maanantai 15. tammikuuta 2018

Oodi Veikalle

Olen viimeisen kuukauden aikana ratsastanut Veikkaa normaalia useammin ponin käyttäydyttyä hieman huonosti. Tänä aikana olen ikään kuin ihastunut Veikkikseen uudestaan - ponin ratsastaminen on aina ollut minulle mielekästä, mutta nyt se on tehnyt minut oikein erityisen iloiseksi. Tuntuu, että tällä intensiivijaksolla olemme tulleet taas hieman tutummiksi toisillemme, mikä on näkynyt sujuvuutena ja myös kehityksenä koulutreeneissä. Veikka on työskennellyt niin hienosti oman suorituskykynsä ylärajoilla!


Veikassa erityisen ihanaa on sen ruunamainen luonne. Mikäli Veikalla on kaikki hyvin, se suorittaa tasaisen laadukkaasti ja yrittää aina parhaansa. Jos ponilla on esimerkiksi toinen lapa jumissa, se ei mieluusti taivu ympyrällä, mutta yrittää kuitenkin ja suostuu jumppaamaan lihaksiaan. Winnie sen sijaan ilmoittaa epämiellyttävästä olostaan heittäytymällä draamakuningattareksi ja vähintäänkin pukittelemalla hallitsemattomasti.

Veikka on viimeaikoina tuntunut lähes joka ratsastuskerralla aina paremmalta kuin edellisellä. Vertyminen ei vie enää yhtä paljon aikaa ja tuntuu, että ruuna on saanut lisää voimaa kantaa itseään. Tuntuma suuhun on tasoittunut ja yhä useammin Veikka on suustaan höyhenen kevyt kuolaimelle!



Nyt kun Veikka kantaa itsensä paremmin ja mielellään, olemme päässeet harjoittelemaan enemmän haastaviakin tehtäviä. Pohkeenväistöt, avotaivutukset ja sulkutaivutukset ovat osa jokakertaista treeniä ja vastalaukkaharjoitukset tuntuvat helpoilta. Sulkuväistön alkeitakin olemme päässeet tekemään laukassa!

Veikan positiivinen asenne työntekoon on pitänyt omaakin motivaatiotani korkealla. En malttaisi odottaa, että päästään yrittämään parastamme koulukisoihin - tällä hetkellä ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, että Veikka suorittaisi syyskaudella jo helppoa A:ta. Vielä alle vuosi sitten meillä oli tekemistä ihan perus askellajeissakin ja helpon B:n radalla oli huomattavia haasteita.



Vertailun vuoksi kaivoin esille videon viime huhtikuun kouluradasta. Toki video on kilpailutilanteesta, eikä siis täysin verrattavissa kotitreenien sujuvuuteen, mutta ero huhtikuisen ja viime viikolla kuvatun videon välillä on melkoinen. Eteenpäinpyrkimys on lähes tuplaantunut ja mikä parasta, Veikan etupainoisuus on vähentynyt huomattavasti! Kun keväällä poni oli vielä hirmu etupainoinen ja raskas kädelle, nyt se kykenee kantamaan itsensä kevyenä korkeammassa muodossa. Toki tekemistä vielä on, eikä Veikan rakenne ole parhain mahdollinen kouluratsastusta ja kokoamista ajatellen, mutta sentään jotain kehitystä on jo tapahtunut.



Nyt pyritään pitämään tämä motivaatio yllä ja hiomaan yhteistyötä entisestään. Toivotaan, että tämä flow säilyy ja päästään kevään kilpailuissa esittämään yhtä onnistuneita pätkiä kuin treeneissäkin!
1

torstai 11. tammikuuta 2018

Se pyörii sittenkin - maailman simppelein kolmen esteen tehtävä

Ehkä helpoin ja monipuolisin kolmen esteen tehtävä on ratsastuskoulussa aikoinaan oppimani "se pyörii sittenkin". Samalle tehtävälle olen kuullut muitakin nimiä, mutten kuollaksenikaan muista niitä. Tuttu tehtävä kuitenkin siis mahdollisesti monelle!

Kokoamalla kolme estettä keskelle ratsastusaluetta pääsee pienellä vaivalla harjoittelemaan niin pitkien kuin lyhyidenkin teiden ratsastamista ja laukan vaihtamista esteen päällä. Kun hyppään itsenäisesti, päädyn aina tasaisin väliajoin hyppäämään tätä tehtävää, kun en jaksa yksin kasata kahdeksan esteen rataa. Tehtävä on myös muuntautumiskykyinen, sillä esteitä voi hypätä erilaisilla teillä sen mukaan, mitä haluaa hevosen kanssa harjoitella.


Suunnitelmanani oli hypätä tätä tehtävää Winnien kanssa laukanvaihtoja ajatellen. Viimeaikoina on tuntunut siltä, että poni on laskeutunut aivan liikaa esteiltä alas väärässä laukassa, oli suunta sitten kumpi tahansa. Tällä tehtävällä on helppo harjoitella kääntämistä esteen päällä ja kiinnittää huomiota laukkojen vaihtumiseen, kun käännöksiä tulee tasaiseen tahtiin kumpaankin suuntaan.

Laukat yllättäen vaihtuivatkin lähes poikkeuksetta oikein. Kaipa meidän ongelma sitten on vain ne pitkien teiden suorat linjat, joilla laukkojen vaihtaminen on niin haasteellista. Laukanvaihtojen sijaan haasteena oli tällä treenikerralla eteenpäinpyrkimys. Winnie kyllä hyppäsi ja laukkasikin, mutta siitä puuttui se tarvittava kipinä, jonka myötä hyppäämisestä tämän ponin kanssa tulee kivaa ja helpon tuntuista.


Koska eteenpäinpyrkimys oli tällä kertaa puutteellista, jäin suorittamaan tehtävää pienillä korkeuksilla. Esteitä nostamalla tehtävään saa lisää haastetta, jolloin se palvelee erityisesti lyhyen, mutta aktiivisen laukan harjoittelua. Koska kääntämistä tulee tehtävässä paljon, ei koko tehtävää voi painella läpi "kovaa ja korkealta", vaan hevonen pitää saada myös takajalkojensa päälle ja kääntymään ulkoavuilla.

Winnielle päivän estetreeni toimi hyvänä jumppana. Toisinaan samaa tehtävää tulee ratsastettua pelkillä kavaleteilla, jolloin esteiden kokoaminen on entistäkin nopeampaa ja helpompaa, mutta tehtävästä saa silti hyödyn yhtä lailla irti kuin tolpista ja puomeista kootuilla esteilläkin. Aina kun ei tarvitse hypätä isoja esteitä tullakseen hyväksi esteratsastajaksi, vaan myös kavaleteilla voi harjoitella juuri esteiden välien ratsastamista, mikä radalla onkin kaikkein tärkeintä.


2

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Valmennuspostaus: Poni venymään kuin kuminauha

Postaus on toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Winnien kanssa ei voi valmennukseen lähtiessä milloinkaan tietää, mitä päädymme harjoittelemaan. Toisinaan suunnitelmat pitävät ja pääsemme harjoittelemaan esimerkiksi vastalaukkoja, mutta joinain kertoina päädymme vain työstämään askellajeja läpi ympyrällä. Winniestä harvoin pystyy päättelemään edes edellisen päivän ratsastuksen perustella millainen se on tänään ratsastaa, joten myös valmentajan suunnitelmat joutuvat elämään tilanteen mukana.


Joulupäivän kouluvalmennus lähti hyvin liikkeelle. Winnie liikkui rentona ja hakeutui tasaiselle kuolaintuntumalle ja peräänantoon. Laukkakin pyöri alkuverryttelystä saakka melko kivasti. Kesken laukan ponissa tapahtui yhtäkkinen muutos; sitä kiukutti, eikä se sietänyt yhtään pohkeen tai raipan käyttöä. Pelkästään pohkeella koskemalla sain harmistuneen tamman pukittamaan paikallaan ja huitomaan jaloillaan.


Osasyy dramaattiseen käytökseen oli varmasti kiimassa - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, viittasivat merkit Winnien viimeaikaisessa käytöksessä kiimaan. Joulukuussa! Lyhyen ihmettelyn jälkeen kiukuttelun todellinen syy alkoi selvitä, kun poni päästeli hirmuiset määrät ilmaa lähdettyään taas liikkeelle. Winnien olo selkeästi helpotti ja lopulta lukuisten kaasunpäästelyiden jälkeen se reagoi taas normaalisti niin pohkeeseen kuin raippaankin.

Koko valmennus otettiin kuitenkin hieman varovaisemmin ja ponia kuunnellen. Päädyimme työskentelemään suurella pääty-ympyrällä tehden siirtymisiä ravin sisällä ja ravin ja laukan välillä. Tavoitteena oli saavuttaa joustoa erityisesti raviin; ratsastajana minun pitäisi pystyä lyhentämään ja kasvattamaan ravia ilman, että liikkeen energia katoaa.




Ravissa Winnie liikkui kiukunpuuskansa jälkeen oikein hyvin. Aluksi ravia lyhentäessäni se valahti helposti pois peräänannosta nostaen päänsä ylös ja laskien selkänsä, mutta toistojen myötä laadusta tuli tasaisempaa ja poni säilytti tasaisen kuolaintuntuman takajalkojen koukistuessa samalla rungon alle.

Tämänkaltaisella harjoittelulla Winnien raviin saadaan lisää säädeltävyyttä; ponin saadessa voimaa takaosaansa se jaksaa kantaa itsensä lyhyessäkin ravissa ja vastaavasti myös työntää aktiivisesti takaa keskiravissa. Kun Winnie malttaa ja jaksaa kantaa painonsa hitaassa temmossa takaosallaan, helpottuvat lopulta myös voimaa vaativat siirtymiset.


Kun Winnie saatiin ravissa toimimaan kuminauhamaisesti pienillä avuilla, lisättiin tehtävään laukkaa. Isommasta ja energisestä ravista oli helpompi tehdä selkeä kokoaminen lyhyempään raviin kuin harjoitusravista. Kun poni hetken odotti ja siirsi painoaan enemmän takajaloille, saatiin aikaiseksi melko kivoja laukannostoja.

Siirtymiset ovat olleet minulle istunnan osalta haastavia - vaikka ravissa tai laukassakin istuisin siististi ryhdissä, lähden huomaamattani ratsastamaan siirtymisiä aivan liikaa ylävartalollani. Tässä valmennuksessa kiinnitimme erityistä huomiota istuntaani, mikä näkyy myös alla olevalla videolla. Loppua kohden istuntani on vakaampi ja ylävartalo pysyy paremmin paikoillaan niin ravi-laukka siirtymisissä kuin laukka-ravi siirtymisissäkin.


Hassua on se, että usein ajattelen korjaavani ensin hevosen laukan ja sitten vasta oman istuntani. "Kun hevonen laukkaa hyvää laukkaa, voin keskittyä istumiseen. Siihen saakka joudun ratsastamaan." Kun ulkopuolinen käskikin taas ensin istua oikeaoppisesti, sain huomata laukan laadun paranevan ja hevosen suoristuvan kuin itsestään.


Perusasioiden ääreltä ollaan päästy harjoittelemaan välillä haastavampiakin tehtäviä, mutta tällä hetkellä elää vahvana tunne siitä, että perusasiat ovat melko kivasti hallussa, mikä onkin kaikkein tärkeintä. Tuntuu, että positiivista kehitystä on tapahtunut paljon muutaman kuukauden aikana! Yhä useammin Winnien kanssa olen saanut kokea onnistumisen iloa ja aikaisemmin hyvinkin vaikeat asiat ovat alkaneet sujua yllättävän helposti. Uskoni siihen, että poni kilpailee tänä vuonna hyvällä menestyksellä helpon A:n luokkia kasvaa päivä päivältä!
5

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Nollaratoja pukkaa

Veikka on ollut ilahduttava läpiratsastusprojektini lähes viikoittain. Pääasiassa olen hionut ponin ratsastettavuutta koulutuuppauksen parissa, mutta satunnaisesti olen päässyt myös hyppäämään ruunan kanssa. Ratsastuskoulusta yksityisomistukseen siirtynyt Veikkis on ollut keskinkertainen hyppääjä - se on suorittanut pienet esteet pääasiassa hyvin, vaikkakin ratsastuskoulusta tullessaan se oli vielä kovin arka sietämään epävarmuutta hypätessä.

Kevään aikana Veikka tuntui tulevan ulos kuorestaan ja sen olemus hypätessä muuttui silminnähden. Epävarma ruuna alkoi nauttia hyppäämisestä ja samassa kerätä itsevarmuutta. Pomminvarma automaattihyppääjä Veikkis ei vieläkään ole, mutta kehitys jo yhden vuoden aikana on ollut huima!


Loppuvuodesta Veikan lähitalleilla järjestettiin muutamat estekisat, joihin pääsin osallistumaan ponin stunttikuskina. Oman seurani kilpailuista kirjoitinkin jo joulukuun alussa - debytoimme estekilpailuissa 70 ja 80 sentin radoilla napaten ruusukkeen molemmista luokista! Myöhemmin selvisi, että menestys näissä seuramestaruuksien viimeisissä osakilpailuissa toi minulle senioreiden seuramestaruus hopeaa. Ei siis ollenkaan huono kilpailukausi Veikan kanssa!

Rusko Riding Teamin estekilpailut olivat lähiseudun viimeiset estekisat, joihin osallistuin Veikan kanssa vain 80 sentin luokkaan, sillä 60, 70 ja 80 luokat olivat yhdistetty minimestaruusluokka, eikä luokan sisällä voinut tietenkään hypätä kahta korkeutta. Vain yhden luokan hypätessä kilpailupäivä jää kyllä ihanan lyhyeksi!


 Veikka suoritti taas tasaisen varmasti yllättäen niin kuskin kuin tukijoukkonsakin. Poni hyppäsi kyselemättä vieraassa paikassa ja vieläpä innostui niin, että hetkittäin jarrutkin tuntuivat olevan hukassa. Kun uusintaan jatkettaessa annoin Veikalle lisää vapautta laukata, se painelikin niin reipasta vauhtia, että tuloslistalla päädyimme kolmansiksi! Ei ollenkaan huono tulos solakoiden kilpaponien joukossa..

Estehommia jatketaan näillä näkymin seuraavaksi Sten Kallasten estevalmennuksessa tammikuun lopussa. Josko kerran tai pari päästään hyppäämään itsenäisesti ennen valmennusta, niin päästään siellä toivottavasti esittämään sujuvaa ja varmaa yhteistyötä. Nyt kuitenkin palataan taas tärkeimmän äärelle, eli kunnon koulutreeneihin!
0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat