keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vierailevia tähtiä, uusia tuttuja

Tällä viikolla Harri on saanut lomailla odotellessaan kengittäjää, mutta siitä huolimatta olen päässyt ratsastamaan oikein ahkerasti. On ollut ihan kiva käyttää tilaisuus hyödyksi ja ratsastaa hyvällä omallatunnolla muita hevosia ilman tunnontuskia siitä, että Harri pitäisi tottakai liikuttaa ensisijaisesti. Harri saa huomenna vihdoin kenkä-asiansa kuntoon ja päästään vielä treenailemaan viime silaukset ennen lauantain seurakilpailuita. Tässä viikon sisällä olenkin ehtinyt ratsastaa jo kuutta eri hevosta; Harria, Ebeniä, Aksua sekä kolmea blogissa tuntemattomampaa hevosta.

Sunnuntaina testailin tallikaverin nuorta ja vielä melko raakaa ja isokokoista ruunaa St. Lo:ta. Tuon ratsastuksen jälkeen sitä osasikin taas arvostaa hieman enemmän Harrin pientä ja tasaista liikettä etenkin ravissa! Oli kyllä mukava ratsastaa välillä isoliikkeisempääkin hevosta, koska tottahan toki haluan oppia istumaan myös hankalammissa liikkeissä rennosti ja hevosta häiritsemättä. Työtä on vielä tehtävänä, mutta kyllä minä liikkeeseen pääsin mukautumaan paljon paremmin kuin olisin päässyt vielä vaikkapa vuosi sitten. Hevosena Lo oli varsin mainio. Melko näppärä ja positiivinen kaveri, jolla nyt on vielä tasapainon ja lihaskunnon kanssa paljon tekemistä. Tästä tulee joskus vielä oikein hieno!







Ehdin taluttaa Lo:n puolimatkaan maneesista talliin, kun sain jo kutsun kavuta toisen ennestään minulle vieraan hevosen kyytiin. Omistajan sairastuttua lupauduin ratsastamaan hänen toisen ruunansa, vaativaa koulua kilpailevan Figaron. Melkoinen kokemus! Enpä olisi uskonut, että laukanvaihtojen ratsastaminen voisi olla niin helppoa ja keskiravi tuntua niin järkyttävän vaikealta istua.

Fiksut maastoilijat käy potkimassa kakat sivuun!
(Ja toivoo että hevoset jaksaisi pidättää tallille saakka...)
Maanantaina olikin vuorossa rennompaa menoa, kun lähdettiin Moonan kanssa maastoilemaan. Harri sai jäädä löystyneen takakenkänsä kanssa talliin ja minä kiipesin hurmaavan kimon ruunan Kodan kyytiin. Kodaa olen ratsastellut tässä muutaman kuukauden aina silloin tällöin, pääasiassa maastoillen. Koda olikin Herra Ponin "isoveli", joten omistajansa kautta minulle tuttu hevonen jo ennestään. Tässä on taas yksi leppoisa ruuna, jonka kanssa on mukava touhuta!

Kuvista, videoinnista ja maastoseurasta kuuluu taas kiitos Moonalle! :)















sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

KEEP CALM AND BE A UNICORN

Tämä kesä on ollut kovin ruuhkainen ystävien häiden suhteen. Seuraavan morsiamen ystävä otti minuun muutama viikko sitten yhteyttä ja kyseli vienosti mahdollisuutta saada Harria lainaksi polttareihin. Täytyyhän jokaisen prinsessan joskus päästä ratsastamaan oikealla satuhevosella!

Jottei homma olisi mennyt aivan tylsäksi, sai Harri luvan muuntautua ihan oikeaksi satuhevoseksi. Muuntautumisleikkiin vaadittiin vain läjä askartelutarvikkeita sekä nöyrä anteeksipyyntö Harrilta sen miehisyyden kokeman kolhun vuoksi. Eipä tuo ruuna onneksi vaikuttanut kovin traumatisoituneelta, vaan lähinnä vain tyytyväiseltä kevyempään työpäiväänsä. Ihmisiltä tallilla saatiin kyllä epäuskoisia katseita ja järkyttynyttä, hiljaista päänpyörittelyä ja hengen haukkomista tai vaihtoehtoisesti loputtomia naurukohtauksia.

Aika hieno, vaikka itse sanonkin! 














lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tallikettuja

Varmaan kaikilla talleilla pyörii hevosten lisäksi muitakin eläimiä. On tallikoiria, tallikissoja ja muita maskotteja. Olen törmännyt maskottiaasiin ja minihevosiin ja meidän naapuritallissamme on ihastuttava minipossu Urho. Meillä tallin pihassa pyörii toki koiria, mutta suurella todennäköisyydellä voi törmätä myös peuraan tai kettuun. On huvittavaa, että alle 5 kilometrin päässä Turun keskustasta olen nähnyt enemmän kettuja ja peuroja kuin ikinä missään muualla. Tallin minikokoisessa metsässä olen nähnyt parhaimmillaan 9 peuraa kerralla ja tänään tallin pihassa leikki kolme ketunpoikasta.

Kerrankin kamera oli mukana juuri silloin, kun sitä tarvittiin! Pääsin hiipimään yhä vain lähemmäs ja lähemmäs leikkiviä kettuja, kunnes pysähdyin alle kymmenen metrin päähän kuvaamaan. Aivan syötävän söpöjä!













perjantai 24. heinäkuuta 2015

Vaadi enemmän, tee vähemmän

Vihdoin ollaan päästy taas säännöllisesti viikoittain valmennuksiin Harrin kanssa, kun ollaan saatu aikataulut osumaan yhteen valmentajan kanssa. Tällä kertaa pohdittiin viimeviikon koulukilpailuja ja radan haasteita ja pureuduttiin niihin. Harri suoritti kaikki tehtävät radalla ihan hyvin, mutta koko radan ajan ongelmana olivat tahti ja tempo.

Harri oli radalla hätäinen, jolloin tahti oli epätasainen ja tiputteli pisteitä todella monesta arvostelukohdasta radalla. Temponmuutoksissa (askeleenpidennykset) tahti ei myöskään säilynyt ja Harri valui kaulastaan liian pitkäksi ja alas, jolloin tahtia oli entistä vaikeampi ylläpitää. Tavoitteeksi otettiin parempi kontrolli hevoseen niin, että tahdista ja temmosta on helpompi huolehtia koko radan läpi.

Alkuun pidemmällä ohjalla rennosti keventäen, taivuttaen kuitenkin koko rungosta.

Laukkaa vielä pidemmässä muodossa.

Takajalat jo vähän aktiivisemmat, ei kovin koottu muoto kuitenkaan.

Aloiteltiin ravi- ja laukkatyöskentelyllä pääty-ympyrällä tehden temponmuutoksia. Vuoroin hevosta koottiin lyhyemmäksi ja ratsastettiin taas reippaammin eteen. Tavoitteena oli, että koko tehtävän ajan tahti säilyisi samana; hevosen jalat tamppaavat samassa tahdissa maahan, otti se sitten lyhyempää tai pidempää askelta. Jatkuvasti pitäisi pystyä laskemaan samassa tahdissa yksi-kaksi-yksi-kaksi!

Pääty-ympyrällä työskentelyn aikana koin ahaa-elämyksen raipankäytöstä. Olen käyttänyt raippaa Harrilla todella vähän ja harvoin, sillä se reagoi siihen hyvin voimakkaasti. Vastaavasti olen sitten ratsastanut enemmän jalalla ja ohjalla nostaen kantapäät ja polvet ylös ja vetäen ohjasta hevosen kanssa kilpaa. Tämä nyt oli hieman kärjistetysti ilmaistu, mutta näin siis suunnilleen. Nyt pääsin kuitenkin ratsastamaan Harria raippaa apuna käyttäen niin, että pystyin vaatimaan hevoselta enemmän, aktiivisempaa ja korkeampaa muotoa, samalla kun tein ja puuhasin itse hevosen selässä vähemmän. Kun huomautin laukassa raipalla takaosalle, pääsin itse istumaan rauhassa häiritsemättä hevosta. Harrin ratsastettavuus laukassa parani aivan huomattavasti tuon 10 minuutin ratsastuksen aikana! Siitä tuli ryhdikkäämpi ja kevyt kädelle ja se polki takajaloilla paljon paremmin alleen, jolloin myös laukan kokoaminen helpottui. Jotta voi vaatia hevoselta enemmän, ei siis tarvitsekkaan itse tehdä enemmän - täytyy vain istua ja ratsastaa, mikä onkin eri asia kuin pohkeella paukuttaminen ja lantiolla vatkaaminen kilpaa käsien kanssa.

Harppoo kivasti eteen muodon leviämättä käsiin!

Vasen kierros on Harrille huomattavasti helpompi; tasapainoinen, energinen ja taipuu rungostaan pohkeen ympäri.

Vatsalihaksilla pidättäen hitaampaan ja kootumpaan muotoon aktiivisuutta kadottamatta.

Kun hevonen on aktiivinen, se on helppo koota piaffeen saakka.

Huomattavasti aktiivisempaa laukkaa korkeammassa muodossa ja kevyempänä kuolaimelle kuin alussa.



Tahtia ja tempoa työstettiin koko uraa hyödyntävällä tehtävällä, jossa ratsastettiin ratsastusradan kirjainten välit vuorotellen hidasta ja reipasta ravia. Jälleen vaatimus oli sama; tahdin täytyy säilyä koko ajan, myös siirtymisten läpi. Tämän jälkeen ratsastettiin Harrin kanssa muutamat diagonaalit keskiravissa ja treenattiin harjoitus- ja keskilaukkaa siksakilla radan poikki. Tässä vaiheessa Emman piti lähteä, kun valmennuksemme oli jo päässyt venähtämään aikatauluista, joten kuva- ja videomateriaalia ei viimeisistä tehtävistä valitettavasti ole tällä kertaa. Täytyy treenailla näitä ensi viikolla itsenäisesti, kun saadaan joku taas kuvaamaan. :)



Tällä kertaa valmennuksesta jäi oikein hyvä fiilis. Harri oli paljon parempi ratsastaa kuin edellisessä valmennuksessa ja sain todella paljon ajateltavaa ja pureskeltavaa. Täydellisesti ei suoriuduttu varmaan yhdestäkään valmennuksen tehtävästä, mutta oivalluksia ja ajatuksia jäi paljon siitä, mitä minun pitää tehdä ja harjoitella, jotta päästään tavoitteisiin ja suorittamaan tehtävät lopulta moitteettomasti. Näitä juttuja kun treenataan viikon verran, niin voidaan lähteä taas vähän valmiimpina kilpailemaan viikonloppuna helppoa B:tä :)

Kuvista ja videoinnista iso kiitos Emmalle!



Ensimmäisiä oikeasti hallittuja keskiravipätkiä, jolloin muoto säilyy, eikä turpa valahda alas.

Kun turpa pysyy ylhäällä, suuntautuu keskiravin energia myös ylös, eikä vain eteen. Näyttävämpää ja ilmavampaa ravia!



Huomasitteko kaverit, mulla on uudet ihanat suitset! Pehmeää nahkaa, leveä pullback turparemmi ja sivistyneet pienet helmet otsapannassa. Nää on ihan mun juttu! Taidan olla virallisesti poni, koska nämä on cob kokoiset...

maanantai 20. heinäkuuta 2015

TR 2-tason koulukilpailut

Tulipa sitten ratsastettua ensimmäinen 2-tason startti! Olosuhteet ei aivan olleet meidän puolellamme, mutta ihan kivasti kuitenkin selvittiin. Harri oli melkoisen haastava ratsastaa koko alkuviikon ja kisoja edeltävä päivä sekä yö kului ystävän häissä kaasona. Ihan hirmuisen paljon ei tullut siis nukuttua ennen kisoja, mutta sentään sain itseni hereille ja raahauduttua kisapaikalle.

Stressiä ja kisajännitystä lievensi huomattavasti se, että kilpailut olivat meidän naapuritallissa. Ympäristö oli siis tuttu eikä hevosta tarvinnut lähteä kuljettamaan trailerilla kisapaikalle. Sain rauhassa varustaa ja letittää Harrin ja ehdin hyvissä ajoin verryttelemään.






Ohjelmana oli helppo C:2, koska saatuani D luvan kuntoon, oli helppo B- ja A luokat jo täynnä. Näissä olosuhteissa helppo C oli kuitenkin juuri oikea rata meille, kun ratsastus ei ollut oikein sujunut. Verryttelyssä Harri oli kuitenkin yllättävän hyvä; vaikka verryttelykentällä oli samanaikaisesti pitkälti jopa toistakymmentä ratsukkoa, kykeni Harri kuitenkin rauhoittumaan ja keskittymään omaan tekemiseensä. Verryttelystä lähdin radalle hyvällä fiiliksellä, hevonen oli hyvin avuilla.

Toisin kuin kaikissa kilpailuissa aikaisemmin, ei näissä kisoissa päässyt valmistautuva ratsukko verryttelemään radan päätyyn odottelualueelle, vaan koko kilpailukentälle pääsi vasta, kun oli oman suorituksen vuoro. Ehdin hädin tuskin kiertää kilpailuradan ravissa, kun sain jo luvan aloittaa radan. En ehtinyt ratsastaa Harria rennoksi ennen suoritusta, mikä kostautui radan alkuvaiheessa.





Harri oli hätäinen ja kipitti, eikä tahti säilynyt koko ajan tasaisena. Suustaan se oli kuitenkin melko kevyt ja ratsastettavissa. Yleisesti koko rata sujui ihan kivasti; Harri suoritti kaikki vaaditut tehtävät, eikä varsinaisia kömmähdyksiä käynyt. Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli viereisen kilpailukentän laidalla tapahtunut liikehdintä. Harri kyttäsi viltteihin kääriytyneitä liikkuvia tuomareita sekä pitkässä sadetakissa lepattavaa pisteidenlaskijaa/lähettiä tmv niin, että hypähti radan lopulla ravista laukalle asti. Tuosta tottakai tippui pisteitä, minkä vuoksi jäätiin niukin naukin tavoiteprosenttien alle; tuloksena 59,55 %.

Tällä tuloksella sijoituksemme oli 6/19, eli jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ihan kohtuu tulos kuitenkin ensimmäisistä aluekilpailuista! Nyt ohjelmassa onkin ankaraa treeniä ja ainakin kolmet koulukilpailut seuraavan kuukauden aikana.

Kuvista suuret kiitokset Emmalle sekä Idalle!










Kaikkien aikojen luetuimmat postaukset

Ulkoasu © Meri Tukiainen 2015, Ulkoasun kuvat © kuvien ottaja