lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kevään ensimmäiset hypyt

Nyt kun Wilma ja Veikka asustelevat samalla tallilla, olen pystynyt ratsastamaan Veikkaa ikään kuin "siinä sivussa". Viikonloppuisin ehtii helposti ratsastaa kaksi ponia aamupäivän aikana ja arkisin Wilma voi viettää vapaapäiväänsä silloin, kun ratsastan Veikan. Samalla saan sovittua itselleni vapaapäivä tallilta, kun Veikan omistajat voivat puolestaan hoitaa joskus Wilman.


Veikka on talven pitkän kevyen jakson jälkeen palaillut treeniin. Lihaskunto ei ole enää syksyn tasolla, mutta työmotivaatio on onneksi kohdillaan. Veikka on ollut oikeastaan aika miellyttävä ratsastaa! Erityisesti siirtymisiin ja laukkaan kaipaan lisää voimaa, mutta eiköhän ne säännöllisen liikutuksen myötä tule kuntoon melko lyhyessä ajassa.

Viikko sitten kannoin kentälle esteitä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Veikka sai korkata estekauden helpolla kolmen esteen tehtävällä, jossa lähestymiset olivat pitkiä ja kaarteet suuria. Ajatuksena oli hakea tuntumaa hyppäämiseen pitkän tauon jälkeen ja kuulostella Veikan fiiliksiä.




Oletin, että Veikka saattaisi käydä kierroksilla päästessään pitkän tauon jälkeen hyppäämään, mutta se lähtikin hommaan rennoin ottein. Laukka pyöri, mutta Veikka pysyi hyvin avuilla ja odotti niin ennen esteitä kuin niiden jälkeenkin. Mikäli kyseessä olisi ollut valmennus, olisin varmasti saanut käskyn ratsastaa laukkaa paljon enemmän eteenpäin. Nyt halusin hakea kuitenkin rentoa ja hallittua menoa ennemmin kuin ratatempoista laukkaa.

Okserille Veikka lähti hyppyyn kerran kovin kaukaa, josta se pahoitti kovasti mielensä ja näki parhaakseen poistua paikalta oikein vauhdilla. Poni ei hipaissutkaan puomeja, mutta silti epävarmuus sai Veikasta voiton ja se reagoi ottamalla lähdöt. Esteen jälkeen se viiletti puoli kierrosta niin lujaa kuin kintuistaan pääsi ja hetkeksi hidastettuaan päätti lähteä vielä uuteen kiitoon. 



Muutaman rauhoittelukierroksen jälkeen palattiin samalle tehtävälle, jossa Veikka toisti temppunsa okserilla, mutta tuli nyt nopeammin kiinni ja takaisin kontrolliin. Laukka oli nyt ainakin aktiivista ja poni hyvin hereillä! Jatkettiin tehtävää niin kauan, että Veikka teki taas rentoja hyppyjä ja ajatteli esteiden jälkeen tasaisesti eteenpäin.

Veikan kanssa jatketaan siis treenejä rutiinin ja ponin itsevarmuuden löytämiseksi talven tauon jälkeen. Alkujaanhan Veikka onkin ollut hyvin epävarma hyppääjä, joka on kompensoinut epävarmuuttaan vauhdilla. Rutiinin myötä ponin itseluottamus on kuitenkin kasvanut niin, että se on suorittanut tasaisen varmasti 80 cm ratoja. Syksyllä Veikan ensimmäisellä 90 cm kisaradalla iski yllättäen epävarmuus, joka purkautui vauhtina. Suunnitelma tälle keväälle onkin aloittaa kilpailut taas helpoista korkeuksista ja edetä ylöspäin varmuuden kasvaessa.




0

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hei me treenataan!

Viime viikot ovat vierähtäneet Wilman kanssa ihan ennätysvauhdilla. Ollaan päästy vähitellen kiinni rutiineihin ja ihan treenaamisenkin makuun! Viikonloppuna sain pitkästä aikaa kavereita vierailemaan tallille, joten vihdoin sain myös tuoreita kuvia blogissa julkaistavaksi.


Ponin viikko-ohjelma on alkanut vähitellen muotoutua. Pari-kolme päivää viikossa treenataan koulua,  ainakin yhtenä päivänä maastoillaan, kerran viikossa mennään puomeja tai esteitä ja kerran tai kaksi puuhaillaan jotakin maastakäsin. Mikäli maltan pysytellä poissa tallilta, saa Wilma yhden vapaapäivän viikossa. Vapaata kaipaa kuitenkin enemmän omistaja kuin poni; järki pysyy Wilmalla sitä paremmin päässä, mitä tasaisemmin se liikkuu koko viikon läpi.

Kenttä on tällä hetkellä ihan priimakunnossa, joten ollaan päästy tekemään töitä ihan kunnolla. Wilma on päässyt vihdoin laukkaamaan säännöllisesti, mikä on näkynyt pukkien vähenemisenä. Vapaapäivän jälkeen poni pukittaa aivan varmasti ainakin kerran tai kaksi, mutta kunnon koulutreenin jälkeisenä päivänä olen muutaman kerran onnistunut ratsastamaan kaikki askellajit läpi ilman yhtäkään pukkia. Kyllä tämä selkeästi vähitellen kesyyntyy!



Viikonloppuna kiipesin Wilman kyytiin kahden rokotusvapaan jälkeen. Tehtiin töitä hyvin kevyesti vain käynnissä ja ravissa, vaikkei poni ole rokotuksiin kuumeillen reagoinutkaan. Ylimääräistä energiaa riitti selkeästi; alkukäyntejä poni ei olisi malttanut kävellä ollenkaan ja jännittävässä parkkipaikan päädyssä Wilma koki tarpeelliseksi hypähtää tasajaloin ilmaan ihan vain purkaakseen kierroksiaan.

Wilma on onneksi oikea mestari rauhoittumisessa. Saatuaan ravailla reippaasti pidemmällä ohjalla se tasaantuu muutamassa minuutissa miellyttäväksi ja rennoksi. Satulassa vallitsee kuitenkin ensimmäisten minuuttien ajan kauhun tasapaino; älä vaikuta liikaa ja yllytä ponia protestoimaan, äläkä jää killumaan kyytiin antaen liikaa vapautta villiintyä.




Etenkin vapaapäivien jälkeen keskittyminen on Wilmalle välillä kovin hankalaa. Käynnissä se ei malttaisi tehdä yhtikäs mitään, vaan protestoi kaikkia apuja kiskomalla ohjia, ravistelemalla villisti ja hymyilemällä koko maailmalle. Viikonloppuna käyntityöskentelyssä meinasi loppua usko kesken, kun pyysin Wilmalta uralla väistöaskeleita. Pidemmän ja periksiantamattoman tahkoamisen myötä poni antoi kuitenkin lopulta periksi ja malttoi keskittyä työskentelyyn niinkin hyvin, että saatiin aikaiseksi vallan mainioita väistöpätkiä!





Ravin ja laukan osalta Wilma on edistynyt huomattavasti parin viime viikon aikana. Poni jaksaa työskennellä yhä pidempiä pätkiä kantaen itsensä, minkä myötä etenkin ohjastuntuma on tasaantunut todella paljon. Toisinaan ponin kunto ja jaksaminen lopahtaa kuitenkin juuri ennen treenine suunniteltua lopetusta, jolloin Wilma valuu helposti kuolaimen taakse tai heittäytyy vieteriukoksi heilutellen päätään kaikkiin ilmansuuntiin. Kunto kasvaa kuitenkin päivä päivältä ja samalla Wilma alkaa muistuttaa yhä enemmän vakavasti otettavaa kouluponia.

Tällä hetkellä keskitymme taivutusten ja siirtymisten ratsastamiseen. Kunhan saadaan peruspalikat jotakuinkin kohdilleen, voidaan hankaloittaa tehtäviä ja ottaa mukaan sivuttaisliikkeitä ja enemmän tasapainoa vaativia harjoituksia. Nyt perusratsastus ja Wilman kestävyyskunto alkavat olla kuitenkin jo sen verran hyvällä mallilla, että olen sopinut meille ensimmäisen kouluvalmennuksen. Huisin jännittävää kuulla valmentajan tuomio tästä ponista!



2

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Lenkkarit jalkaan ja kohti kevättä!

Wilma alkaa vihdoin päästä treenaamisen makuun! Yhteiselomme ensimmäisinä viikkoina liikuttaminen oli hyvin haastavaa liukkaiden pohjien takia ja kaikki ratsastaminen olikin enemmän tai vähemmän extreme-urheilua. En voi vieläkään sanoa tuntevani tätä ponia kovin hyvin, mutta mikäli teki mieli ratsastaa, oli vain rohkeasti lähdettävä pellolle tai sulaneelle hiekkatielle. Kun peltokin meni ratsastuskunnottomaksi, ei ponia voinut edes juoksuttaa ennen selkään kiipeämistä.



Haasteellisista keliolosuhteista huolimatta olemme pärjäilleet Wilman kanssa yllättävänkin hyvin. Poni on osoittanut kylmähermoisempaa luonnetta kuin äitinsä Winnie ja energisinäkin päivinä se on vain steppaillut ja pyrkinyt raville niissä tilanteissa, joissa Winnie olisi saattanut jo lentää taivaan tuuliin.

Ensimmäisillä ravipätkillä tai jotain säikähtäessään Wilmalla on ollut tapana heittää ilmoille pukkihyppy tai pari. Hölmöilyvaihde ei kuitenkaan ole jäänyt silmään, vaan hommia on pystytty jatkamaan rennosti pienten välikohtausten jälkeen. Nyt kun liikutuksen määrää on päästy vähitellen lisäämään, ovat pukit rajoittuneet vain laukannostoihin.

Taitavat hevoskuiskaajat osaavat lukea hevosen ilmeistä sen aikeet. Wilman kohdalla ei tarvitse olla edes mikään guru, tästä näkee jo kaukaa, että kohta lähtee!

Wilma sai etusiinsa lenkkarit, Cavallon Trek bootsit. Takasiin on tulossa kapeamman malliset Cavallo Sportit, joiden pitäisi saapua postissa tämän viikon aikana. Lenkkareiden ansiosta ollaan päästy hiekkatielle tekemään mäkitreeniä ilman pelkoa kavioiden liiasta kulumisesta.

Jännitin Wilman suhtautumista bootseihin, mutta sepä ei välittänyt niistä laisinkaan. Ainoastaan ensimmäisellä ravipätkällä se leiskautti makeat pukit, mutta johtuiko tuo sitten lenkkareista vai innostuksesta, sitä saa vain arvailla. Takajalat voivatkin olla oma lukunsa, sillä Wilma potkii edelleen hivutussuojiakin toivoen pääsevänsä niistä eroon.




Tällä viikolla sain tarpeekseni mäkien kiipeämisestä ja säntäsin kentälle hakkaamaan jäitä, lapioimaan lunta ja kaivamaan puroja; meidän kentälle kevät tulisi nyt vaikka väkisin! Toisesta päädystä kenttä oli lähtenyt sulamaan reunoista jo niin kivasti, että pienellä vaivalla sai pehmeän uran näkyviin. Kentän poikki jouduin lapioimaan ja murskaamaan jäätä vähän enemmän, mutta sain kuitenkin aikaiseksi polun, jota pystyi ratsastamaan ilman huolta kengättömän ponin liukastelusta.


Kentällä Wilma oli leppoisa ja rauhallinen - se malttoi kävellä alkukäynnit rennoin ohjin pyrkimättä raville! Ravissakin se liikkui rennosti ja sen enempää kiirehtimättä. Lihaskuntoa ponilla ei kuitenkaan ole nimeksikään, minkä huomaa etuosan levottomuudesta. Etenkin treenien alussa Wilma jaksaa kantaa itseään oikein pidempiäkin pätkiä, mutta väsyessään se pudottaa selkänsä ja nostaa turpansa, nyppii ohjia tai painuu kuolaimen taakse. Toisinaan se puuhailee samalla tavalla keskittyessään liikaa ympäristöönsä ja tasoittuu, kun on saanut ravata muutaman kierroksen verran ylimääräisiä energioita pois.

Olen pyrkinyt korjaamaan tapaa tasaisella ulko-ohjan tuella ja ennakoimalla; on parempi tehdä siirtyminen käyntiin ja kehua askelta liian aikaisin kuin askelta liian myöhään. Tarkoitus on tehdä Wilman kunnon kohotuksesta ponillekkin mielekästä niin, että se saa paljon kehuja onnistumisistaan ja saa yrittämisestä kiitokseksi hengähdystauon ratsastajan avuista. 

Kun Wilma ei jaksa keskittyä tai sen mielestä vaadin siltä liikaa, se pudottaa selkänsä ja nostaa päänsä päästäkseen apuja karkuun. 
Kun poni keskittyy työntekoon, mutta ei jaksa kantaa itseään, se valuu helposti kuolaimen alle. Väsyessään Wilma kiihdyttää mieluusti vauhtia, eikä malttaisi odottaa ryhdissä.  
Hetkittäin Wilma kuitenkin kantaa itsensä hyvässä ryhdissä käyttäen selkäänsä!
Wilma on yllättänyt rennolla luonteellaan. Toisinaan se katsoo tai säikähtää jotakin, mutta esimerkiksi toisista hevosista kentällä se ei provosoidu. Kun osuttiin kentälle yhtä aikaa kolmen muun hevosen kanssa, huomasin jännittäväni samalla tavalla kuin Winnien kanssa kilpailuverryttelyissä; takapuolessa oli pelko siitä, että poni saattaisi lähteä lentoon minä hetkenä hyvänsä.

Wilma kuitenkin keskittyi omaan työskentelyynsä ja ja kesti hienosti laukkaavatkin hevoset ympärillään. Kuski sai tilanteessa pienen näpäytyksen siitä, kuinka pitäisi pystyä itse olemaan rento ja vakuuttamaan ponille, että jännittää ei tarvitse. Tällä kertaa vakuuttelija olikin poni.


Laukkaaminen on vielä Wilman mielestä huisin superia, koska tamma ei päässyt kelien vuoksi laukkaamaan kahteen viikkoon ollenkaan. Ensimmäiset laukannostot kentällä olivatkin melko lennokkaita, mutta onnistuttiin kuitenkin laukkaamaan ihan siivostikkin molempiin suuntiin.

Olosuhteet olivat vain hieman haastavat, sillä en halunnut antaa Wilman laukata kentän poikki hakkaamallani polulla. Niinpä ei ollut mahdollista paahtaa laukkaa ympyrällä, vaan käytössä oli vain kolme lyhyttä sivua. Ensimmäinen kului laukan valmisteluun, toinen nostamiseen ja kolmannella pitkin jo siirtyä takaisin raviin.

Näinollen nostoja piti tehdä paljon, eikä Wilma päässyt tasoittumaan laukassa riehaannuttuaan koikkaloikkiin, kun pian piti jo olla jarruttamassa. Pukit olivat kuitenkin onnekseni melko pieniä ja hyvin ennakoitavissa, joten laukkaharjoitukset olivat lopulta kuskin ja kuvaajan hillitöntä nauramista. Eiköhän tämä poni tästä tasaannu, kun saadaan kenttä sulamaan niin, että uskalletaan laukata koko ympyräuraa!




4

torstai 21. maaliskuuta 2019

Vähitellen tutuiksi

Viime viikkoina tallilreissuissa on kestänyt niin kauan, ettei blogin päivittelylle ole meinannut jäädä aikaa, vaikka kirjoitettavaa ja kuvia olisi vaikka kuinka! Kun kotiin ei ole kiire, sitä huomaa yhtäkkiä rapsutelleensa ponia puoli tuntia, letittäneensä toisen puolikkaan ja kuluttaneensa kaapin järjestämiseen kokonaisen tunnin. Kun kaiken tämän lisäksi hoitaa vielä ne pakolliset tallihommat (ja nekin tuplasti normaalia hitaammalla tahdilla), ei kotiin päästyä jaksakkaan enää istua koneelle raportoimaan kuulumisia.

Toista kertaa oman ponin kyydissä. Wilma rentoutui nopeasti ja oli ravissa hyvin kuulolla!

Hidastempoiset tallipäivät ovat olleet oivallisia tutustumiseen Wilman kanssa. Pienet asiat ja toistuvat tavat luovat vähitellen kuvaa siitä, millaisen persoonan olen ystäväkseni oikein hankkinut. Kaunista pientä poniani ei näy ikinä tarhan portilla, sillä se haluaa seurustella Veikan kanssa. Siksi se päivystää oman tarhansa takaosassa, josta näkee Veikan tarhaan. Kutsuttaessa se kuitenkin tulee korvat hörössä tarhan portille vastaan ja todennäköisesti nakkelee niskojaan niin, että harja pöllyää.


Tallissa se seisoo hiljaa, tapittaa suurilla silmillään korvat tötteröllä, kun karsinanaapuri potkii seiniä, irvistelee ja uhoaa. Vaikuttaa kovin tyytyväiseltä elämäänsä. Sateesta poni taas ei pidä. Silloin on kiire sisälle ja saattaa kuulua jopa kiljahdus, jos ei henkilökunta ymmärrä raukkaparkaa hakea ensimmäisenä sisälle kuivattelemaan. Sisälle päästyään poni tilaisuuden tullen sujahtaa riimustaan ja heittäytyy turpa edellä piehtaroimaan ennen kuin olen ehtinyt avata loimesta ensimmäistäkään solkea. Vähän harmittaa, ettei tämä yksilö ole aivan yhtä siisti kuin äitinsä.

Kun siivoan tarhaa, Wilma tarkkailee läheltä. Jos en lopultakaan huomioi sitä, tunkee poni varovaisesti päänsä olkapäälle ja varmistaa, että hänet on varmasti huomattu. Rapsutukset ovat parhaita sään ja ryntäiden kohdalta. Kun siirryn rapsuttamaan taaempaa selästä, Wilma poistuu paikalta ja tekee kunniakierroksen tarhan ympäri. Pian se parkkeeraa itsensä taas eteeni tarjoten parhaita rapsutuspaikkoja. Tämän sen voi toistaa kymmenenkin kertaa, mikäli hölmö ihminen ei ymmärrä itse rapsuttaa oikeasta paikasta.


Herkkujen suhteen Wilma on valikoiva. Järkytys oli, kun ensimmäiset leipäpalat poni sylki suustaan karsinan pohjalle. Kotonahan odotti vain kolme roskapussillista kuivattua leipää... Tryffeleitäkö tälle pitäisi syöttää, jos tahtoo sen jotain oppivan?! Lopulta hänen ylhäisyydelleen alkoi leipäkin maistua, onneksi. Tryffeleihin ei olisi näillä tuloilla ollut varaa. 

Wilma on hyvin, miten sen nyt sanoisi... ilmeikäs. Nätillä ponilla on tapana leiskautella ilmoille varsin "hurmaavia" hymyjä ja tuijotella silmillään vastakkaisiin suuntiin kuin kameleontti. Hymyn syyksi käy melkeinpä mikä vain. Ärsytys, harmitus, innostus, kiinnostus, mieliteko tai milloin mikäkin. Aina on hyvä hetki hymyillä! Muutamassa päivässä Wilma oppi naksuttimen idean ja sen myötä myös hymyilemään pyynnöstä.


Ratsastaessa olemme vähitellen alkaneet ymmärtää toisiamme. Ratsain tutustumista on hankaloittanut liukkaat kelit ja Wilman kengättömyys - on ollut useiden päivien putkia, kun ponin on saanut hädin tuskin talutettua tarhasta talliin ja takaisin. Pellolle ollaan päästy muutaman kerran ja hetken verran oli luntakin sen verran, että kenttä oli ratsastuskunnossa.

Tällä hetkellä odotellaan sateiden tekevän tehtävänsä ja odotellessa liikutaan hiekkatien sulaneella pätkällä tehden mäkitreenejä taluttaen ja ratsain. Kenttä on siinä kunnossa, että olen hiekoittanut sen poikki kapean polun Wilmalle, jotta pääsemme kulkemaan sen läpi hiekkatielle. Jokunen hetki voi siis vielä mennä, että päästään tekemään kunnon treenejä sulaneella kentällä.



Kentällä ja pellolla töitä tehdessä Wilma on ollut aluksi reipas ja pyrkinyt helposti raville. Rauhoituttuaan se on ollut hetken aikaa todella miellyttävä ratsastaa; se liikkuu tasaisella tuntumalla ja on kevyt kuolaimelle. Pellolla laukkakin on pienten alkupukkien jälkeen pyörinyt aika kivasti!

Ponin kunto on kuitenkin vielä melko huono, mikä näkyykin väsähtämisenä hetken ravityöskentelyn jälkeen. Kun Wilma ei enää jaksa kantaa itseään selän läpi, se alkaa tarjota laukkaa. Mahdollisesti liukkaan pohjan vuoksi en ole antanut ponin laukata kentällä, joten olen joutunut pitämään sen ravissa. Kun joudun pidättämään, Wilma suutahtaa ja saattaa pukittaa tai jäädä hypähtelemään paikoilleen.


Protestointi on kuitenkin ollut melko lievää ja olemme päässeet erimielisyyksistä yli. Itse saan olla tarkkana, etten vaadi ponilta liikaa, vaan lopetan työskentelyn siinä vaiheessa, kun Wilma tuntuu vielä hyvältä ja jaksaa kantaa itsensä selän läpi. Vähitellen voidaan pidentää työskentelypätkiä, kun ponin kunto kohenee. En vain millään malttaisi odottaa kevättä!


0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat