyvin muutamien siirtymäharjoitusten jälkeen, on helppo siirtyä seuraavaan suunnitelmaan ja lähteä tekemään haastavampia juttuja. Haastavasta laukanvaihtoharjoituksesta taas on kurjempaa palata ongelmanratkaisutehtävien pariin, kun epäonnistumisia on jo tapahtunut.




Useamman varasuunnitelman taktiikalla ollaan saatu Veikan kanssa viime aikoina huikeita onnistumisen kokemuksia. Ollaan aloitettu treenit rauhassa ja juuri Veikalle sopivilla jumppaavilla tehtävillä. Keskiössä ovat olleet valmennuksissa opitut työkalut juuri Veikan haasteisiin; oikean lavan ratsastus rungon alle ja takajalkojen aktivointi. Kun peruspalikat on saatu kohdilleen, ollaan siirrytty seuraavaan varasuunnitelmaan ja päästy tekemään hyviä pätkiä haastavammissakin tehtävissä.

Viime viikolla Moona kävi kuvaamassa hitaasti etenevää ongelmanratkaisutyöskentelyä, jonka päätteeksi Veikka liikkui lopulta melkoisen kivasti. Etenkin väistöpätkiin olin tyytyväinen! Laukka olisi vaatinut vielä lisää työstämistä, mutta hyviä pätkiä saatiin siitäkin ulos. Eikös muuten olekin heti paljon vakavammin otettavan kouluratsun näköinen poni, kun jalkoihin on pyöritelty pintelit?! Pitäisi ehkä jaksaa useamminkin..







Samalla tuli koeajettua vihdoin saapunut uusi kypärä! Ehdin hakea useamman viikon uutta päähäni sopivaa kypärää hajonneen tilalle, mutta lähes kaikki kypärät olivat päähäni liian leveitä tai muuten väärän mallisia. Charles Owenin kypärät olivat ainoita, jotka istuivat päähän oikeasti hyvin. Tähän sopivasti kimaltavaan, mutta kuitenkin hillityn mustaan kypärään olen enemmän kuin tyytyväinen. :)


0

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Uusi hempeä ulkoasu by Graphics LF

Sain vihdoin uuden ulkoasun Graphics LF:n Idalta, joka taiteili taas odotukset ylittävän ulkoasun ilman, että osasin esittää edes kummoisia toiveita. Kunhan nyt vain joulun punainen saisi lähteä ja tilalle saataisiin jotain hieman keväisempää värimaailmaa. Muutaman kuvan laitoin sähköpostin liitteeksi, josko molemmat haflingerit näkyisivät ulkoasussa jollakin tavalla.


Uuden ulkoasun värit saavat sydämeni läikähtämään. Vähän hentoa vaaleanpunaista ja lilaa niin, ettei lopputuloksena ole kuitenkaan 15- vuotiaan Essin överi pinkki poniunelma. Asettelu hivelee myös silmää. Tuntuu, että nyt on postaukset taas paremmin esillä ilman, että ne vievät hirvittävästi tilaa.

Minä olen erittäin tyytyväinen, mitenkäs te lukijat?

1

torstai 11. toukokuuta 2017

Lainaratsuna oikea hevonen

Viime viikolla sain muutamaksi päiväksi hoitoon ystävän hevosen. "Ylle" on mukava ja turvallinen perushevonen, joka toimii kivasti kun ratsastat oikein, mutta ei varmasti toimi jos ratsastat väärin. Hirmu opettavainen tyyppi siis ja juuri oikeanlaista treeniä minulle!


Ylle on toisaalta vanha tuttu, sillä olen saanut seurailla sen elämää jo useamman vuoden vierestä. Muutaman hassun kerran olen tammalla ratsastanutkin, mutta varsinaisesti ratsastuksen suhteen hevonen on ollut ihan uusi tuttavuus. Muutamassa päivässä ehdin lähinnä huomata asioita, jotka teen Yllen kanssa väärin, mutta onnistumisen kokemuksiakin onneksi riitti.

Ystäväni Siru tuli yhtenä Ylle- päivänä tallille vaihtamaan kuulumisia ja kuvasi samassa epäoivoista räpellystäni tuon hevosen kanssa. Tuskan hiki ja turhautumisen kyyneleet eivät olleet kaukana hevosen juostessa kilometrin pitkänä ja maaten koko painollaan toiselle ohjalle, mutta sinnikkäällä työnteolla sain lopulta itseni kasaan ja sitä myötä myös hevosen. Ei mitään huippuhetkiä, mutta lopulta sentään rento ja kevyt hevonen joka oli tasaisesti molemmilla ohjilla!





Taidan toitottaa samaa asiaa joka kerta kun ratsastan oikean kokoisilla hevosilla, mutta tuo vaihtelu tekee minulle ja istunnalleni kyllä hyvää. Olen tuudittautunut turvalliseen hyvänolontunteeseen kun puksuttelen menemään pienillä ja pehmeäliikkeisillä poneilla ja yhtäkkiä olenkin aivan pulassa, kun pitäisi ratsastaa hevosen kokoista eläintä. Muutaman päivän hevosputkessa hommat alkavat jo vähän helpottua!






0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat