keskiviikko 20. elokuuta 2014

Sadetta, sadetta, sadetta, lisää sadetta..

Vettä vain tulee ja tulee ja tulee ja tulee. Käväisimpä tuossa taas hakemassa kymmenisen hevosta sisälle vesisateessa. Harri oli onneksi päässyt jo aikaisemmin sisälle, joten se oli sentään kuiva ja vielä puhdaskin. Herran rokotukset laitettiin tänään kuntoon, joten ohjelmassa olisi nyt muutama päivä kevyempää menoa. Tarkoitus oli käydä tänään ilman satulaa kävelemässä jokirannassa, mutta nyt Hartsa sai kokonaisen vapaapäivän surkean kelin takia. Luotin siihen, että Harri on tyytyväisempi tallissa syödessään iltaheiniä, kuin vesisateessa kävelemässä. Maneesikin kun oli vielä varattu valmennuksille, niin ei oltaisi päästy millään sateensuojaan.

Sateesta huolimatta päästiin kuitenkin eilen hyppelemään Aksun kanssa. Viime viikolla peruuntunut Matti Eklundin valmennus pidettiin nyt ja päästiin pitkästä aikaa ponin kanssa ihan valvovan silmän alle hyppäämään.

Oltiin valmennuksessa viimeksi varmaan kesäkuun lopussa, kun heinäkuussa olin itse reissussa ja sitä seuraava valmennus taisi peruuntua. Olin hypellyt siis lähes pari kuukautta itsekseni, joten oli kiva päästä vihdoin loikkimaan valvotusti ja saada palautetta tehdystä työstä.

Matti totesikin, että Aksun hyppykunto on parantunut ja se on saanut lihasta takaosaansa. Nyt poni on kyllä ollutkin reippaampi esteillä, eikä se tunnu väsähtävän enää yhtä nopeasti! Nyt tuo suorittaa pidemmätkin radat ongelmitta ja jaksaa tehdä loppuun asti hyviä hyppyjä. Saan myös keskittyä jo enemmän laukan säätelyyn kuin pelkästään eteenpäin ratsastamiseen. Aksu etenee jo varsin kivasti ja myös imee esteille. Poni tosissaan tuntuu tykkäävän tuosta hommasta! Nyt kun vaan päästäisiin johonkin lähitallin kisoihin vähän testailemaan kuinka ne esteet ylittyy kisatilanteessa.

Hypättiin valmennuksessa rataa, johon pikkuhiljaa lisättiin enemmän esteitä ja tehtäviä. Mukana oli 4-5 laukan suhteutettu linja sekä yhden laukan sarjaeste. Mikään este ei erityisesti tuottanut ongelmia, eikä tälläkään kertaa tullut yhtään kieltoa tai pukkia. Kovin tyytyväinen saan olla, olen löytänyt niin mainion esteponin. :)

maanantai 18. elokuuta 2014

Hyppykoikkaloikkapäivä


Olen tuskaillut netin kanssa koko viimeisimmä viikon - edellistä videotakin yritin ladata viisi päivää ennen kuin onnistuin saamaan sen tänne blogiin asti. Tämän takia postaukset onkin jääneet viipymään...









Viime tiistaina piti olla Matti Eklundin estevalmennus Aksulla, mutta valmentaja olikin unohtanut meidät ihan kokonaan. Päädyttiin siis lopulta hyppelemään ihan itseksemme. Meidän onneksi mukana oli kaveri, jonka oli tarkoitus kuvata valmennusta. Kaveri hypytti meitä ja kuvasikin siinä samalla, niin ei jääty ilman kuviakaan. Hypättiin suhteutettua kavalettilinjaa, yksittäistä vesimatto-okseria ja kahta pystyä. Aksu oli vähän viimekertaista hitaampi ratsastaa, mutta hypyt onnistui kuitenkin kivasti, vaikkei poni edennytkään ihan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.

Lopuksi käytiin pikaisesti katsastamassa minikokoiset "maastoesteet" lähipusikosta ja ylitettiinkin pari hassua keppiä. Aikoinaan kun vuokrasin samalla suunnalla toista ponia, oli maastoesteet vielä paremmassa kunnossa. Nyt suurin osa oli jo lahonnut ja mennyt ihan palasiksi.. Pitäisi käydä vähän ehostamassa pölkkyjä, että päästäisiin joskus hyppelemään kunnolla! Kaikista siisteintä olisi, jos päästäisiin joskus lähtemään ihan trailerin kanssa hyppäämään oikeita pieniä maastoesteitä. :)

Huomenna onkin uusi yritys valmennuksen suhteen, toivotaan että valmentaja saapuu tällä kertaa paikalle B)

















































































sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sateessa istun sateenvarjon alla.....

.... kuuntelen ropinaa kaikkialla! Kyllä se nyt vaan näyttää siltä, että Suomen kesä loppuu juuri niin yhtäkkiä kun saattoi odottaakkin. Ensin on yli 30 asteen helteet ja nyt lämpötilat pyörii 20 asteessa, kun vallitseva säätila on vesisade. Tykkään kyllä syksystä ja viilenevistä ilmoista, mutta vedentulosta en niin piittaa - se kun ajaa meidät Harrin kanssa treenaamaan maneesiin neljän seinän sisälle.

En käsitä mikä ihme siinä maneesissa on, mutta en osaa ratsastaa siellä rennosti. Jännityn ja Hartsakin jännittyy, eikä mistään tule mitään. Toivon kovasti, että syksystä tulisi kuiva ja talvesta riittävän kylmä ja luminen, että voitaisiin treenata mahdollisimman paljon pihalla.

Maanantaina vesisade ajoi meidät maneesiin. Ratsastin vähän vajaan tunnin kangilla ja teetin Hartsalla vähän väistöjä ja avoja. Myöhemmin illalla olin menossa videoimaan Moonan estetuntia ja sainkin myös itse videoita treenistä, kun Moona tuli ajoissa tallille ja vuorostaan meitä kuvaamaan.


tiistai 12. elokuuta 2014

Kettujahdissa, ketun jahdattavana

Liikutin Ebyn taas pitkästä aikaa ja suuntasinkin tuon ruunan kanssa ensimmäistä kertaa pellolle. Moona oli meitä kuvailemassa, kun kuvattiin vaihteeksi taas päittäin toistemme ratsastelua. Pelllolta on pikkuhiljaa niitetty heinää niin, että tällä hetkellä ratsastustilaa alkaa olla jo ihan kivasti. Nyt keskellä peltoa mahtuu jo ratsastamaan isohkolla ympyrälläkin, eikä ole pakko sahata vain edestakaisin väyliä pitkin.

Verkkailin Ebeniä käynnissä ja ravissa, kun huomasin pellon reunassa istuskelevan ketun. Tuohon kaveriin törmättiin Harrin kanssa varmaan parisen viikkoa sitten talliin johtavalla tiellä, kun tuo hölmö ilmestys vain loikki keskellä tietä eikä tehnyt pitkään aikaan elettäkään pinkoakseen karkuun. Nyt tuo samainen kaveri istui tyytyväisenä ruohikossa ja kyyristyi "piiloon" aina kun ratsastin tarpeeksi läheltä ohi. Valtavat korvat kuitenkin vilkkui heinikossa ihan jatkuvasti.

En tiedä mikä ihme ketun korvien välissä napsahti, kun se päätti yhtäkkiä lähteä jolkottelemaan Ebyn perään. Ravailtiin rauhassa ja oletin ketun menevän omia menojaan, mutta se kehveli tulikin perässä ja vielä pitkän matkaa! Hetken jo ehdin jännittää, että seuraavaksi se käy hevosen jalkoihin kiinni, kun niin vahvasti tuli imussa mukana. Moona ehtikin pellolle kameran kanssa juuri kun kettu luopui vihdoin leikistä ja jäi vain törröttelemään vähän matkan päähän. Lopulta tuo sai ilmeisesti tarpeekseen ratsastuksen seuraamisesta ja loikki pusikkoon..

Eby oli fiksu eikä häiriintynyt ketusta pätkääkään, eikä itse pellolla ratsastaminenkaan vaikuttanut erityisesti provosoivan sitä riekkumaan. Laukka nyt oli ehkä turhankin energistä, mutta käsissä tuo pysyi kuitenkin hyvin. Varsin kivoja ravipäitkiä saatiin aikaiseksi!













maanantai 11. elokuuta 2014

Life is fun!

Harri pääsi loppuviikosta taas pitkästä aikaa juoksentelemaan ihan vapaana ja toteuttamaan itseään oikein urakalla. On tuo kaveri sitten hölmö, miten se tuon ikäisenäkin jaksaa innostua ja viilettää menemään kuin mikäkin villivarsa!

Juoksemista ja riehumista tärkeämpää Harrille on kuitenkin aina piehtaroiminen. Hitsi vie miten onkaan ihanaa mennä maate ja oikein hieroa punaista hiekkaa ja kuraa puhtaanvalkoiseen turkkiin! Harrin omistajan kanssa ollaankin vitsailtu siitä, että Harrin lempiväri on "muta". Sitä ei kiinnosta siniset, ruskeat tai vihreät varusteet, Hartsalle on vain ihan sama. (Toisin kuin esimerkiksi Winnie aivan VARMASTI oli mieltynyt vaaleanpunaiseen ja lilaan väriin B) ).

Hartsan juostua tarpeeksi leikittiin vielä seuraa johtajaa - leikkiä, josta tuo ruuna tuntuu oikeasti tykkäävän. Leikin aikana Harrilla on selkeästi keskittynyt ilme, "minä osaan tämän, olen hyvä tässä!". Tuntuu, että se on oikein tyytyväinen itseensä, kun onnistuu seuraamaan ihmistä mahdollisimman lähellä kuitenkaan koskettamatta turpakarvallaankaan.




















Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset