perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevään ensimmäiset loikat kentällä

Keskiviikkona tosiaan heppailtiin ahkerasti Maijun kanssa ja suunnattiin Harrin luota vielä tervehtimään Aksua. Tälle viikolle ei ollut sovittuna estetuntia, joten suunnitelmissa oli hypätä vähäsen ihan itsenäisesti. Koska ilma oli niin kiva, en halunnut loikkia pimeässä maneesissa, mutta koska olen laiska, en jaksanut kantaa maneesista kuin kaksi estetolppaa kentälle. Maiju kantoi vielä toisen parin, joten saatiin kasattua kokonaiset kaksi pystyestettä.

Ensi viikon estetunnille olisi tarkoitus raahata sitten loputkin estekalustosta kentälle, jotta päästään hyppäämisen suhteen siirtymään kokonaan kentälle. Tällä kertaa tuo pari estettä riitti vallan mainiosti.




Montaa askelta en ehtinyt ratsastaa, kun sain jo katua raipan kotiin jättämistä. Aksu oli hidas, tahmea ja laiska. Varsinainen poni! Ruuna tuntui siltä, kuin maan vetovoima olisi vaikuttanut siihen kymmenkertaisena ja maa olisi yrittänyt niellä ponin kavioita sisäänsä. Hiki tuli jo kahden kierroksen jälkeen ja kolmannella kierroksella ponipohkeet huusivat jo hoosiannaa.

Laukassa Aksu sentään hieman aktivoitui ja liikkui jo omalla moottorillaankin. Esteille lähestyessä ei tarvinnut rutistaa ja pusertaa, vaikkakin olisi poni saanut edetä vielä paremmin ja laukka olisi saanut pyöriä aktiivisempana. Aksu teki kuitenkin ihan kivoja hyppyjä pikkuesteille ja kääntyikin ihan näppärästi, kun hypättiin esteitä peräkkäin.





Korotettiin esteitä hieman, jonka jälkeen Aksu tekikin muutamia todellisia pellehyppyjä. Poni laukkasi esteelle, mutta päättikin ottaa yhden pikkuaskeleen lisää ja hypätä suoraan ylöspäin, tai vaihtoehtoisesti hidasti tasaisen varmasti kohti estettä ja lopulta hyppäsi esteen lähes paikoiltaan. Tuli kyllä ikävä sitä ponia, joka korvat tötteröllä kiitää esteelle sen nähtyään!

Muutamien hassujen pellehyppyjen jälkeen homma alkoi kuitenkin taas pelittää ja ponikin alkoi päästä hyppäämisen makuun. Aksu teki oikein hyviä hyppyjä, joihin saatoin olla tyytyväinen. Lopeteltiin hyvään suoritukseen eikä väkisin tahkottu tällä kertaa enempää. Loppuravit Aksu sai ravailla Maijun kanssa, kun itse keräilin esteitä pois.



HOOOP! Tästä on ihan hyvä hypätä.






keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Maastoilu kunniaan

Winnien nykyinen omistaja Maiju pyörähti tänään Turussa päiväreissulla ja tottahan toki kuljetin kaveria ympäri talleja tutustumassa pörröisiin silmäteriini. Ensin suunnattiin moikkaamaan Harria, jonka kanssa lähdettiinkin maastoilemaan. Käytiin muutaman kilometrin kävelylenkillä suosikkimaastoreitilläni joen varressa kulkevalla hiekkatiellä. Maiju kulki kävellen mukana ja sai meistä ihan hurjan kivoja kuvia! Minä niin tykkään näistä, kun Harri näyttää näissä niin Harrilta. Normaaleissa ratsastuskuvissa Harri on vain hieno kouluhevonen, joka suorittaa asioita taitavasti. Näissä kuvissa minä näen enemmän, näen sen ihastuttavan persoonan joka nauttii rennosta maastoilusta ja innostuu saadessaan luvan laukata lujaa. Näissä kuvissa minä näen sen onnellisen hevosen, josta niin kovasti välitän!












Harrin maastolenkin jälkeen suunnattiin tervehtimään vielä Aksua, mutta ponista lisää myöhemmin.

Maastoiletteko te paljon hevostenne kanssa?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hevosen suoruudesta + laukanvaihtoja

Sunnuntaina Anni pääsi kuvaamaan kouluvalmennusta aikaisin aamulla, joten sain taas ison kasan hurjan hyviä kuvia. Karsiminen on taas aivan liian vaikeaa, joten tässä siis kaikki suosikkikuvani turhia karsimatta.

Tällä kertaa keskityimme valmennuksessa hevosen suoruuteen. Hevosen täytyy toki pystyä taipumaan oikein ja asettumaan vaadittujen liikkeiden suuntaan rehellisesti, mutta yhtä tärkeää on myös pystyä ratsastamaan hevosta suorana. Tätä lähdettiin harjoittelemaan ympyrällä ratsastaen harjoitusravissa ja myöhemmin tehden tehtävää suurella kahdeksikolla. Ympyrän tien piti olla pyöreä, mutta hevosen tuli kulkea rungostaan täysin suorana. Ulko-ohja ylläpiti suoruutta ja ulkopohje huolehti kääntämisestä ja siitä, että hevonen pysyy halutulla uralla.





Myös istunnan merkitys korostui suoraan ratsastamisessa. Jotta hevonen voi kulkea suorana, täytyy myös ratsastajan istua suorassa niin, että paino jakautuu hevosen selkään tasaisesti. Helposti ratsastaja lähtee itse "asettumaan" käännöksen suuntaan, jolloin oma sisäkylki painuu kasaan ja paino valuu käännöksen suuntaan, jolloin hevonen luonnollisesti lähteekin korjaamaan itseään ratsastajan painopisteen alle. Sainkin siis aina välillä muistuttaa itseäni istumaan suorassa, jotta Harrinkin on mahdollista kulkea suorana.

Kun tehtävä sujui hyvin ravissa, lähdettiin työstämään samaa suoruutta laukassa. Kahdeksikon keskellä hidastettiin muutaman askeleen ajaksi raviin ja nostettiin uusi laukka suoralla hevosella. Yllättävää kyllä, laukan nostaminen suoralla rungolla oli yllättävän helppoa, vaikka mieli kovasti tekikin asettaa ensin uuden laukan suuntaan.





Vähitellen raviaskeleita laukkojen välissä vähennettiin niin, että lopulta sain laukat vaihtumaan jopa vain yhden tai kahden raviaskeleen kautta. Koska Harri toimi niin hyvin, lähdettiin kokeilemaan laukanvaihtoja askeleessa jättäen ravisiirymiset kokonaan pois. Tehtävä kuulosti mahdottomalta, koska vaihdot ovat Harrille hirmu hankalia ja itsekään en ole niitä oikeastaan ikinä tehnyt. Toki helposti laukkaa vaihtavilla hevosilla on tullut estevaihtoja läväyteltyä sinne sun tänne, mutta varsinaisia oikeaoppisia kouluvaihtoja en ole treenannut kuin kerran aikaisemmin valmennuksessa. Silloinkin tyydyttiin vain laukan vaihtumiseen jossain muodossa.

Suorista, kokoa, kokoa, puolipidäte, vaihtoavut, vaihto. Siinäpä se ja Harri vaihtoi! Useasti Harri vaihtoi ensin etuosan laukan ja heti seuraavassa askeleessa takaosan perässä, mutta saatiin aikaiseksi myös oikein hienoja ja puhtaita laukanvaihtoja askeleessa, melko huisia! Eniten Harrin kanssa palkitseekin tällaiset tehtävät, jotka ovat Harrille vaikeita ja joiden onnistuminen edellyttää oikeasti täsmällistä ja oikeaoppista ratsastusta. Vaikeiden asioiden onnistuminen kertoo siitä, että on ratsastajana tehnyt jotain oikein!





Laukanvaihtojen jälkeen hiottiin vielä pysähdyksiä tasajaloin. Ratsastin neliöuralla keskittyen suoruuteen ja ratsastaen pysähdykset jokaisen sivun keskelle. Harrilla on tapana pysähdyksissä pysähtyä kivasti tasan, mutta heittää vasenta etujalkaansa puolikkaan askeleen verran eteenpäin. Pyrittiin siis erittäin hallittuihin siirtymisiin niin, että pystyisin hallitsemaan vasemman etujalan ja pysäyttämään sen tasan oikean jalan viereen. Hankalaa oli, mutta saatiin lopulta oikein hyviä pysähdyksiä, joihin oli hyvä lopettaa työnteko. :)


Vasen etujalka; aina askeleen edellä!



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ulkoavut!

Tällä viikolla päästiin Aksun kanssa taas ihan tunnille hyppäämään. Hypättiin lyhyttä rataa kaarevalla suhteutetulla linjalla ja sarjaesteellä. Aloitettiin työskentely itsenäisen raviverryttelyn jälkeen pääty-ympyrällä laukassa keskittyen siihen, että hevonen on hyvin ulkoavuilla. Keskityttiin erityisesti Aksun kanssa taas siihen, että poni käyttää takajalkojaan ja on rehellisesti ulkoavuilla niin, että ponin kääntäminen onnistuu ilman sisäohjasta repimistä. Paineen piti tuntua ulko-ohjalla, jolloin sisäohjalla pystyi hetkittäin taivuttamaan ja asettamaan sisälle jäämättä kuitenkaan vetämään ohjasta.

Hyppääminen aloitettiin pieniltä ristikoilta, joilla keskityttiin suoraan lähestymiseen ja laukan vaihtumiseen esteen päällä. Sain Aksun tuotua hyvillä teillä esteille, mutta sain ohjeen ajatella itse aktiivisemmin esteen yli. Keskityin liikaa esteelle ratsastamiseen, jolloin ajatukseni jäivät esteen juurelle ja Aksu otti helposti turhia pikkuaskeleita ennen hyppyä tai sitten en itse päässyt erityisen hyvin hyppyihin mukaan. Hypyt alkoivat sujua paljon paremmin, kun keskityin ratsastamaan esteen takapuolelle saakka.

Rataa hypätessä korostui taas ulkoapujen tärkeys ja se, että poni tosissaan kääntyy ulkoavuista. Sarjalle tultiin ensin aivan kamalalla kiemuratiellä, kun en saanut ponia kääntymään ulkopohkeesta suoralle linjalle kohti esteitä. Loppua kohden kääntäminen helpottui, mutta kyllä poni saisi tulla vielä herkemmäksi kääntymään ja taipumaan ulkopohkeesta ja samalla saisin myös itse opetella kokonaan pois sisäohjalla kääntämisestä.

Tunnista jäi taas hyvä fiilis ja tunne siitä, että ollaan taas opittu jotakin. Nyt meillä on taas vähän paremmat valmiudet treenata itse lisää ja lähteä kilpailemaankin. Yritetään saada vielä parin viikon päähän sovittua yksi estetunti ennen vappuviikon jälkeisiä kisoja, joihin lähdetään hyppäämään 80 cm luokkaan.

Videoinnista tällä kertaa iso kiitos Sirulle!


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kevään onnellisin hymy

Kevät tulee kovaa vauhtia ja sekös onkin ihanaa! Joka puolella kasvaa ihanaa syötävää, ilmat lämpenee niin ettei tarhaan tarvitse enää loimea ja piehtaroidessakin saa hiekan ja mudan kierittyä ihan karvan juureen saakka!

Harri on kevään saapumisesta niin innoissaan, että herraa ihan hymyilytti.













Harri tahtoo osallistua kauneimmalla hymykuvallaan Suomen Ratsutarvikkeen selfie-kuvakilpailuun. Arvostaisimme ihan huimasti, jos Harrin ihanat ystävät ja lukijat voisivat käydä äänestämässä Harrin kauneinta kuvaa voittoon!

Äänestämään pääset tästä. Kiitos äänestäsi! Mikäli olet itse osallistunut samaan kilpailuun, kommentoi oman kuvasi äänestyslinkki tähän postaukseen!


Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset