tiistai 21. lokakuuta 2014

Kisapeli maailmalla!


Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä koulukilpailuissa Paraisten ratsutallilla. Hartsa sai aamulla puolittaisen kylvyn, kun pesin sen hännän, harjan, kaulan ja jalat, jotka olivat aivan hirvittävässä kunnossa. Harri kun nauttii suunnattomasti piehtaroimisesta - mieluiten vielä mahdollisimman syvässä kurassa.

Harria silminnähden harmitti kylpy ja paikoillaan seisominen solariumissa pesun jälkeen. Muilta osin heppa oli onneksi puhdas, joten jäljelle jäi vain harjan ja hännän letitys ja pinteleiden kääriminen. Yhdeksän maissa päästiin lähtemään matkaan kurjassa vesisateessa. Harria varmaan harmitti sateessa seisominen, sillä se käveli traileriin sisälle heti ensiyrittämällä. ;)

Kilpailuiden alkaessa ilma oli edelleen kamala: kylmä, sateinen ja viimainen. Onneksi kilpailuiden verryttely päädyttiinkin pitämään ryhmissä maneesissa! Ei olisi kiinnostanut yhtään verrytellä hevosta sateessa kuraisella kentällä... Ryhmäverryttelyn huonoa puoli oli kuitenkin hyvin rajattu verryttelyaika; saimme aikaa vain kymmenen minuuttia. Harri ehti hetken kävellä pihalla ennen maneesiin siirtymistä, joten päästiin kuitenkin heti aloittamaan verryttely ravissa. Olin edellisenä päivänä ratsastanut Hartsan läpi jumppaillen, mikä palkitsi kisapäivänä, kun hevonen vertyi nopeasti eikä ollut erityisen köpö tai jumissa.

Olin oman verryttelyryhmäni viides lähtijä, joten ehdin verkkailla Harria käynnissä ja ravissa vielä viitisentoista minuuttia radan päädyssä ennen omaa suoritustani. Laukkaa olisin halunnut työstää vielä enemmän, mutta muutoin Harri tuntui kyllä hyvältä ja verryttelyaika ihan riittävältä.

Ratana oli siis viime kilpailuista tuttu K.N. Special, joka sujui varsin kivasti. Tuomari oli hippasen tiukempi kuin edellisissä kisoissa, mutta saatiin silti hieman paremmat prosentit kuin viime kerralla. Radan kohdat, jotka sujuivat mielestäni selkeästi paremmin kuin viime kisoissa, oli arvosteltu vain 1/2 - 1 pistettä paremmiksi. Joissain kohdissa numero saattoi olla jopa sama. Selkeitä epäonnistumisia olivat ylimääräinen laukanvaihto lävistäjällä, liian iso ravivoltti ja töksähtävä siirtyminen käyntiin diagonaalilla, mutta paljon hiottavaa jäi moniin muihinkin kohtiin. Toki harvoinhan varmasti kilpailuissa sujuu yhtä hyvin kuin kotona treeneissä, joten olen kyllä oikein tyytyväinen päivän suoritukseen. :)

Prosentteja saatiin tasan 60, jolla sijoituttiin viidensiksi. Luokassa sijoittui neljä ratsastajaa, joten jäätiin juuri ja juuri palkintojenjaon ulkopuolelle. Olen kuitenkin sijoitukseen erittäin tyytyväinen - saatiinhan kuitenkin paremmat prosentit kuin viime kisoissa ja selkeästi parannettiin suoritustamme!

Seuraavat koulukisat onkin edessä yllättävän pian; lähdetään kilpailemaan Laitilaan jo parin viikon päästä ja tuolloin olisi tarkoitus ratsastaa K.N. Specialin lisäksi myös helppo A! Kisoissa on tavoitteena korjailla B:n radalla virheitä ja saada taas paremmat prosentit, sekä A:n radalla saada siisti rata ja hyväksytty tulos - sijoitusta ei lähdetä hakemaan, vaan kokemusta ja fiilistä helposta A:sta :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ratatreeniä


Torstaina treenattiin tunnilla sunnuntain koulukilpailuihin. Koko syyskausi ollaan oikeastaan pyöritty HeB ratojen, etenkin K.N. Specialin kimpussa, mikä on ollut mielestäni hurjan kiva juttu. Ollaan treenattu erityisesti helpon B:n asioita ja laitettu peruspalikoita paikoilleen ja luotu samalla pohjaa hankalampien juttujen treenaamiselle.

Syksy on jaksottunut todella kivasti treenin ja kisojen suhteen; kuukauden- parin treenin jälkeen päästiin ensimmäisiin kisoihin, jonka jälkeen ollaan voitu taas treenata erityisesti niitä juttuja, jotka kisoissa on tuottaneet ongelmia. Nyt tarjoutui taas tilaisuus lähteä kilpailemaan ja vieläpä tuota samaa rataa kuin viime kisoissa, joten on ihan mielenkiintoista päästä vertaamaan ratoja ja tuloksia toisiinsa. Tässä jos missä pitäisi kehityksen näkyä, mikäli sitä on tapahtunut!



Tällä kertaa ratsastin tunnilla melko itsenäisesti; sain tehdä omaan tahtiini osia kouluradasta ja sain neuvoja virheiden korjaamiseen. Kiinnitettiin erityisesti huomiota käyntiin ja käynnistä pysähdykseen, ravista kolmen askeleen käyntisiirymiseen sekä siirtymiseen laukasta suoraan käyntiin.  Nämä olivat viime kisoissa haastavimpia ja ovat olleet sitä edelleen treeneissä, mutta selkeästi asiat ovat kyllä helpottuneet.

Laukka tuntui tällä kertaa erityisen haasteelliselta etenkin oikeaan kierrokseen. Vasemmalle laukka pyöri ihan kivasti, mutta oikealle ei niinkään. Sain taistella laukka- käynti siirtymisien kanssa ja yllättäen myös vasemman laukan nostossa, kun Harri ryhtyi nostamaan oikeaa laukkaa. Tuo ei ole aikaisemmin tuottanut suurempia ongelmia, mutta nyt tahkottiin tuota nostoa hurjan pitkään.










Tunnin aikana ratsastin radan kahdesti läpi; jälkimmäisellä kerralla ilman jalustimia, jotta minulle korostuisi erityisesti se, kuinka hyvin pohkeiden täytyy olla lähellä hevosta radan aikana. Harri kun liikkuu niin hyvin itse eteenpäin, että välillä unohdun jättämään hevosen yksin tukematta sitä lainkaan pohkeella. Rata ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta havainnollisti hyvin sen, mitä pitää vielä treenata. :)



Valtaisa kiitos Moonalle tunnin videoimisesta! :)

torstai 9. lokakuuta 2014

Syysmietteitä



Syksy on täällä! En vain oikein tiedä mitä mieltä siitä olisin. Ruska on ihanaa, ulkona on niin kovin nättiä. On kiva kun ilmat viilenee ja saa pukea päälle kivoja lämpimiä vaatteita, hupparin päälle voi laittaa toppaliivin paahtumatta ja Harrillekin on saanut kaivaa kaapista fleeceloimen alku- ja loppuverryttelyiden ajaksi.

Samassa kuitenkin päivät ovat lyhentyneet aivan hirvittävää vauhtia. Joka päivä tulee hämärää jo yhtä aikaisemmin ja aikaisemmin, eikä mielialaa kohota märät ilmatkaan. Jäätävä tihkusade ei tunnu kivalta sitten laisinkaan... Pimeys ja vesisade taas ajaa meidät väkisinkin treenaamaan maneesiin, mistä en tykkää yhtään. Jos vain olisi mahdollista, ratsastaisin aina kentällä! Kun kenttä on kurainen ja pimeä ja viereisellä tiellä vielä kiihdyttelee ja keulii mopoja, alkaa maneesi kuitenkin tuntua mukavammalta paikalta, vaikka siellä olisikin ruuhkaa ratsukoista.

Mitä mieltä te olette syksystä, miten se vaikuttaa treenaamiseenne, vai vaikuttaako ollenkaan?


Pimeydestä ja muista kiireistä johtuen kuva- ja videomateriaali on jäänyt taas luvattoman vähäiseksi. Kunhan nyt joskus edes ehtisin tallille valoisaan aikaan ja ilman tiukkaa aikataulua, voisin yrittää vihdoin taas saada kuvaajaseuraakin kentän laidalle. Hartsan kanssa seura olisi vain mukavaa, mutta Aksun kanssa ihan tarvitsisin seuralaisen tallille esteitä nostelemaan ja henkisenä tukena olemiseen. Jokin itsesuojeluvaisto tässä on vuosien aikana kuitenkin muodostunut, enkä kovin mielellään hyppää ihan yksinäni.

Lähiaikoina on ohjelmassa Harrin kanssa kouluradan treenaamista ahkerasti, koska vähän reilu viikon päästä on aika lähteä taas kisoihin onnea koittamaan ja hakemaan vielä viimekertaista parempaa tulosta. Treeneissä on mennyt kyllä yllättävän hyvin, luottavaisin mielin lähdetään kilpailemaan!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Work it harder and make it happen

Tulipahan käytyä taas tunnilla ja sen kyllä huomaa – hyvä että tuolista pääsee ylös kun on jalat kaikista lihaksista niin kipeät! Edellisellä viikolla meiltä jäi tunti väliin, kun viikkoni oli niin loputtoman kiireinen, mutta nyt saatiin tunti taas sovittua.

Tällä kertaa treenattiin alussa pysähdyksiä ja peruutuksia. Meiltä vaadittiin siistejä ja täsmällisiä pysähdyksiä ravista tasajaloin, huomaamattomin avuin pyydettyä peruutusta ohjasta nykimättä ja täsmällistä siirtymistä aktiiviseen raviin suoraan peruutuksesta. Pysähdys – peruutusharjoitukset on ihan peruskauraa itsenäisesti ratsastaessa, mutta kyllä taas sai huomata, kuinka paljon tehokkaammin niitä voikin ratsastaa.



Ravityöskentelyn jälkeen siirryttiinkin laukkaan ja aloitettiin tutulla kokoamisharjoituksella. Vähitellen hevosta siis kootaan lyhemmäksi ja lyhemmäksi laukassa kuitenkin niin, että laukka säilyy aktiivisena. Harrin laukan laatu paranee tämän harjoituksen myötä aina ihan huimasti! Kun laukkaa vuoroin lyhennetään aivan äärimmäisyyksiin niin, että hevonen laukkaa lähes paikoillaan takaosansa päällä ja sen jälkeen taas ratsastetaankin reippaasti eteen, tulee laukasta tasapainoisempaa ja aktiivisempaa, sekä paremmin säädeltävää.

Laukan lyhentämisen jälkeen lähdettiin pienentämään laukkaympyrää. Sain Harrin pysymään suht hyvin voltilla laukassa, mutta tuon pienemmäksi en meinannut ympyrää saada enää millään. Tämä harjoitus toimi pohjana laukkapiruettiharjoituksille, kun ympyrää ei pelkästään pienennetty, vaan takaosa piti saada ympyrän sisälle päin ja kulkemaan pienempää uraa. Tämä oli etenkin oikeaan kierrokseen mielettömän vaikeaa, koska Harrin on haastavampi saada oikea takajalka poljettua kunnolla alleen. Laukkaa pyöritettiin tuhottoman kauan, tai siltä se ainakin tuntui.



Oikealle päin suuri haaste oli myös saada juuri ulkoavut läpi; vaikka laukka oli pyörimässä oikealle samoin kuin asetus ja koko hevonen, piti ensisijaisesti saada hevonen tuntumalle ulko-ohjalle, eli vasemmalle. Tunnin oivallus olikin, että ymmärsin niin teoriassa kuin käytännössäkin ulkoapujen merkityksen; hevosta on aivan pakko tasapainottaa ulkoa, koska kääntyessään ja asettuessaan sisälle se kaatuu, mikäli sitä käännetään vielä sisäohjalla. Hevosen täytyy olla tasapainossa, jotta se voi koota itseään riittävästi ja ottaa myös ulkotakajalan alleen. Kun sain Hartsan vihdoin kiinni vasemmalta, alkoi laukka tosissaan pyöriä myös oikealle ja saatiin erittäin hyviä pätkiä!

Käytiinkin tunnilla paljon teoriaa läpi ylipäätään siitä, miten eri avut vaikuttavat hevoseen. Onkin hurjan tärkeää ymmärtää miksi apuja käytetään, jotta niitä voi käyttää oikein. Teoriatiedon pohjalta on mahdollista myös korjata muita ongelmia, joita itsenäisesti ratsastaessa tulee eteen, kun valmentaja ei ole kertomassa ongelman syytä ja ratkaisua sen korjaamiseksi.

Lopulta saatiin todellisia onnistumisen kokemuksia, kun hankalat jutut onnistuivat. Tykkään tästä opettajasta erityisesti siksi, että hän luottaa siihen, että osaan ja pystyn ja vaatii asioita, joihin en itsekään usko pystyväni. Muutamaan otteeseen olen tuskaillut liian hankalia tehtäviä ja suuria vaatimuksia ja odotuksia, mutta lopulta fiilis on ollut uskomaton, kun hankalat jutut onkin saatu onnistumaan.

Millaisista opettajista ja valmentajista te pidätte?

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kisatunnelmissa


Huh, kisapäivästä suoriuduttu! Osallistuttiin tänään Aksun kanssa meidän ensimmäisiin yhteisiin estekisoihin Ruskon Ratsastuskeskuksella. Olen viimeksi kilpaillut esteillä lähes puolitoista vuotta sitten, mihin nähden kisareissu oli varsin onnistunut. :)

© Anna-Kaisa Kaukola
Liian pieniä, sanoo Aksu.












Toiveena oli päästä hyppäämään Aksun kanssa 60 ja 70 cm radat, mutta hölmösti tarjolla olikin vain 50 ja 80 cm luokat. Ponin oma henkilökunta oli sitä mieltä, että pärjätään 80 cm radallakin, joten ilmoittauduin myös sinne. Jos ihan itsekseni olisin päättänyt, olisin varmaan hypännyt pelkän 50 radan.

Päästiin onneksi edeltävänä torstaina hyppäämään Elmo Jankarin valmennuksessa vähän isompaa rataa, josta sai varmuutta lähteä kisoihin hyppäämään myös vähän totuttua isompia esteitä. Toki ollaan yli 80 cm esteitä hypitty valmennuksissa ennenkin, mutta yksittäisinä tai vain osina rataa.

© Anna-Kaisa Kaukola
Polvet suussa on hyvä ratsastaa!
Ensimmäiselle radalle verkkasin todella kevyesti; vähän ravia ja laukkaa ja kolmisen hyppyä verkkaesteille. Rata itsessään sujui ihan kivasti. Perusrata suoritettiin puhtaasti ja uusintaradalla saatiin 4 virhepistettä yhdestä pudotuksesta. Harmittaa kun rataa ei saatu videolle, koska olisin halunnut kyllä nähdä tuon pudotuksen jälkeenpäin - ehdin jo puoleenväliin matkaa seuraavalle esteelle, kun vasta kuului puomin kolahdus. Esteen päällä taas en kuullut Aksun kolistelevan sitä lainkaan jaloillaan. Aksu oli vähän hidas ensimmäisellä radalla, mutta ilman tuota ihmeellistä pudotusta oltaisiin päästy kuitenkin ihan sijoille saakka.

© Anna-Kaisa Kaukola
Sarjaesteen b-osa, poni saa panssarin seuraaviin treeneihin.

80 cm verkassa otin useampia hyppyjä, kunnes olin tyytyväinen loikkiin niin pystylle kuin okserillekin. Nyt Aksu vihdoin syttyikin vähän ja alkoi edetä omalla moottorilla kohti esteitä. Radalle lähdettiin pienoisessa paniikissa, kun esteet näytti aivan valtavilta. Olen tuon kokoisia kilpaillut viimeksi monta vuotta sitten suomenhevosella, jolloin tottakai esteet tuntuivat paljon pienemmiltä kuin nyt ponin selästä katsottuna.



Rata sujui kuitenkin yllättävän mallikkaasti! Aksu mennä puksutti eteenpäin hyvässä temmossa ja teki hyviä hyppyjä. Hyppypaikatkin löytyivät helposti, jolloin hyppyihin oli helppo myös päästä mukaan. Kutosesteelle tuli kuitenkin yllättäen stoppi, sillä esteitä korotettaessa puomien alle oli lisätty kamalan pelottava muuri. En ollut tajunnut näyttää muuriestettä Aksulle ennen radan aloittamista ja nyt se olikin vähän myöhäistä.. Typeränä kiirehdin vielä jatkamaan rataa ja lähestyin saman tien ympyrältä esteelle uudestaan. Kieltohan sieltä taas tulla tupsahti. Sain kuitenkin jatkaa radan loppuun ja päästiinkin muurista yli, kun olin antanut ponin katsoa sitä rauhassa lähempää. Päästiin siis lopulta kuitenkin kaikista esteistä yli, joten olin kyllä tyytyväinen päivän suoritukseen. :)

© Emma Kallioniemi
Jos vaikka kuski hyppäisit ihan itse!
Ilmeisesti tässä syksyn aikana on tulossa vielä toiset seuran hyppelöt, joten päästään varmasti parantamaan tulosta. Hyvillä mielin siis menossa seuraaviinkin kisoihin hyppäämään 80 cm!

Valtava kiitos kuvista Anna-Kaisa Kaukola, Emma ja Nenna!












© Emma

© Emma

© Emma

© Emma

© Emma

© Emma

Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset