sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vanhaa herraa jumppaamassa

Ratsastin Ebenin tällä viikolla sekä tiistaina että torstaina. Tiistaina oli jarru hukassa ja ruuna oli suustaan vähän rauhaton, mutta torstaina kaikki sujui jo paremmin. Siru tuli taas pitkästä aikaa kaverikseni tallille ja räpsi kuvia ratsastelusta.

Verkkailen Ebyn aina rauhassa ja huolella, koska sillä alkaa olla ikää jo ihan kunnioitettavasti. Pidemmällä ohjalla taivuttelua käynnissä ja ravissa ja rentoa laukkaa vähäsen molempiin suuntiin. Verkkailun jälkeen tehtiin hetki ihan töitäkin; lyhentelin ravia, teetin vähän avoja ja väistöjä ja ja laukassa tein temponmuutoksia. Oikealle saatiin aikaan piruetin tapaistakin, mutta vasemmalle päin laukka tipahtikin lähes aina raville. Veikkaan vahvasti, että ongelma oli omassa istumisessani - ennakoin liikaa ja Eby suoritti kuten olin pyytänyt. Tuo hevonen kun on lopulta hyvin herkkä painoavuille, mikä toisaaltaan myös hankaloittaa ratsastamista. Laukka tipahtaa salamana raville, kun paino heilahtaa liikaa eteen. Ei auta muu kuin opetella ratsastamaan tuossa tilanteessa, pakko vain istua pystyssä!



En tiedä johtuuko tuolimaisempi istuntani Ebyn satulasta vai itse hevosen liikkeestä tai muusta, mutta minun on jotenkin kovin hankala saada jalkani suoraan alas. Helposti lähden myös vähäsen könöttämään eteenpäin, paljon herkemmin kuin Harrin kanssa. Tuoli-istuntaan voi toki vaikuttaa myös Ebyn rungon malli - leveän tynnyrin selässä on vaikeampi saada jalat suoraan alas kuin kapoisemman hevosen kyydissä.




Olin oikein tyytyväinen Ebyyn tällä kertaa. Se ei kaahottanut ja työskentelikin oikein kivasti. :) Ebyn jälkeen kävin vielä kävelyttämässä Harria hetken, kun se oli rokotettu aamulla. Kentällä pörräsi aivan järkyttävät määrät hyttysiä tai jotain muita vastaavia itikoita, jotka oikein hyökkäsivät minun ja Hartsan kimppuun. Käveltiin ehkä kymmenisen minuuttia ja todettiin, että touhussa ei ole mitään järkeä. Kumpikaan meistä ei pystynyt keskittymään työskentelyyn, joten lähdettiin suosiolla takaisin talliin.

















perjantai 12. syyskuuta 2014

Something that I have missed so bad

Wau miten voikin palaset loksahdella paikoilleen yhden ratsastuskerran aikana! Ihan hurjaa, olen ihan fiiliksissä vieläkin keskiviikkoisesta treenistä Aksun kanssa.

Alkujaankin vähän harmitti ylipäätään lähteä tallille yksin - esteiden kantaminen on kurjaa yksin, eikä sitä oikein uskalla kovin kummoisia tehtäviä ja esteitä edes loikkia ilman, että on joku varoiksi soittamassa ambulanssia ja antamassa tekohengitystä jos oikein huonosti käy. Jokseenkin turhalta tuntui myös ajatus vain ratsastella muuten vain, kun saisin huvikseni kyllä ratsastella muilla hevosilla enemmän kuin ehdin. 

Päädyin siis hyppäämään kuitenkin muutamaa estettä, tosin tällä kertaa ilman satulaa. Ajatuksena oli tehdä kompromissi ja hypätä vähän kevyemmin; ei siis pelkkää ratsastelua, mutta ei myöskään hurjaa estetreeniä. Edellinen hyppykertakin kun oli kuitenkin ollut vasta sunnuntaina. Kannoin maneesiin pari kavalettia yhden laukka-askeleen välin sarjaksi, sekä lisäksi vielä viime kerrasta tutun porttiesteen. 

Verkkailin Aksua pidemmän kaavan mukaan käynnissä, ravissa ja laukassa. Ilmeisesti poni oli edellisenä päivänä hyvin läpiratsastettu, kun poni oli niin mukava ja helpon oloinen ratsastaa - aivan muuta kuin joskus aikaisemmin, kun olen yrittänyt vähän vääntää koulua! Tällä kertaa tuo tasaisella ratsastelukin oli oikeasti kivaa; poni liikkui tosi kivasti eteen ja kulki pätkittäin jopa kantaen itsensä ihan kivasti.

Verkkailun jälkeen otettiin muutamia hyppyjä ja lopuksi palattiin taas työskentelemään ympyröille ravissa. Poni toimi niin hurjan kivasti koko ratsastuksen ajan! Lyhkäisten loppukäyntien jälkeen päästin Aksun vapaaksi siksi aikaa, kun keräsin esteet itse pois. Eipä tuo pahemmin innostunut kuitenkaan kulkemaan perässä, joten kävelyt jäi turhan vähäisiksi. En tiedä mikä aivotoiminnan katkos minuun iski, kun hetken mielijohteesta kiipesin takaisin ruunan selkään. Siinä se törrötti ilman suitsia yksi urpo selässään. Tuo toisinaan villi ja arvaamatonkin, pukitteleva poni. Tai sitä se on joskus ollut, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että poni on aikuistunut ja oikeasti nuoruuden hurvittelut on jääneet taakse - ainakaan minä en ole vuokraamisen aikana saanut osaani hölmöyksistä.

Enpä tiedä tuudittauduinko liikaa turvallisuuden tunteeseen, kun kaikki on tähän saakka sujunut niin kivasti, mutta ei kyllä edes jännittänyt! Kävelin reilut loppukäynnit ohjaten ponipoikaa painolla ja vähän harjasta nykimällä. Tuo toimi kuin ajatus! Winniekin toimi yhtä hyvin vasta parin kuukauden treenaamisen jälkeen, kun oltiin totuteltu kaulanarulla ja pelkillä painoavuilla ohjaamiseen.

Tuosta ponista paljastuu joka viikko uusia hienoja juttuja ja tuntuu, että joka kerta se muistuttaa enemmän ja enemmän Winnietä - ponia, jonka kanssa kasvoin kahden vuoden aikana lähes yhteen. Yhteistyö tuntuu sujuvan päivä päivältä paremmin ja voi hitsi kun nautinkin siitä kovasti! On ihanaa päästä puuhaamaan Aksun kanssa niitä juttuja, joita olen Winniessä jäänyt kaipaamaan, ja joita en pysty Harrin kanssa tekemään. Nämä niin täydentävät toisiaan, en varmasti voisi olla tyytyväisempi hevostilanteeseeni!


torstai 11. syyskuuta 2014

Vuosi yhtä matkaa

Aika tarkalleen vuosi sitten kiipesin ensimmäistä kertaa Harrin selkään vuokraajana. Keväällä olin kokeillut ruunaa kerran ja tykästynyt siihen kovasti - sitä tarjottiinkin minulle vuokrattavaksi Winnien lähtiessä. Winnie ei kuitenkaan lähtenytkään ihan niin nopealla aikataululla kuin luultiin ja Harri saikin toisen vuokraajan. Kesän ajan ratsastelin mukavaa puoliveriruunaa Taavia ja myöhemmin loppukesästä ryhdyin 4-vuotiaan tamman vuokraajaksi parina päivänä viikossa. Tuolloin Harri oli taas vailla vuokraajaa yhden vuokraajan lopetettua. Sovittiin, että saisin ratsastaa Harria sen verran kuin ehdin ja haluan; yhtenä tai useampana päivänä viikossa.

Nelivuotias tamma myytiinkin pian ja jäljelle jäi vain Harri. Se sai kaiken aikani ja ratsastin sitä yhä vain useammin. Kesällä ruunalla taisi olla vielä kolme vuokraajaa, mutta syksyllä yhtäkkiä lisäkseni kävi vain yksi toinen vuokraaja, hänkin vain yhtenä päivänä viikossa.

Kovin montaa kuukautta en ehtinyt Harria ratsastaa ennen kuin jouduinkin äkillisesti leikkaukseen ja sain pitkän ratsastuskiellon. Kahteen kuukauteen en päässyt edes hevosen selkään. Kuntoutusaikana kävin tallilla paljon vanhempieni kanssa; alkuun vain tervehtimässä Harria ja kunnon parantuessa vähän harjailemassa ja lopulta taluttelemassa ja juoksuttamassakin. Lopulta sain kiivetä hevosen selkään taluttajan kanssa.

Tammikuussa päästiin jatkamaan pikkuhiljaa treenaamista ja kuun lopussa käytiin ensimmäisissä  kouluvalmennuksissakin. Jatkettiin valmennuksissa käymistä kuukausittain ja treenattiin itsenäisesti tavoitteellisemmin. Loppukeväästä toinen vuokraaja joutui luopumaan viimeisestäkin vuokrauspäivästään muiden kiireiden takia, jolloin Harri jäi kokonaan minun ratsastettavakseni.

Vuosi on kulunut hurjan nopeasti, mutta paljon siihen on kyllä mahtunut asioitakin. Sattumalta törmäsinkin noin vuoden takaisiin kuviin Harrista ja ihan ihmettelin, kuinka se onkaan voinut muuttua vuodessa niin paljon! Se on saanut hurjasti lihasta ympärilleen ja samalla sen kyky koota ja kantaa itseään oikein on parantunut. Siitä on tullut ryhdikkäämpi ja oikeasti todella hyvän näköinen! Myös omassa ratsastusasennossa voi huomata "pientä" muutosta, mikä varmasti on vaikuttanut myös positiivisesti Harrin liikkumiseen.

Tästä on hyvä jatkaa, tulevaisuus näyttää valoisalta! :)




Mainion monipuolisesti

Olen ratsastanut taas kovin aktiivisesti viime viikkojen aikana. Olen ollut ihan niin ahkera, ettei ylimääräistä vapaa-aikaa ole oikeastaan jäänyt, minkä vuoksi blogin päivittäminenkin on välillä ollut hitaan puoleista. Tässä puuhailuja noin viikon ajalta!

Viime viikolla Harri sai yhden vapaapäivänsä lisäksi liikkua yhden treenipäivän ilman ratsastajaa. Kävin juoksuttamassa pikkumiehen illalla auringon jo laskiessa, kun olin saanut kaikki hevoset ruokittua.










Ebeniä olen liikutellut taas muutamana päivänä viikossa. Ollaan käyty maastoilemassa ilman satulaa ja treenattu kentällä ihan melkein vakavastikin. Viimeksi tiistaina ratsastin Ebyn ihan kunnolla, jolloin aikaakin vierähti hevosen selässä noin tunti. Eben oli tavallista vakaampi ja tasaisempi edestä, mutta vauhtia oli hippasen liikaa. Laukassa tuntui hetkittäin, ettei hevonen ole edes ihan hallinnassa koko ajan. Pidemmän laukkatyöskentelyn jälkeen vanhaherrakin rauhoittui ja saatiin aikaiseksi ihan fiksua ja inhimillistä laukkaa.








Lauantaina oli Ebyn maastopäivä, jolloin käytiin tekemässä vähän reilu puolen tunnin kävelylenkki. Hiekkatiellä otettiin muutama raviaskelkin, mutta muuten edettiin rauhallisessa tahdissa pitkin ohjin.
Harrin kanssa ollaan tehty töitä kentällä ja treenattu nyt pääasiassa taivuttamista ja ravin ja laukan kokoamista. Tavoitteena olisi, että Harri liikkuu mahdollisimman paljon "oikein päin" ja aktiivisesti takaosastaan, eikä pelkästään kivan pyöreässä muodossa. Siirtymisillä kootun- ja harjoituslaukan välillä tehdään lihaksia hartsan takaosaan.

Vajaan tunnin koulutreenien jälkeen käydään lähes poikkeuksetta kävelemässä loppukäynnit maastossa.

Seuraava tunti Harrin kanssa onkin lauantaina aamulla, yritän saada jonkun kaverin kentän laidalle kuvaamaan taas. :)







Ollaan aina maastoiltu Harrin kanssa paljon - yleensä ainakin kerran viikossa. Tähän saakka olen joutunut pääasiassa lenkkeilemään yksin, mutta nyt olen vihdoin löytänyt tallilta maastoilukavereita! Harri saa jatkossakin tehdä säännöllisesti lenkkejä kahden tamman kanssa joko yhdessä tai erikseen. Suokin kanssa käydään kävelemässä, mutta Puoliverisen kanssa olisi mahdollisuus tehdä vauhdikkaampiakin maastoja. :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Hop!

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Aksun ihan keskenäni. Viime hyppykerrasta oli taas parisen viikkoa, joten nyt oli taas korkea aika hypätä, kun kerran kisoihinkin on aikaa enää muutama hassu viikko.
Olin liikkeellä jo hävyttömän aikaisin siihen nähden, että oli sunnuntai. Istuin autossa jo kahdeksan jälkeen! Heräämisen kanssa tosin ei ollut ongelmia, järkyttävän sumuinen ilma kun piti huolta kunnon heräämisestä. Vähän jännitti ajella reilu kymmenen kilometrin matka maalle näissä maisemissa, kun näkyvyys oli muutaman hassun metrin. Onneksi hirvet ja muut elukat sentään pysyttelivät pusikoissa, eivätkä loikkineet konepellille..

Aksu olikin vielä sisällä kun ehdin tallille, joten päästiin vähän rivakammin maneesiin. Koska olin yksin, en lähtenyt kasaamaan hurjaa kahdeksan esteen rataa, koska esteiden kantamiseen olisi mennyt ikuisuus. Keskellä maneesia oli kapea muuri, jota en olisi normaalisti ajatellutkaan hyppääväni, mutta nyt kun se kerran valmiina siinä törrötti ja olin laiska, niin se sai kelvata. Lisäksi rakensin porttiesteen (kahden puomin sijasta jouduin kantamaan vain yhden portin) ja pystyn sokeripaloista (kaksi sokeripalaa kulkee yhdellä kertaa, kun tolppia olisi saanut kantaa yksi kerrallaan).

Ihan kivan tehtävän noista sai aikaan, vaikka niin laiska olinkin esteitä kantamaan! Ainoastaan kerran jouduin tulemaan alas ponin selästä, kun nostin esteitä. Aksu hyppäsi hurjan kivasti ja pudottamatta yhtäkään estettä. Sen tekniikka on tässä puolessa vuodessa kyllä parantunut!


Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset