perjantai 21. syyskuuta 2018

Puhdas, muttei tyylipuhdas

Pitkän kisatauon jälkeen päästiin Winnien kanssa naapuritallin kisoihin hyppäämään. Kilpailut olivat yhdistetyt 1- ja 2- tason kilpailut, minkä vuoksi meille sopivia luokkia oli vain 80 cm saakka. Minä kun en tälle vuodelle maksanut 2-tason lupia, kun tiedossa oli ihan riittämiin seuratason kilpailuita. Ennen Winnien laidunlomaa ja kilpailutaukoa hypättiin sujuvasti 80 ja 90 cm ratoja, mutta ehkä nyt oli tauon jälkeen hyvä aloittaa 70 ja 80 korkeuksilla.


Heinäkuun ajan Winnie tuntui olevan aivan lomatunnelmissa kaiken treenin suhteen, mutta säännöllisen työskentelyn myötä hommat alkoi taas luistaa niin koulu- kuin estepuolellakin. Itsenäisissä treeneissä Winnie hyppäsi taas sujuvasti ja hyvästä laukasta.

Juuri ennen kisoja tehdyssä viimeistelytreenissä Winnie oli kuitenkin kummallisen nihkeä. Se laukkasi kyllä eteenpäin, mutta ei omalla moottorilla. Hypyt olivat voimattoman tuntuisia, eikä poni tuntunut haluavan venyttää itseään hyppyihin; aivan tavalliselle pystyesteelle se otti jopa muutaman kiellon, kun hyppyyn olisi pitänyt lähteä vain hieman normaalia ponnistuspaikkaa kauempaa. Treeni sai jäädä onnistuneeseen lyhyeen rataan ja viikonlopun kisoja jäätiin odottamaan jännityksellä.




Koska Winnie oli tuntunut hitaalta, otin riskin sen käytöksen suhteen ja jätin kaikki rauhoittavat valmisteet syöttämättä. Valinta oli tällä kertaa oikea, sillä poni malttoi käyttäytyä verryttelyssä esimerkillisesti! Muutama verryttelyhyppy riitti ja suunnattiin radalle.

Rata alkoi kivasti, vaikkakin Winnie olisi saanut laukata paljon aktiivisemmin eteenpäin. Pienille esteille paikat osuivat ihan kohtuullisesti ja hypyt olivat ihan hyvän tuntuisia. Radan loppupuolella Winnie alkoi kyttäillä niin esteitä kuin ympäristöäkin, minkä vuoksi laukka kuihtui pois ponin kiemurrellessa ja pyöritellessä silmiään. Laukan hiipuessa myös ponnistuspaikat katosivat ja Winnie teki kammottavia hissihyppyjä. Poni kuitenkin ylitti kaikki esteet ja vieläpä puhtaasti!





Ajattelin, että seuraava rata olisi jo normaali ja sujuva; nythän Winnie olisi nähnyt esteet jo kerran ja seuraavalla kierroksella se suorittaisi saman radan korkeampana ilman mitään ongelmia. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo ennen lähtömerkin saamista; vesisade oli yltynyt ja nyt katsomossa seisoi ihmisiä sateenvarjojen kanssa. Winnie löi jarrut kiinni jo puolivälissä kisakenttää, eikä suostunut lähestymään lähtölinjaa ollenkaan. Pillin soidessa sain todella käyttää kaikki keinot saadakseni ponin huijattua ensimmäiselle esteelle. 

Kaksi ensimmäistä estettä ylitettiin siististi, mutta kolmannelle poni otti kiellon. Laukka oli hyvä, ponnistuspaikka oli hyvä ja este jo kerran ylitetty. Kaikesta tästä huolimatta kieltoja tuli toinenkin ja meidän suoritus loppui ennen kuin se ehti oikein alkaakkaan. Kyllä harmitti! Winnie ei ole koskaan ollut mikään kieltäjä ja silloinkin kun se on kieltänyt, on joko este tai sille lähestyminen ollut haastava. 



En keksinyt kieltämiselle mitään muuta syytä kuin sen, ettei poni halunnut venyttää itseään okserin yli. Pienemmällä radallakaan se ei tehnyt erityisen hyviä hyppyjä ja edeltävässä treenissä se oli tuntunut olevan jotenkin jumissa takaosastaan. Laittaisin tämän käytöksen kiiman piikkiin; se kun tuntuu toisinaan tekevän tästä tammasta aivan toimintakyvyttömän. 

Kiiman puolesta puhui myös seuraavan viikon estetreenit, joissa Winnie hyppäsi taas mielellään ja mukisematta lähes metrisiä esteitä. Kilpailuiden jälkeiset treenit ovat sujuneet taas normaaliin tapaan ja tasaisellakin poni on liikkunut ihan hyvin. Jatketaan siis treenejä ja toivotaan parempaa menestystä seuraaviin kilpailuihin!

Postauksen kuvat © Maiju Aaltonen




0

lauantai 15. syyskuuta 2018

Vastalaukoilla vetreäksi

Koulutreenit Veikan kanssa alkoivat loppukesästä kulkea alamäkeen. Siinä missä perustyöskentely oli aikaisemmin helppoa, nousikin haasteeksi ponin suoruus, joka heijastui hyvin vahvasti kaikkeen tekemiseen. Oikea kierros oli hankala erityisesti laukassa, mutta vaikeimpina päivinä myös ravissa. Tuntui, että oikea lapa ei päässyt liikkeeseen mukaan ja hevonen oli koko ajan taipuneena vasemmalle.


Kun viikon tehoratsastuskuurinkaan aikana edistystä parempaan ei tapahtunut, kutsuttiin paikalle satulansovittaja. Samanlaista vinoutta kun ei ollut havaittavissa estepenkin kanssa ja kokemuksesta tiedettiin, että laidunkauden loppupuolella etenkin koulusatulan istuvuus tulisi tarkistaa.

Veikan selästä ei löytynyt jumeja ja satulakin vaikutti istuvan hyvin. Pienellä tarkastelulla selvisi kuitenkin, että satulassa oli Veikan tämänhetkiseen lihavuuskuntoon nähden liikaa täytettä edessä ja takana - se jäi siis keskeltä liikaa irti selästä. Täytepalat poistettiin ja satulan istuvuus tarkistettiin ratsastaessa ja todettiin hyväksi.



Ensimmäisen viikon aikana Veikan ratsastettavuudessa ei tapahtunut suuria muutoksia parempaan, mutta seuraavan viikon kuluessa poni alkoi jo suoristua. Ystäväni Jenni kävi meitä kuvaamassa erällä treenikerralla, jolloin tein erityisen paljon töitä laukassa. Vastalaukat ovat toimineet Veikan kanssa hyvin suoristavina ja tasapainoa kehittävinä harjoituksina ja niitä onkin ilo tehdä, sillä Veikka on tullut niissä aika hyväksi! 

Meidän treenit oli vähällä jäädä lyhyeen, sillä heti kentälle päästyämme Veikka bongasi kentän laidalle ilmestyneen traktorin kauhan. Veikka on helposti huolestuvaa sorttia, mutta tällä kertaa huoli oli aivan uudella tasolla. Poni allani oli jännityksestä kivikova ja sen silmät ja sieraimet olivat lautasen kokoiset. Sain kannustettua ponia aina muutaman askeleen eteenpäin ennen kuin se taas liimasi kavionsa maahan ja jäi puhisten tuijottamaan kauhaa.


Puolivälissä kenttää Veikalle riitti ja se teki kuuluisan hätäratkaisunsa ja otti lähdön. Olin varautunut reaktioon ja ehdin kuvaajallekin mainita, että kohta lähtee. Siitä huolimatta en pystynyt tekemään tilanteessa mitään. Veikka kääntyi ympäräi salaman lailla ja kiikutti minut ehkä sadan metrin matkan tallin pihaan. Yritin hidastaa ja kääntää ponin yhden ohjan pysäytyksellä ympäri, mutta Veikkis oli tällä kertaa vahvempi.

Palattiin kentälle samoille kohdin josta Veikka omatoimisesti poistui paikalta ja jatkettiin matkaa kohti kauhaa maastakäsin. Veikan oli edelleen vaikea vakuuttua siitä, ettei tilanteessa ollut mitään pelättävää. Askel kerrallaan päästiin kuitenkin lähemmäs ja lopulta poni tarkisti kauhan joka puolelta turvalliseksi, eikä se enää häirinnyt pienen ponin treenejä.




Veikka toipui järkytyksestään ja päästiin aloittamaan treenit. Olen ottanut tavaksi verrytellä Veikan vapaassa muodossa laukassa ennen kuin otan ollenkaan ravia. Laukassa poni saa paikat auki ja lihakset lämpimiksi niin, että ravi on heti parempaa kun sitä lähtee työstämään. Eteenpäinpyrkimys tulee laukkaverryttelyn myötä ikään kuin kaupan päälle. 

Laukkaverryttelyn ja keventelyn jälkeen Veikka saa aina kävellä hetken. Hengähdystauon jälkeen jatketaan vaihtelevasti erilaisilla tehtävillä sen mukaan, miltä Veikka on tuntunut verryttelyssä. Tällä kerralla Veikka oli jäykän puoleinen ja selkeästi vino vasemmalle - kun ohjat olivat saman pituiset, oli oikealla ohjalla selkeästi enemmän painetta.



Veikalla vastalaukat tuntuvat toimivan lähes ongelmaan kuin ongelmaan. Teen vastalaukkatehtäviä usein suurella kahdeksikolla, jolla voin muuttaa vastalaukassa ratsastettavan matkan pituutta ja muokata tehtävän haastavuutta tilanteen mukaan.

Käytän hyväkseni aina niitä hyviä pätkiä, joita saan Veikasta ratsastettua ulos; mikäli vasen laukka pyörii hyvin ja poni pysyy ryhdikkäänä, jatkan vasemmassa laukassa kahdeksikolla oikealle vastalaukassa. Kun taas oikea laukka toimii paremmin vastalaukkana, jatkan hyvästä vastalaukasta myötälaukkaan pyrkien säilyttämään ponin ryhdin ja saavutetun suoruuden. Siirtymisillä taas saan haettua takajalkoja aktiivisiksi rungon alle.

Riippuen ponin ratsastettavuudesta ja haasteista teen nostoja myötälaukasta tai suoraan vastalaukasta. Mikäli myötälaukat pyörivät hyvin, keskityn tarjoamaan haasteita vastalaukassa tehden siirtymisiä laukan sisällä tai vaihtaen ympyräuralla laukkoja ravin kautta. Lyhyemmät pätkät vastalaukkaa on helppo tehdä S- kirjaimen mallisella uralla, kun taas enemmän ja haastavampaa vastalaukkaa saa tehtyä vaihtamalla kahdeksikon keskellä aina vastalaukasta toiseen, jolloin tehtävään ei sisälly lainkaan myötälaukkaa.



Vanha sanonta laukkatyöskentelyn tärkeydestä tuntuu pitävän ainakin Veikan kohdalla paikkansa; "Et voi parantaa laukkaa muuta kuin laukkaamalla, mutta laukkaamalla voit parantaa myös ravia ja käyntiä.". Kun Veikka alkaa toimia ja suoristua laukassa, se on huomattavasti parempi ratsastaa myös ravissa.

Tällä kertaa ravityöskentely jäi vähäiseksi ja päädyin laukkatehtävien jälkeen vain hakemaan tasaista tuntumaa ja taipumista sisäpohkeen ympäri kumpaankin suuntaan. Veikka liikkui jo selkeästi paremmin ja suorempana kuin alkutunnista, joten tehty työ ei ainakaan mennyt hukkaan.


2

tiistai 11. syyskuuta 2018

Aapo-ponin estetreenit

Joitakin viikkoja sitten kesän projektiponi Aapo kävi pyörähtämässä Turussa. Aapon nykyisessä asuinpaikassa mahdollisuudet esteiden hyppäämiseen ovat hyvin rajalliset, joten ainoa mahdollisuus päästä treenaamaan on lähteä muualle. Mikäpä olisikaan minun kannaltani helpompaa, kuin saada poni treenaamaan omalle kotitallille!



Kokosin Aapolle valmiiksi tehtävän sen perusteella, mitä ponin omistaja Heidi oli minulle kertonut ponin hyppytaustasta. Hypätty on kuulemma vain vähän ja Aapo on melko herkkä kieltämään. Näiden tietojen pohjalta rakensin kentälle yksittäisiä esteitä pitkillä ja helpoilla lähestymisillä. Verryttelyesteelle Aapo saisi tulla ravipuomin kautta ja pystyllä hommaa helpottaisi johdepuomit. Okserilla apuna olisi aidan tuki.

Aapolle oli melkoinen suoritus jo tulla treenaamaan täysin vieraaseen paikkaan. Ruuna oli hyvin valpas ja alkuun jännittynyt, mutta se tsemppasi äärettömän hienosti ja pystyi keskittymään työntekoon, kunhan oli saanut hetken ravailla melko vapaasti.




Ensimmäiset hypyt poni sai tehdä ravista. Aapo ylitti pienen ristikon hieman hapuillen, mutta kuitenkin pysähtymättä. Muutaman toiston kautta saatiin aikaan jo sujuvia hyppyjä ravista ja onnistuttiin jatkamaan matkaa esteen jälkeen laukassa.

Laukassa lähestyminen osoittautui Aapolle helpommaksi vaihtoehdoksi. Ravissa tuntui jäävän liikaa aikaa kiemurteluun ja jalkojen asetteluun, kun taas reippaammasta laukasta hypyt olivat sujuvampia. Hirmu tarkka Aapo oli kuitenkin askeleistaan; mikäli askel ei täydellisesti osunut ponnistuspaikkaan, valitsi poni mielummin pysähtyä ja rymistellä esteen läpi hyppäämisen sijasta. Rohkeutta ei ollut lähteä hyppyyn kauempaa, vaikka siihen yritinkin kannustaa.



Treeneihin toi oman jännitysmomenttinsa kentän laidalle pölähtäneet autoilijat, joita patistin Heidin hätyyttelemään. Aapo selvästi jännitti kiihdyttelevien autojen ääniä, joten odotettiin suosiolla tilanteen rauhoittumista, jotta poni saisi keskittyä rauhassa ihan vain esteiden hyppäämiseen ilman ympäristön ylimääräisiä ärsykkeitä.

Heidin hätytellessä autoilijoita Aapo suoriutui taitavasti lyhyestä neljän esteen radasta. Kun laukka pyöri reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, poni hyppäsi epäröimättä kaikki eteen tulleet esteet.



Kun tarkoitus oli hypätä vielä muutama peräkkäinen este niin, että omistajakin näkisi pätevän poninsa suorittamista, iski joko suorituspaineet tai väsymys. Muutamasta esteestä rymisteltiin taas läpi ja lopulta päädyttiin ylittämään sujuvasta laukasta loppuhypyiksi ristikkoa.

Kokonaisuudessaan nämä ensimmäiset estetreenit olivat lähinnä tuntuman hakemista ja tutustumista. Onnistumisten ja virheiden kautta alkoi hahmottua tarkemmin kuva siitä, miten ponia pitäisi esteillä ratsastaa ja minkälaisilla tehtävillä sen harjoittelua voisi helpottaa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti unohdetaan ravipuomit ja ravilähestymiset ja sen sijaan käytetään laukkapuomeja helpottamaan ponnistuspaikkojen löytymistä!




2

tiistai 4. syyskuuta 2018

Onnistumisia itsenäisessä ratatreenissä

Veikan estetreenit ovat jatkuneet ahkerasti, kun olen saanut useampia Veikka-päiviä viikossa ja näin ollen malttanut tehdä muutakin kuin vääntää koulukiemuroita kerrasta toiseen. Koulupuolella työn alla ovat olleet erityisesti vastalaukat ja laukan kokoaminen, kun taas esteillä ollaan pyritty etenemään kohti sujuvia ja hallittuja ratoja, joilla eteneminen tapahtuu tasaisessa temmossa, ponnistuspaikat löytyvät helposti ja laukat vaihtuvat esteiden päällä.


Tasaisella tehdystä laukkatreenistä on ollut aivan selkeästi hyötyä myös esteillä. Veikka on aikaisempaa helpompi saada laukkaamaan takajalkojensa päällä ja nousemaan etuosastaan kevyemmäksi. Takajaloista lähtevästä laukasta on helpompi tehdä hyviä hyppyjä ylöspäin, eikä vain eteenpäin. Tuntuu, että Veikka on alkanut tosissaan hypätä esteitä, eikä vain sukella pitkänä niiden yli. 

Laukkojen vaihtaminen esteiden välissä on myös helpottunut. Mikäli Veikka tulee esteeltä alas väärässä laukassa, se tulee nykyään aikaisempaa paremmin kiinni ja laukan saa vaihdettua hyvissä ajoin ennen seuraavaa estettä. Poni on kaikin puolin paremmin avuilla, minkä vuoksi hyppääminen tuntuukin nykyään hyvin helpolta.



Edellisessä itsenäisessä treenissä hypättiin rataa. Valitsin pitkästä aikaa sylinterikuolaimen, jolla normaalisti ratsastan tasaisella. Samainen kuolain toimi pitkään Veikan estekuolaimenakin, kunnes se viime talvena keksi tehdä lähtöjä esteiden jälkeen. Tuolloin päädyttiin meitä valmentaneen Sten Kallasten kanssa vaihtamaan esteille pelhamit kaksilla ohjilla, kunnes kontrolli saataisiin takaisin.

Pelham on ollut meille toimiva vaihtoehto etenkin kahden ohjan kanssa, sillä vipuvaikutuksen määrää on voinut hetkellisesti lisätä niissä tilanteissa, kun se on tuntunut tarpeelliselta. Tällä kertaa annoin kuitenkin sylinterikuolaimelle mahdollisuuden, sillä Veikka oli toiminut pitkään ongelmitta ilman pelhamin vipuohjan vaikutusta.



Tehtävä rakennettiin tällä kertaa neljästä esteestä, joilla saatiin aikaiseksi seitsemän hypyn rata. Alkuverryttelynä hyppäsin kahdeksikolla esteitä 1 ja 2 keskittyen tasaiseen laukan tahtiin ja laukan vaihtamiseen esteiden päällä. Kun Veikka on paremmin avuilla ja hallinnassa, on laukkojen vaihtaminenkin alkanut yhtäkkiä sujua paljon paremmin!



Verryttelyn jälkeen hyppäsin radan osia niin, että kaikki esteet tuli lopulta ylitettyä kummastakin sunnasta sujuvasti ennen ratatreenin tekemistä. Okserille Veikka lähti kerran turhan kaukaa, jolloin se otti takasillaan puomin alas ja rankaisi kuskia huonosta ratsastuksesta mahdottoman komealla pukilla.  Harvoin olen saanut tämän ponin pukittamaan, mutta tällä kertaa oli vähällä, etten jatkanut matkaani kentän pohjalle.

Toisin kuin usein aikaisemmin, Veikan tunne omasta pärjäämisestään ei kokenut erityistä kolausta, vaan treenit sujui ongelmitta loppuun saakka. Tuo poni on aivan selkeästi saanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta!



Rataa hypättiin tällä kertaa noin 70-80 cm korkeudella. Veikka suoritti tasaisen varmasti ja tuntui hyvältä tehtävien läpi. Viimeinen rata tuntui niin hyvältä, että olisi tehnyt mieli jatkaa vielä samalla flowlla, mutta päädyin kuitenkin lopettamaan hyvään suoritukseen kerjäämättä epäonnistumisia ylimääräisillä hypyillä. Toivotaan, että sama suorittamisen meininki jatkuu niin valmennuksissa kuin kisoissakin!



0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat