keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Uusilla maastoreiteillä

Aina ei jaksa innostua tavoitteellisesta ja pilkuntarkasta koulun treenaamisesta, vaan välillä tekee mieli vain jättää aivot narikkaan ja lähteä pitkälle maastoreissulle auringonpaisteeseen. Sunnuntaina suuntasin tallille jo kukonlaulun aikaan ruokkimaan hevosia ja olin saanut homman hoidettua ennen puolta kahdeksaa. Harri oli ehtinyt juuri sopivasti viimeistellä aamupalansa, joten päästiin lähtemään saman tien maastoreissulle.

Hieman netin karttapalveluita tutkiskellen olin löytänyt uuden kokeilemisen arvoisen maastoreitin, joka osoittautuikin erittäin hyväksi löydöksi! Uusilta maastoreiteiltä löytyi niin metsäpolkua, peltoa kuin pehmeää hiekkatietäkin. Ei kyllä uskoisi kun ajattelee tallin sijaintia; 5 kilometriä Turun keskustasta, messukeskuksen ja HK Areenan kyljessä.

Sillan yli...

Saatiin tehtyä melko tarkkaan 9 kilometrin lenkki, johon kului aikaa vain hieman reilu tunti. Noin 5-6 kilometriä päästiin taittamaan ravissa ja laukassa ja loput kilometrit käveltiin pääasiassa asfaltilla. Maastoreissun aikana laukattiin pitkiä pätkiä joen varressa, alitettiin ja ylitettiin siltaa pitkin moottoritie, odoteltiin liikennevaloissa, puikkelehdittiin metsässä ja ravailtiin pellon reunaa. Lisäksi päästiin kiipeilemään eri kokoisia mäkiä käynnissä ja laukassakin. Tehokasta ja monipuolista treeniä siis!

Kuinka usein te maastoilette hevostenne kanssa, millaisissa maastoissa viihdytte parhaiten?

Me Harrin kanssa pyritään maastoilemaan kerran viikossa, jolloin tehdään yleensä pidempiä 7-8 kilometrin lenkkejä. Meidän maastoilumaisemat ovat loppujen lopuksi melko monipuoliset, vaikkakin metsää saisi olla enemmän. Nyt päästään pyörähtämään pienillä metsälenkeillä, mutta mitään tunnin metsämaastoa ei päästä tekemään. Haaveissa olisikin lähteä trailerin kanssa vähän kauemmas maastoilemaan kunnon metsiin!

hiekkatietä pikkuiselle koskelle saakka...
asuinalueen reunasta...
lähes maalaismaisiin maisemiin.
Lopulta kävelytielle...

liikennevalojen läpi...

moottoritien ali...

ja kotipihaan!




Runkeeper lagasi ja pätkäisi suorituksen kuuden kilometrin kohdalla, joten treeni meni kahteen osaan. Onkohan jollain tietoa, mistä treenin katkeaminen sovelluksessa johtuu?

maanantai 25. toukokuuta 2015

Onnellinen kimo

Harri rakastaa kahta asiaa yli kaiken; syömistä ja piehtaroimista. Harri nyt sattuu olemaan valkoinen, jossa lika loistaa kilometrien päähän. Ei hevosta voi kuitenkaan turkkinsa väristä rangaista, kun ei sitä itse voi valita. Niinpä likaantuminen on minun ongelma, ei Hartsan. Sitten vain pestään ja puunataan enemmän, mutta piehtaroimaan on päästävä! Katsokaa nyt tätä onnellista hevosta - miten tältä voisi kieltää moisen ilon?


















perjantai 22. toukokuuta 2015

Pari kuvaa Ponista

Ratsastin Herra Ponin tuossa keskiviikkona ja Harria moikkaamassa ollut kaveri ehti räpsiä muutaman kuvan myös pienemmästä kaviokkaasta ennen kuin joutui poistumaan omiin menoihinsa. Poni oli juuri sitä mitä olin luvannutkin; hurjan vikkelä. Tällä kertaa ruuna ei olisi malttanut taas rauhoittua ollenkaan ja vaikutti nauttivan suunnattomasti täysillä harppomisesta. Viimeisen vartin verran Poni vihdoin tuntui ihan hyvältä ja rauhalliseltakin, mutta tästä ei valitettavasti ole kuvia todisteena.

Poni pääsee treeniin taas viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Saa nähdä saankohan ketään kaveriksi kameran kanssa - jos en, niin ponista kuullaan seuraavan kerran kesäkuun puolella, kun palaudun reissusta. Kesäkuussa onkin luvassa taas vaikka mitä kaikkea kivaa! Raporttia Skotlannin hevosteluista, estekisoja, erikoisempaa kuvausprojektia ja hevostapahtumaakin. En oikein malttaisi edes odottaa! :)








torstai 21. toukokuuta 2015

Walking on sunshine

Hevosia harrastamaton kaverini halusi ehdottomasti päästä mukaani tallille rapsuttelemaan paljon hehkutettua #Harrihevosta, joka osaa hymyillä käskystä. Harri ei suinkaan tuottanut pettymystä, vaan hymyili hurjan leveästi useaan otteeseen ja oli muuten vain hurmaava oma itsensä.

Lähdettiin maastokävelylle, jossa pystyisi juoruamaan samassa toisin kuin kentällä ratsastaessa, jossa ystävä saisi vain törröttää aidan takana kun väännän naama rutussa koulua. Ilma oli aivan ihana, niin kesäinen! Lämmin ja aurinkoinen, juuri täydellinen ilma päiväkävelylle.





Ratsastin parin kilometrin matkan hiekkatietä pitkin välillä ravaillen ja laukkaillen, kun kaveri räpsi kuvia. Puolivälissä matkaa kun käännyttiin takaisin tallille, sai Harri toimia alkeisratsuna kaverille. Harri on kyllä niin superfiksu, kun luottaa ratsastajaansa niin hienosti tutun taluttajan kanssa!

Harri vaikutti kovin tyytyväiseltä päivän ohjelmaan, kun sai pääasiassa vain kävellä ja silloinkin pysähdellä rapsutettavaksi tai syötettäväksi tai hymyileväksi kaveriksi selfieen. Harrihevonen on kaikkien kaveri!









keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Etteikö muka vanhakin oppisi uusia temppuja

Harri pääsi pitkästä aikaa taas hyppäämään, kun hetken mielijohteesta päätin hyödyntää Moonan tarvitsemia esteitä, kun sovittiin taas kuvaavamme toistemme ratsastusta. Tällä kertaa meillä oli siis ihan oikeita esteitä, eikä vain päällekkäin kasattuja kavaletteja!

Moona oli suunnitellut hyppäävänsä kahta estette kahdeksikolla ja sehän sopi myös meille Harrin kanssa. Keskelle kenttää saatiin pysty ja okseri, jota alussa hypättiin pelkkänä ristikkona. Hypättiin esteitä ensin ravista, mutta siirryttiin pian lähestymään laukassa ja tulemaan esteitä peräkkäin, kun Harri yllätti rohkeudellaan ja loikkasi kyselemättä esteistä yli! Edistys on ollut ihan hurjaa verrattuna ensimmäisiin hyppyihin joulukuussa. Ei Harri mikään estehevonen ole eikä tule ikinä olemaankaan, mutta nyt se tuntuu oikeasti tykkäävänkin loikkimisesta. Hypyistä on tullut myös teknisesti paljon parempia, eikä hevonen enää räpellä esteitä paikoiltaan hyppien pupuloikkia.






Korotettiin esteitä muutamalla reijällä ja lopuksi lisättiin vielä okseriin takapuomi. Okserille saakka kaikki sujui kivasti, mutta okserin takapuomi meni Harrilta yli hilseen. Alusta saakka tuntui, ettei Harri oikein arvostanut ruskean esteen väriä tai kuviointia, koska sille se tuli hieman epäröiden vaikka hyppäsikin aina yli. Takapuomin ilmestyessä ristikon taakse Harri oli sitä mieltä, ettei estettä voi hypätä. Ei mitenkään päin eikä mistään askellajista. Itse tein myös virheitä jättäen hevosen yksin juuri ennen estettä tai vastaavasti puskemalla liikaa ja varmistelemalla. Lopulta sain jotenkuten korjattua omat virheeni ja tsempattua pohkeet kiinni, käden hiljaa ja katseen esteen yli, niin johan Harri loikkasikin hurjan pelottavan okserin yli!

Rohkeaan hyppyyn lopeteltiin ja Hartsa sai hölkkäillä loppuravit pidemmällä ohjalla. Loppukäynneiksi käytiin kiertämässä vielä maastopolut tallialueen ympäri. Harri sai jäädä karsinaan kuivattelemaan ja syömään heiniään, kun lähdin vuorostani kuvailemaan Moonan ja Geen hyppyjä samoille esteille.







Loppuviikosta on tiedossa monipuolista puuhailua Harrin kanssa ja useampi Poni-päiväkin! Sunnuntaina lähden viikon reissulle Skotlantiin, josta on luvassa hevospainoitteista materiaalia heti kesäkuun puolella. :)

Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset