tiistai 7. marraskuuta 2017

Melko huono, muttei kuitenkaan ihan huono - kauden viimeiset koulukisat

Muutama viikko sitten kilpailtiin Winnien kanssa tämän kauden viimeiset koulukisat Turun Ratsastajien 1-tason kilpailuissa. Ohjelmaksi valikoitui tällä kertaa helppo B:0, sillä A:n ohjelmaan olisi sisältynyt takaosankäännökset, joista Winnie ei suoriudu vielä sillä tasolla, että tahtoisin lähteä niitä kilpailuihin esittämään. Ponin omistaja Maiju osallistui myös kilpailuihin, joten meille molemmille jäi suoritettavaksi vain yksi rata. Winnie joutui tällä kertaa suoriutumaan samasta radasta kahdesti.


Winnie oli ollut muutaman viikon ennen kilpailuita normaalia haastavampi ratsastaa. Etenkin laukka oli ollut normaalia jäykempää ja poni oli mieluusti poikittanut vasemmassa kierroksessa takaosaa uran sisäpuolelle. Oli päiviä, jolloin tamma oli melko hyvä ja taas päiviä, jolloin mistään ei tullut mitään. Kilpailuihin ei siis lähdetty hakemaan huipputuloksia, vaan lähinnä kokemusta ja kisatreeniä. Tavoitteena oli kunnianhimoisesti molemmilla kuskeilla pysyä verryttelyssä ponin kyydissä ja selviytyä radasta loppuun saakka.

Minä olin lähtövuorossa ensimmäisenä ja sain hoitaa pidemmän kaavan verryttelyn. Ulkokentällä Winnie oli hieman jännittynyt, mutta liikkui kuitenkin kivasti avuilla ja oli melko hyvin kuulolla. Maneesin puolelle siirryttäessä tilanne huononi, kun ponin piti selviytyä kuuden muun ratsukon seassa. Tilaa kunnon laukkaverryttelylle ei ollut, kun joka puolelta suhahteli ohi hevosia. Winnieen ei voi ohitustilanteissa täysin luottaa, minkä vuoksi ponin kanssa ei voi kylmästi vain "ottaa omaa tilaansa" verryttelyssä.



Ulkokentällä poni liikkui vielä rehellisesti selän läpi ja tasaisella kuolaintuntumalla.
Winnie oli jossain määrin jännittynyt, mikä tuntui selkään asti niskan jännittymisenä. Poni ikään kuin lukittaa niskansa eikä rentoudu pehmeälle kuolaintuntumalle. Se liikkuu kyllä haluttuun suuntaan ja reagoi apuihin, mutta normaalitilannetta paljon heikommin. Tamma ei anna täysin ratsastaa itseään, vaan jäkittää hieman vastaan ja tulee avuille hitaaksi. Tämä tunne jatkui radalla, jossa poni muuttui vielä hitaammaksi.

Jännittyessään poni "lukitsee niskansa" eikä anna enää vaikuttaa itseensä. Tässä tilanteessa tarvittaisiin paljon aikaa rentouttaa tammaa ennen suoritukseen siirtymistä..
Maneesissa poni rentoutui hetkittäin, mutta jäi kuitenkin hieman varautuneeksi niskastaan ja valmiiksi heittäytymään kuuroksi avuille.

Rata oli kaikkea muuta kuin parhaimmistoamme - tasaisen huonoa suorittamista alusta loppuun saakka. Tuntui, että jouduin käyttämään todella suuria apuja ja poni jäkitti vastaan. Hetkittäin se rentoutui ja tuntui ihan hyvältä, mutta yleisfiilis koko radan läpi oli melkoisen huono. Ainoa rikko radalla oli oikean laukan nosto, joka venyi tuhottoman pitkäksi ja päättyi vielä väärän laukan nousemiseen. Kun käynnistä olisi pitänyt nostaa laukka päädyssä, jossa odotteli muita hevosia, ei Winniellä ollut aikomustakaan poistua kavereiden luota. Se heittäytyi täysin kuuroksi pohkeelle ja suostui nostamaan väärän laukan vasta monta metriä kulman jälkeen.

Lopputulema tästä tasaisen tahmeasta radasta oli 60,8 % ja sija 7/12. Tuomari harmitteli loppukommenteissaan valitettavaa rikkoa ja toivoi rehellisempää taivutusta ja edestä tasaisempaa ponia. Jälleen kerran yhdyin tuomarin kommentteihin täysin. Harmitti ratsastaa vuoden viimeisissä koulukilpailuissa näin huono tulos, kun poni on kuitenkin kehittynyt vuoden aikana paljon ja olisi kyennyt suorittamaan paljon paremminkin. Tässä tilanteessa voidaan ehkä syyttää vain kilpailukokemuksen puutetta - kunhan poni vain saataisiin rentoutumaan, niin päästäisiin esittämään tuomareillekkin sitä samaa ponia, joka treeneissä suorittaa niin hienosti.





Näistä kilpailuista jäi tunne alisuoriutumisesta, mutta jälkeenpäin ajateltuna suoriuduttiin olosuhteisiin nähden kuitenkin aivan hyvin. Poni oli ollut kotonakin treeneissä haastava ja sentään tamma käyttäytyi koko kilpailupäivän asiallisesti ja molemmat kuskit pysyivät kyydissä! Nyt kilpailuiden jälkeisinä viikkoina Winnie on ollut taas selkeästi parempi ratsastaa ja esimerkiksi laukka on ollut jo aivan erilaista kuin vielä muutama viikko sitten. Nämä kauden viimeiset kilpailut sattuivat siis vain vähän huonoon saumaan - toivotaan seuraaviin kilpailuihin suotuisampaa kautta Winnielle!
3

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Mitä kuuluu Lexi?

Kesällä tutustuin ihastuttavaan pieneen eestinponiin Lexiin, jota olen edelleen silloin tällöin läpiratsastanut. Ponin yleisestä ratsastettavuudesta riippuen olen joko ratsastanut askellajit läpi tai hionut enemmän ongelmakohtia, kuten laukkaa. Hurmaava pikkuponi on ollut joka kerta yhtä mukavaa vaihtelua haflingereihin!



Edellisellä kerralla kiivetessäni Lexin kyytiin sain seurakseni Maijun kameransa kanssa. Ensin oli hoidettu Winnien liikutus ja kun tuli minun aika kiivetä satulaan, alkoi taivaalta tulla vettä. Pientä tihkusadetta uhmaten suunnattiin kuitenkin kentälle ja kun sade vähitellen yltyi, oli jo myöhäistä vikistä kastumisesta.

Tällä kertaa ratsastin Lexin, koska omistajalla oli menoa toisella paikkakunnalla. Poni oli tuntunut melko hyvältä ratsastaa, mutta laukassa oli ollut ongelmia - Lexi oli aikaisemmin viikolla vain päättänyt joitakin kertoja poistua pääty-ympyrältä toiseen päähän kenttää. Käynti ja ravi tuntuikin oikein miellyttäviltä, mutta laukassa Lexi kyllä ehdotti törkeästi niin suuntaa kuin vauhtiakin. Peräänannon löytäminen laukassa oli myös hieman hankalampaa kuin normaalisti.






Kun keskustelu laukassa oli käyty, oli pikku ruuna oikein miellyttävä ratsastaa. Laukka lähti pyörimään ja poni tuli siinäkin kuulolle. Aivan parhaimmillansa Lexi ei ollut, mutta tuntui hyvältä kuitenkin. Muutamien vastalaukkojen jälkeen ravi kulki erityisen mukavan tuntuisesti koko selän läpi.

Muutamien pohkeenväistöjen ja askeeleenpidennysten jälkeen lopeteltiin hommat ennen kuin ponin motivaatio lopahtaisi. Omistajalle jäi annettavaksi vain positiivista palautetta fiksusta ponista!




Kun hommat oli vihdoin saatu päätökseen, taukosi sadekin. Maijun toiveesta käveltiin loppukäynnit vielä lähimetsikössä, jossa ruskan värit olivat juuri parhaimmassa väriloistossaan. Tuloksena oli hurjan ihania kuvia Maijulta jälleen kerran!



7

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

HIHS 2017 kuvina

Koin jälleen olevani etuoikeutettu, kun sain mahdollisuuden lähteä Helsinki International Horse Showhun Playsson.netin puolesta. Pääsin koko viikonlopuksi seuraamaan huippuratsastusta aivan aitiopaikoilta ja imemään itseeni tapahtuman intensiivistä tunnelmaa ja nauttimaan pitkästä aikaa valokuvaamisesta. Suuri osa viikonlopusta kuluikin areenan reunalla kameran kanssa notkuen. Samassa toki iski pieni epätoivo ja kateus ammattikuvaajien kuvauskalustoa kohtaan - kunpa olisi hieman ylimääräistä rahaa kameraan laitettavaksi..!



Vaikka tapahtumassa esteratsastus onkin suuressa osassa, pääsin iloitsemaan myös kouluratsastustarjonnasta. Erityisen ilahtunut olin väliaikaohjelmien miniklinikoista, joilla huippuvalmentajat onnistuivat antamaan ajateltavaa hämmästyttävän lyhyessä 15 minuutin ajassa niin koulussa kuin esteilläkin. Esteratsastuksen olympiamitalistin Peder Fredricsonin klinikasta voi lukaista artikkelin portaalista.

Inter-tason kouluratsastusta pääsee seuraamaan hirmu harvoin ja silloinkin täytyy varta vasten lähteä Turusta kauemmas kisapaikalle. HIHSissä pääsin juuri sopivissa määrin ihastelemaan aivan liian helpon näköisiä piruetteja ja sarjavaihtoja.




Täytyy myöntää, että olen hirvittävän huono seuraamaan esteratsastusta. Nautin itse hyppäämisestä ja kilpailemisesta, mutta koska hyppäämiseni on niin harrastelua, en jaksa useinkaan innostua kilpailuiden seuraamisesta. Täydessä jäähallissa 140-160 senttimetrin ratojen seuraaminen oli kuitenkin kutkuttavaa, kun ratsukot joutuivat viemään osaamisensa äärimmilleen. Pienempien ratojen seuraamisesta varmasti oppisin pienten luokkien hyppääjänä enemmän, mutta näissä kilpailuissa viihdearvo oli kohdillaan.

Sunnuntaina ratsastettu World Cupin osakilpailu oli tunnelmaltaan erityisen intensiivinen, kun täysi jäähalli eli suorituksissa täysillä ratsastajien mukana. Ratojen viimeisillä esteillä saattoi kuulla yleisön pidättävän hengitystään! Yleisöä kehui myös luokan voittoon ratsastanut Jur Vrieling pressitilaisuudessa palkitsemisensa jälkeen.





Tämän vuoden HIHS oli minulle vasta toinen, mutta jäin jo innolla odottamaan taas seuraavaa. Päälimmäiseksi viikonlopusta jäi ylpeys siitä, että meillä on Suomessa näin iso ja hieno tapahtuma, jossa on mahdollisuus järjestää jopa World Cupin osakilpailuja!






6

tiistai 24. lokakuuta 2017

Itsevarmuutta ihan tavallisella ratatreenillä

Edellisestä estetreenistä Winnien kanssa on päässyt vierähtämään tovi. Joitain viikkoja sitten suuntasimme ponin kanssa naapuritallin kilpakentälle, jossa oli pitkälle syyskuulle rutkasti valmiita esteitä, joista sai helposti muodostettua pidemmänkin radan. Tällä kertaa suunnitelmana oli hypätä juurikin rataa, eikä treenata erityisesti mitään tiettyä osa-aluetta. Tavoitteena oli vain sujuva ratatyöskentely aktiivisessa laukassa ja asiallinen esteistunta hypyissä.


Winnie oli rento ja letkeä, ehkä jopa liiankin. Vieraalla kentällä treenaaminen on selkeästi tuottanut tulosta, sillä tamma ei ole enää jännittynyt oikeastaan ollenkaan tutuksi tulleessa ympäristössä. Tässä kohtaa vuotta lohtu on enää pieni, sillä tulevat kilpailut ovat kaikki hallikilpailuita. Maneesissa Winnie on kuitenkin käyttäytynyt kilpailusuoritusten aikana mallikelpoisesti, vaikkakin ryhmäverryttelyt ennen varsinaisia suorituksia saattavat aiheuttaa haasteita tänäkin syksynä.

Ravi- ja laukkaverryttelyssä kuulostelin ponin mielentilaa ja totesin, ettei tällä kertaa luultavasti tarvitsisi jännittää ylimääräisiä koikkaloikkia tai liikaa kiihtyvää vauhtia. Aloitettiin helpoilla hypyillä yksittäisille esteille ja tehtiin samalla esteitä ponille tutuksi. Suhteutetut linjat tuntuivat helpoilta ja ponnistuspaikat osuivat pääosin aika hyvin kohdilleen. Homma oli helppoa ja varman tuntuista.




Winnie suoritti tasaisen varmasti ja uskalsinkin pyytää ponista hieman reippaampaa laukkaa. Tehtävät olivat noin 80 cm korkuisia ja tuntuivat juuri sopivan helpoilta. Muutamien toistojen jälkeen hypättiin rataa vielä hieman korkeampana, noin 90 cm korkeudella. Winnie suoritti edelleen tasaisen varmasti ja onnistui valamaan myös kuskiinsa hieman lisää itseluottamusta. Ehkäpä me voisimme selviytyä tällä kaudella vielä 90 radasta kilpailuissa!

Oma istunnalla jännittämisenikin tuntui hieman helpottavan treenin aikana. Alkutunnin hypyissä jäin jonkin verran vielä varmistelemaan turhan paljon ja istumaan pystyyn, mutta oman rentoutumisen myötä istuminenkin koki positiivisen muutoksen. Toki tekemistä vielä riittää, mutta sentään onnistun jo myötäämään ylävartalolla lähemmäs ponin kaulaa. Jalatkin pysyvät jo paremmin omilla paikoillaan, kun olen uskaltanut ratsastaa Winnietä eteen reippaammassa laukassa, jolloin hyppykaaretkin ovat parempia ja helpompia istua. Kunpa vain selkärankaan saakka iskostuisi se ajatus, että hieman liian kaukaa lähtevässä hypyssä on helpompi istua kuin liian lähelle estettä tulevassa!




4

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat