Dancing on four legs

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Luonnon helmassa

Pitkään huollossa viihtynyt kamerani suvaitsi vihdoin saapua kotiin käyttökuntoisena! Kuvaamiseen ehti tulla yli kuukauden tauko, jonka aikana alkoi jo vähitellen tehdä mielikin päästä kuvaamaan.

Heti ensimmäisenä testikuvauskohteeksi joutui Veikka, jonka raahasin treenin jälkeen loppukäynneille metsään. Ihanteellista olisi ollut, jos mukana olisi ollut kaveri pitelemässä hevosta ja herättelemässä sen mielenkiintoa. Paremman puutteessa onnistuin kuitenkin räpsimään muutaman ihan kivan kuvan vain sitomalla poni paran kinni puuhun.


Valokuvaamisen suhteen olen ollut hiljattain melko turhautunut. Onnistun saamaan varsin kivoja raakakuvia, mutta niiden käsittely ontuu vielä pahasti. Ärsyttävintä on se, kun omat taidot eivät riitä visioiden toteuttamiseen. Eipä se auta kuitenkaan kai muu kuin harjoitella, harjoitella ja harjoitella vielä vähän lisää... Eipä pieni opiskelukaan olisi pahitteeksi - joskos sitä saisi taas vaikka katsottua muutaman tutoriaalivideon kesäloman aikana.






0

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Ponin kesytystä juoksuttaen

Avustin jokunen viikko sitten ensimmäistä kertaa Lexi-ponin omistajaa läpiratsastamalla hankalalta tuntuneen ponin. Ponin ja omistajansa ongelmat eivät kuitenkaan rajoittuneet vain ratsastukseen, vaan   myös juoksutuksessa oli ollut melkoisia haasteita; jokaisella yrityksellä pieni veikeä ruuna oli päätynyt juoksemaan kentällä vapaana.


Lexi ei kuulemma halunnut liikkua ympyrällä, vaan pysähteli ja tuli kutsumatta juoksuttajan luokse. Komentamisesta poni oli kuuleman mukaan taas suutahtanut ja intoutunut pukittelemaan niin, että oli onnistunut pääsemään useamman kerran irti. Juoksuttaminen oli siis jäänyt vähemmälle ja fiksummaksi liikutusmuodoksi oli valikoitunut irtojuoksutus.

Lähdettiin korjaamaan ongelmaa varusteista. Oikeilla varusteilla kun voi luoda edellytykset onnistuneelle juoksutukselle, vaikka haasteita olisikin selätettävänä. Lexi sai pelkän riimun ja juoksutusliinan sijaan varusteikseen suitset sekä juoksutusvyöhön kiinnitetyt joustochambonit.

"Kumipiuhat" jätin todella löysälle, jotta poni saisi liikkua melko vapaasti avoimessa muodossa, mutta riekkumaan ryhtyessä apuohja kuitenkin kiristyisi. Suurimman osan ajasta piuhat roikkuivatkin löysästi kaulan molemmin puolin ja lopulta ne olisivat saaneet olla kireämmälläkin, mutta eipähän ainakaan tullut provosoitua ponia ahdistamalla sitä lyhyeksi kireillä sivuohjilla. Ponin varusteiden lisäksi itse varustauduin pitävillä hanskoilla ja juoksutusraipalla.



Ensimmäinen ongelma tulikin vastaan heti ponia ympyräuralle lähettäessä: Lexi ei halunnut siirtyä isolle ympyrälle, vaan kiersi juoksuttajan ympärillä mahdollisimman pienellä kehällä. Kun juoksutusuraa saatiin lopulta hieman suurennettua, alkoi homma pelittää jo paremmin ja hetken tuntuikin, ettei mitään ongelmaa olekaan.

Lexi käytti kyllä hyväkseen mahdollisuuden hidastaa tai hivuttautua lähemmäs, mutta sen toimet olivat hyvin ennakoitavissa. Mikäli ajauduin juoksuttamaan liian etuviistosta, poni pysähtyi ja mieluusti lähti kävelemään luo tai vaihtoi suuntaa. Juoksuttaessa ponia selkeästi takaviistosta saatiin kitkettyä tämä ongelma pois.




Kun hommat sujui näpsäkästi ravissa molempiin kierroksiin, kokeiltiin laukkaa. Ensin laukka ei meinannut nousta ollenkaan ja kun se vihdoin nousi, se tapahtui komean pukkisarjan saattelemana. Poni hypähti ilmaan ja lähti eteenpäin kuin tykin suusta. Koska ponilla oli kuitenkin hyvät juoksutukseen sopivat varusteet, se oli mahdollista pitää hallinnassa.

Teetin ponilla muutamia siirtymisiä laukan ja ravin välillä ja pyrin siihen, että Lexi nostaa laukan riehaantumatta hirmuisesti. Lopulta laukkaa sai jo hieman säädelläkin ja ruuna laukkasi normaalia työskentelylaukkaa hyvällä ympyräuralla. Muutamaan rentoon ravikierrokseen oli hyvä lopettaa hommat tältä kerralta.









Joku jo ehti ensimmäisessä Lexi- postauksessa toivoakin lisää postauksia tästä veikeilijästä ja ilokseni voinkin paljastaa, että niitä on tulossa! Yhteistyö Lexin kanssa on jatkunut ratsain ja tiedossa onkin hieman vaihtelua haflinger-postauksiin.

Tämän postauksen kuvista kuuluu kiitos Jennalle!

1

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Winnie back in business!

Ihana tuhma tammaponi on muuttanut takaisin kaupunkiin ja tuonut tullessaan varsinaisen zen - mielentilan. Omistajan kanssa ollaan molemmat ihmetelty silmät pyöreinä, kun ensimmäisen kaupunkiviikon aikana Winnie on tehnyt sulassa sovussa töitä, käyttäytynyt ohjasajossa, citymaastoillut talutettuna kuin mallikansalainen ja käynyt pellollakin laukkailemassa kuin mikä tahansa muukin hevonen. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tamman lomafiilis kestää vielä p-i-t-k-ä-ä-n!


Muutaman kuukauden laidunlomansa aikana Winnie tosissaan lomaili, minkä vuoksi työntekoa aloitellaan hieman kevennetysti. Kokonaisia tunteja ei olla vielä töitä tehty, vaan kohotellaan kuntoa takaisin pikkuhiljaa. Poni on kuitenkin vaikuttanut todella hyvältä! Työmoodi ei ole kadonnut, vaan hommat sujuu kuten ennen lomaakin.

Kun itse pääsin kiipeämään pitkän tauon jälkeen ponin selkään, oli kenttä varattu estevalmennukselle. Olin itsekin vielä niin kesäfiiliksissä, etten ollut huomannut edes tarkistaa varauskalenteria. Siirryttiin siis auringonpaisteesta huolimatta hallin puolelle keventämään. Winnien keskittyminen ei ollut huipussaan, mutta meno oli kuitenkin rauhallista, ehkä jopa hieman tahmean puoleista. Kymmenen minuutin ravailun ja muutaman laukkapätkän jälkeen neljän seinän kiertäminen riitti - nyt painuttiin pihalle!



Koska kenttä oli varattu, jäi vaihtoehdoksi enää pelto. Heinä oli niin pitkää, että se ylsi poni parkaa yli ryntäiden. Onneksi pellolla oli muutama lyhyemmäksi syötelty alue ja pari polkua, joita pitkin oli mukava ravailla ja hölkkäillä. Pellolla poni tuntui jopa paremmalta kuin maneesissa, vaikkakin meno oli entistä hitaampaa, sillä evästä olisi pitänyt ehtiä joka välissä syödä..


Joskos sitä seuraavalla kerralla tehtäisiin ihan oikeasti jo vähän töitäkin, eikä pelkästään fiilisteltäisi kesäsäitä. Tosin jos Suomen säihin on luottaminen, oli tämä yksi harvoista lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä. Eiköhän seuraavat viikot taas harrasteta hallissa sateensuojassa nuttura vähitellen kiristyen.. :)





0

torstai 13. heinäkuuta 2017

Valmennusvideo: pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia

Saimme toimia Veikan kanssa valmentajani näyttöratsukkona hänen valmentajakoulutuksensa loppunäytössä. Näyttövalmennus pidettiin naapuritallilla helpottaaksemme näytön vastaanottajan aikatauluja, joten Veikka joutui pitkästä aikaa aivan vieraaseen paikkaan näytille. Ponin jännittäjäluonne oli onneksi huomioitu jo valmennussuunnitelmassa; ensimmäiseksi tavoitteeksi oli kirjattu ponin rentoutuminen vieraassa ympäristössä.


Alku ei näyttänyt eikä tuntunut hyvältä - Veikkaa tosissaan jännitti. Kaula pitkällä kirmaava ja puhiseva, kulmia oikova poni ei nyt aivan välttämättä näyttänyt parastaan. Muutaman reippaamman ravi- ja laukkakierroksen jälkeen ruuna alkoi kuitenkin vähitellen näyttää merkkejä rentoutumisesta ja kyvystä keskittyä edes hetkellisesti.

Valmennuksen sisältö oli onneksemme tuttu ja turvallinen. Samoja asioita harjoiteltiin lähes samalla kaavalla edellisessä valmennuksessa, jossa saatiinkin Veikassa aikaan hurjan iso muutos. Tietenkään tavoitteet eivät olleet vieraassa ja jännittävässä ympäristössä yhtä korkealla, mutta mieltä rauhoitti tieto siitä, että samoista tehtävistä ollaan suoriuduttu ennenkin.


Verryttelyn jälkeen aloitettiin työskentely pohkeenväistöjen parissa. Ensin tarkistettiin käynnissä suoruus, ristiastunta  ja etuosan johtaminen ja seuraavaksi lisättiin tehtävään jo siirtyminen raviin. Viho viimeiseksi luovuttiin vielä siirtymisistä ja tahkottiin väistöt läpi ravissa alusta loppuun. Tämä tehtävä sujui aika kivasti; lopulta lähes yhtä hyvin kuin edellisessä valmennuksessa kotona. Etuosa tahtoi alkuun taas jäädä jälkeen, mutta sekin saatiin korjattua omalle paikalleen väistössä.



Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkettiin töitä avotaivutuksilla. Tuntui, että hengähdystauon aikana Veikka ehti taas muistaa pienessä päässään, että ollaan vieraassa paikassa ja sitähän voisi vielä vähän vaikka jännittää. Avoimelle pitkälle sivulle tuntui etenkin vasempaan kierrokseen lähes mahdottomalta saada aikaiseksi hyvää avotaivutusta tai edes ratsastaa ravissa suoraan. Tallia kohti ratsastettaessa puhina yltyi ja poni jännittyi selkeästi. Yhtä mahtavaa voittajafiilistä ei tästä harjoituksesta jäänyt, mutta saatiin kuitenkin aikaan edistystä harjoituksen aikana.



Lopuksi lisättiin tehtävään vielä laukkaa. Aloitettiin oikeassa, eli vaikeammassa kierroksessa, jotta saataisiin lopettaa helppoihin onnistumisiin vasemmassa kierroksessa. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään yllättävän kivasti, vaikkei tehtävä helppo ollutkaan eikä sujunut aivan niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Yllättäen ongelmat tulivatkin vasemmassa kierroksessa, jossa avoimella pitkällä sivulla oli taas suuria ongelmia saada poni keskittymään työntekoon, eikä tyhjään tallipihaan edessäpäin.


Veikka jaksoi puhista ja kytätä niin, että ehdit itsekin turhautua ja hermostua. Töitä kuitenkin oli jatkettava ja saatava niin kuskin kuin poninkin hermot kasaan. Mihinkään ykkössuoritukseen ei ylletty, mutta päästiin sentään lopettamaan tehtävä jonkinmoiseen onnistumiseen.


Vaikkei Veikka parastaan näyttänytkään, se suoriutui kuitenkin yllättävän hienosti vieraasta paikasta ja jännittävästä tilanteesta. Tämä kävi varsin hyvin kisatreenistä! Mikäli poni hallitsee hermonsa näinkin hyvin vieraassa ympäristössä, ei kisojen suhteen pitäisi olla sen suurempaa huolta. Vielä kun saataisiin tuo pörrötukka vielä kävelemään helpommin traileriin, että päästäisiin testaamaan hermoja ihan oikeisiin kisatilanteisiin!
5

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat