sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Perämetsien poni kaupunkilaiskisoissa

Veikan muutettua Raisioon meille avautui taas uudet mahdollisuudet kilpailemisen suhteen. Ponin uudelta kotitallilta on noin puolen tunnin ratsastusmatka Alvan tallille, jossa järjestetään toisinaan niin este- kuin koulukilpailuitakin 1-tasolla. Veikka oli ehtinyt kotiutua uuteen talliin muutaman viikon ja katsastaa reitin kisapaikalle, kun lähdettiin kilpailemaan esteillä.


Kesällä kypsyi ajatus siitä, että Veikka voisi olla jo tällä kaudella valmis hyppäämään 90 cm rataa kilpailuissa. Ruskon kilpailuissa hypättiin helpot 70 ja 80 cm, koska halusin ratsastaa "verryttelyradan" ennen seuramestaruusluokkaa. Raisiossa oli mahdollisuus hypätä 80 ja 90 luokat, joten nyt mentiin, eikä vain meinattu!

Veikan kotitallilta on Alvalle noin puolen tunnin ratsastusmatka. Metsän läpi kävellessä ponin lihakset ehtii jo lämmetä ja vertyä niin, että kisapaikalla verryttelyn voi aloittaa suoraan ravissa ja laukassa. 



Koska kyseessä oli 1-tason kisat, joissa oli vielä paljon harjoitusluokkia ennen 1-tason luokkia, oletin ratojen ja esteiden olevan helppoja. 80 ja 90 luokissa oli kuitenkin eri radat ja yllättäen esteissäkin oli jonkin verran täytteitä ja jänniä johteita. Olin kuvitellut, että itse kilpailupaikassa olisi Veikalle riittävästi sulateltavaa, mutta poni joutuisikin tsemppaamaan myös radalla.

Kilpailupaikkaan Veikka suhtautui yllättävän leppoisasti. Alvan talli sijaitsee kahden ison tien risteyksessä, mikä olisi voinut olla Ruskon perämetsistä muuttaneelle ponille melkoinen kulttuurishokki. Ympäristö ei kuitenkaan suuremmin huolettanut ponia, joten verryttelyssä pystyin keskittymään vain hyvän laukan löytämiseen. 





Verryttelyssä Veikka tuntui hyvältä. Se oli rento, mutta kuitenkin reipas ja teki hyviä hyppyjä. Radalle lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Onnekseni ehdin näyttää ponille kilpailukenttää ennen lähtömerkin saamista. Veikka kyttäsi erityisesti tuomarintornin kulmaa ja muutamia esteitä. Ykkösesteelle ehdin päästää ponin haistelemaan ennen suorituksen aloitusta.

Veikka suoritti radan melko varman oloisesti. Se hieman epäröi muutamilla esteillä, mutta lähti rohkeasti hyppyihin kun tuin sitä riittävästi. Sarjalle poni pääsi hidastamaan niin, että ponnistuspaikka a- osalle ei osunut täydellisesti. Lyhyessä sarjavälissä huono hyppy a-osalle kostautui b-osan pudotuksena. 



90 radalle lähdettiin samalla hyvällä fiiliksellä kuin ensimmäisellekin radalle. Tuomarin päätyyn ratsastaessani Veikan olemus kuitenkin muuttui. Itse tilanteessa en keksinyt ponin käytökselle mitään syytä, mutta jälkeen päin arvuuttelin, että poni saattoi kytätä varjoja. Ensimmäisellä radalla aurinko oli pilvessä, joten tuomarintorni ja esteet eivät langettaneet varjoja.

Veikka oli jo aivan valmis poistumaan paikalta, mutta sain sen lopulta ylimääräisen voltin kautta kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset kaksi estettä Veikka hyppäsi varmasti ja helposti. Kolmantena vuorossa oli kerrostalo- este jännittävillä johteilla, mikä oli lopulta herkkäpeppu-Veikkikselle liikaa. Este olisi pitänyt näyttää ponille tästä suunnasta ennen radan aloittamista, mutta hölmönä ajattelin, ettei este aiheuttaisi ongelmia, kun se on jo kerran hypätty toisesta suunnasta.



Veikka otti esteelle kaksi kieltoa, mutta meni onneksi kolmannella yrittämällä jo yli. Hylkäyksestä huolimatta näissä kilpailuissa sai onneksi jatkaa radan loppuun. Kerrostalo- esteeltä jatkettiin sarjalle, jonka a-osan Veikka keilasi ja b-osasta sujahti ohi. Meidän rata oli taputeltu.

Veikka huolestui ennen radan alkua, mikä heijastui vahvasti sen suorittamiseen radalla. Sen itsevarmuus oli tiessään, eikä se hyväksynyt enää tukea ratsastajalta. Ongelma ei ollut korkeudessa, ei huonoissa teissä tai edes ponnistuspaikoissa. Veikka oli vain niin huolestunut, ettei se kyennyt tsemppaamaan rataa pidemmälle.


Sarjaesteen haastavuus pääsi yllättämään minutkin. En osannut aavistaakkaan, että Veikka epäröisi sarjalla! Kuvittelin, että haastavimpia olisivat lankuilla täytetyt tai johteelliset esteet. Sarjalla Veikka kuitenkin epäröi molemmissa luokissa, joista jälkimmäisellä se ei kokenut pystyvänsä tsemppaamaan enää b-osalle, kun a-osalla tuli pudotus.

Vaikkei kilpailuissa niitettykkään suurta menestystä, oli kisapäivä meille molemmille hyvää treeniä tulevia kilpailuita ajatellen. Nyt vain haetaan rutiinia tästä kisapaikasta ja harjoitellaan kotona sarjaesteitä, niin ehkä Veikka pääsee vielä joskus loistamaan Alvallakin!

0

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Tasaista rytmiä laukkaan sarjalta

Winnie muutti lokakuun viimeisenä viikonloppuna toiselle tallille. Muuttoon valmistauduttiin koppitreeneillä ja lastauksen varsinaisella sotasuunnitelmalla, joka lopulta onnistui paremmin kuin osattiin odottaa! Winnie lastautui traileriin alle viidessä minuutissa, eikä peruuttanut sieltä kertaakaan pois.


Päivittelen kuulumisia uudesta kodista lähiaikoina, mutta palataan vielä joidenkin viikkojen takaisiin estetreeneihin, jotka päästiin hyppäämään vielä Kartanon kentällä. Sarjaesteiden hyppääminen oli viimeaikoina jäänyt vähälle, joten suunnittelin radan kolmoissarjan ympärille.

Verryttelyssä Winnie tuntui taas hieman hitaalta. Se liikkui kyllä pohkeesta eteenpäin, mutta moottori ei käynyt aivan täydellä teholla. Ratsastin laukassa pitkiä sivuja reippaassa temmossa kevyessä istunnassa ja aloitin esteverryttelyn pitkillä linjoilla pienille esteille. Poni teki hyviä hyppyjä ja ponnistuspaikat löytyivät helposti. Muutamien hyppyjen jälkeen Winnie alkoi tuntua jo paremmalta ja se jo hieman innostui hyppäämisestä.




Sarjaeste oli vallan mainio tehtävä tälle päivälle, sillä sarja ikään kuin kuljetti laukkaa sopivassa temmossa tehtävän läpi. Kun ensimmäiselle esteelle vain päästiin hyvin sisään, oli loput tehtävästä lasten leikkiä.

Sarja ei tuottanut Winnielle ongelmia. Pitkällä lähestymisellä ehdin saada laukan pyörimään hyvin ennen ensimmäistä hyppyä ja laukan ylläpitämiseksi esteiden välissä en joutunut tekemään erityisesti töitä. Winnie hyppäsi mielellään ja esteiden noustessa innostuikin hommasta enemmän. Vähän yli 3 metrin laukalle lasketut välit olivat juuri sopivat; olemme siis ehdottomasti edistyneet vielä vuoden takaisesta, jolloin sarjavälit laskettiin tasan, tai jopa alle kolmen metrin laukka-askeleille. Tuolloin tehtiin vielä töitä ratatempoisen laukan löytämiseksi.





Kun sarja oli koeajettu molemmista suunnista ja yksittäisille esteille tehty verryttelyhyppyjä, hypättiin pidempää tehtävää muutamalla eri variaatiolla. Aloiteltiin helpommalla tehtävällä, jossa hyppyjen väliin jäi enemmän aikaa laukan aktivoimiselle ja hevosen valmistelulle. 

Winnie hyppäsi oikein pätevästi, mutta jäin kaipaamaan vielä pientä kipinää eteenpäinpyrkimykseen. Kun suoristin ponin kohti estettä ja Winnie keksi, että edessä on hypättävää, se laukkasi reippaasti ja tuli hyviin ponnistuspaikkoihin. Esteiden jälkeen kaarteissa energia pääsi kuitenkin hiipumaan ja jouduin ratsastamaan laukkaa enemmän kuin olisin toivonut. Seuraavan esteen lähestyessä Winnie kuitenkin nosti taas kierroksia ja laukan tilanne korjaantui aina hyvissä ajoin ennen hyppyä.





Koska Winnie hyppäsi hyvin ja homma tuntui helpolta, korotettiin esteitä vielä viimeisiin hyppyihin. Noin 90 cm korkeudella rata tuntui yhtä sujuvalta ja poni super hyvältä! Tuntui, että laidunloman jälkeinen kankeus esteillä oli nyt jotakuinkin selätetty.

Siinä missä ollaan päästy kankeudesta ja muutamista ylimääräisistä laidunkiloista eroon, ei ponin leppoisa olemus ole kuitenkaan muuttunut vielä miksikään. Yleensä Winnie on kesäisin selkeästi mukavampi harrastuskaveri, sillä sen olemus ja luonne tasoittuvat. Syksyn ja talven tullen se on poikkeuksetta saanut kipinää olemukseensa, mikä on näkynyt virittäytymisenä ja satunnaisina villiloikkina milloin mihinkin ilmansuuntaan.

Vaikka ilmat ovat hieman jo viilenneet, on Winnie ollut toistaiseksi vielä leppoisassa kesämoodissaan. Toivotaan, että tämä vaihe kestää vielä mahdollisimman pitkään!




0

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Löpö loppu, mutta hymy ei hyydy!

Lexi astui päivän ajaksi kouluponin kenkiin, kun lähdettiin näyttämään tätä hurmaavaa pikkuponia koulukilpailuihin Ylikylän tallille. Esteillä poni on elementissään, mutta se on yllättävän pätevä myös koulupuolella. Varsin uskottavan näköinen kouluponi siitä saatiinkin, kun selkään iskettiin koulupenkki ja ratsuharja taiteiltiin sykeröille.


Ratsastettavat luokat olivat helppo B:3 ja helppo A:2, kummatkin pitkän radan ohjelmia. Haastavinta Lexille olisi siirtyminen laukasta suoraan käyntiin, mutta muuten molempien ratojen tehtävät olisivat Lexille varsin helppoja.

Verryttelyssä poni tuntui alusta saakka varsin hyvältä, vaikkakin hieman hitaalta. Usein Lexin ongelma on ollut liika eteenpäinpyrkimys, mutta nyt tilanne oli päinvastainen. Ilmeisesti poni oli edelleen väsyksissä edellispäivän estetreeneistä. Ravi ja laukka tuntuivat kuitenkin hyviltä ja poni oli hyvin avuilla.




Kun päästiin odottelualueelta kilpailuradalle, Lexin eteenpäinpyrkimys katosi kuin tuhka tuuleen. Pitkä rata tuntui ainakin kilometrin pituiselta, kun pusersin ponia radan läpi yrittäen samalla istua edes kohtuullisen siististi. Ravissa poni vielä liikkui jotenkuten, mutta laukassa sain joka askeleella pelätä, että Lexi pudottaisi raville.

Saatiin rata suoritettua rikkeittä, mutta toki ponin hitaus ja maahan sidotut liikkeet verottivat pisteitä roimasti siitä tuloksesta, jonka Lexi olisi voinut parempana päivänä saada. Saatiin kerättyä kasaan 61,136%, mikä oli vähemmän kuin olin asettanut tavoitteeksi, mutta suoritukseen nähden ihan kelpo tulos. Sentään tuomari kehui ponia näppäräksi!


Kisapäivä oli todella pitkä, sillä molemmissa kilpailemissamme luokissa oli paljo lähtijöitä. Lexin sarttien välissä oli aikaa pari tuntia, joten poni joutui seisoskelemaan pitkään ennen toiselle radalle pääsyä. Koska Lexi oli jo ensimmäisellä radalla tuntunut hitaalta, verryttelin sen hyvin lyhyesti helpon A:n radalle. Tein verryttelyssä pääasiassa reipasta laukkaa ja kevyttä ravia sekä muutamia väistöjä varmistaakseni niiden rullaamisen radalla. Tällä uusintakierroksella Lexi tuntuikin yllättäen todella hyvältä! 

Suorituksen alussa poni tuntui hieman paremmalta kuin edellisellä radalla. Se oli tasaisempi, mutta edelleen hyvin hidas. Eteenpäinpyrkimys katosi, kun jätin raipan pois ja ratsastin ponin yksin areenalle. Keskiravia en saanut esitettyä ollenkaan, sillä paukkuja ei vain ollut. Raviohjelma saatiin keskiraveja lukuun ottamatta esitettyä ihan kohtuullisesti, mutta laukassa ongelmat eskaloituivat. Hidasta, hidasta, hidasta laukkaa koko laukkaohjelman läpi. Ei tietoakaan keskilaukasta. Laukkaosuuden läpi pisteet olivat huonoja, mutta paranivat taas loppurataa kohden, kun päästiin esittämään käyntiä ja ravia. 


Helpon A:n radasta saatiin karvan verran alle 60 %. Tavoitteeksi olin asettanut yli 60%, mikä olisi ollut helposti saavutettavissa, mikäli laukka vain olisi pyörinyt kuten normaalisti. Kisapäivä ei ollut meille valtaisa menestys, mutta sentään poni suoritti ensimmäisen A:n ratansa hyväksytysti. Väsymys verotti ponin suorittamista aivan selkeästi, joten omaa ratsastusta tai ponin ratsastettavuutta muuten on turha harmitella. Olisihan kisapäivä voinut mennä paljon huonomminkin!

2

lauantai 27. lokakuuta 2018

Seuramestaruusvoittoa tavoittelemassa

Ratsastusseura Ruskon harjoitustason estekilpailut kisattiin syyskuun alussa. Seuramestaruuden kouluosuudesta Veikka nappasi kevään kisoissa täydet pisteet, joten nyt lähdettiin hakemaan hyvää tulosta myös esteosuudelta. Seuramestaruudesta kilpailtiin 50 tai 80 cm korkeudella, joten Veikka sai hypätä 70 ja 80 cm luokat, joista ensimmäinen saisi toimia verryttelyluokkana.


Kisapaikalle oli matkaa kävellen reilu kilometri, joten kilpailupaikalla suoritettavaksi jäi vain lyhyt esteverryttely. Ensimmäistä luokkaa ajatellen otin vain muutaman hyvän hypyn, sillä estekorkeus olisi pieni, enkä saisi useammista hypyistä mitään lisäarvoa. Vaarana olisi, että Veikka väsähtäisi ennen toista rataa, joten verryttelin hyvin säästeliäästi.

Rata oli molemmissa luokissa sama; pitkiä linjoja, helppoja lähestymisiä ja pelkkiä puomiesteitä, eli varsin riskitön rata Veikalle. Aikaa ja tilaa jäisi tarvittaessa laukkojen vaihtamiseen, kuumuvan ponin haltuun ottamiseen tai vaihtoehtoisesti myös laukan aktivoimiseen, mikäli poni jostain syystä tuntuisikin hitaalta. Uusintarata ei tarjonnut mahdollisuutta erityisen pieniin teihin, vaan nopea aika tulisi ratsastaa reippaalla laukalla ja hallituilla käännöksillä.


Ensimmäisellä radalla Veikka oli hyvin kuulolla. Se ei tuntunut yhtään huolestuneelta, vaan se hyppäsi leppoisan tuntuisesti kuin olisi ollut taas valmennuksessa hyppäämässä. Poni ei ollut villi, minkä vuoksi tuudittauduin hieman liikaa nauttimaan sujuvasta ja turvallisesta fiiliksestä. Veikka olisi saanut edetä reippaammin, jolloin hypyt olisivat olleet napakampia. Nyt Veikka oli hieman löysä ja hidas, minkä vuoksi se nappasi puomin alas jo perusradan toiselta esteeltä.

Muutoin rata oli varsin sujuva ja olin siihen tyytyväinen. Ensimmäinen rata ajoi asiansa kuten olin suunnitellutkin; nyt rata ja esteet olivat ponille tuttuja ja itse saisin mahdollisuuden korjata tekemäni virheet seuraavassa luokassa.



80 cm radalle verryttelin Veikkaa jo hieman enemmän. Aktivoin laukkaa tehden temponlisäyksiä kevyessä istunnassa ja otin hyppyjä verryttelyesteille pyrkien saamaan hypyistä aktiivisia ja sulavia. Radalle lähtiessämme Veikka oli jo aivan eri tavalla hereillä kuin edellisellä kierroksella.

Perusradan Veikka suoritti puhtaasti, mutta uusinnan ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi alas, vaikka ponnistuspaikka ja hyppy olivatkin ihan hyvät. Tämä rata oli kokonaisuudessaan paljon edellistä sujuvampi ja Veikka tuntui selkeästi paremmalta sen ollessa aktiivisempi. Uusinnan virhepisteet yhdestä puomista harmittivat, mutta toki tulos oli siitä huolimatta sellainen, että siihen sai olla tyytyväinen.





Neljä virhepistettä nopealla ajalla uusintaradalta riitti luokassa toiseen sijaan. Seuramestaruuskilpailussa oli tänä vuonna vain kaksi osakilpailua, joissa Veikka sijoittui ensimmäiseksi ja toiseksi. Lyhyen matikan laskutaidoillani väittäisin, että näillä tuloksilla Veikka varmisti meille senioreiden seuramestaruusvoiton! Jäädään kuitenkin odottamaan vielä virallisia tuloksia seuran pikkujouluihin saakka...
0

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat