Ratsaille kiipesin suunnitelmien mukaan ilman penkkiä, mutta jouduttiinkin ponin kanssa molemmat ihan kunnolla töihin, kun Nenna alkoi muistutella istunnastani ja ponia eteenpäinpyrkimyksestä. Varovaisten "kanna kädet, katso eteen" komentojen jälkeen tuo tyttö pääsikin oikein vauhtiin ja sain kuulla komennusta niin suorassa istumisesta, jalan asennosta kuin rentoudestakin. Eipä siinä auttanut muu kuin totella ja ratsastaa ihan kunnolla. Todella kiva kyllä, että joku jaksaa kentän laidalta huudella noinkin pienistä, mutta kuitenkin tärkeistä asioista. En ole pitkään aikaan päässyt nyt valmennuksiin enkä varmasti tule pääsemäänkään, kun Metsäkylässä ei valmentajia käy ja kyytiä muille talleille ei ole. Ratsastuskoulutunnitkaan ei oikein innosta sen jälkeen, kun on keväällä päässyt ratsastamaan oikeasti hyvässä ja tehokkaassa opetuksessa vain toisen ratsukon kanssa.
Nenna vaati aktiivista ravia ja syvempää muotoa niin ravissa kuin laukassakin. Työskentelin pääasiassa pääty-ympyröillä, volteilla ja diagonaaleilla ravin askelta pidentäen. Ei siis mitään kummallista eikä mitään temppuja, vaan ihan perus ratsastusta. Jo kymmenen minuutin jälkeen olin kuitenkin jo aivan hiessä ja vatsalihakseni olivat taas valmiita kramppaamaan ja käärimään minut kaksin kerroin.
Koulutuuppauksen vastapainoksi saatiin vähän hypätä. Nenna kasasi kolmen esteen innarin pitkälle sivulle vähän vajaan kolmen metrin väleillä. Lyhyessä ja laiskassa laukassa välit oli sopivat, mutta reippaammassa estelaukassa välit jäi lyhyeksi ja niitä saatiin pidentää kolmeen metriin. Muutamaan kertaan tulin linjaa ilman käsiäkin, mutta viimeinen este tuli noilla kerroilla aikaisempia helpommin alas, kun en voinut säätää laukkaa ja hyppypaikkaa.
Lopuksi päästiin vihdoin päivän alkuperäiseen aiheeseen; löysäilyyn. Laukkailtiin rennosti ja ravailtiin pitkin ohjin sinne tänne. Kyljelleen kaadettu kavaletti muuttui yhtäkkiä möröksi, jonka huomatessaan Winnie koki tarpeelliseksi hypätä, loikata, kiemurrella ja välistää samanaikaisesti, jolloin olin todella vähällä maastoutua ponin selästä. Istuin ponin kaulalla ja kampesin itseni takaisin selkään apinan raivolla, minähän en tuolta ponilta tipu kun en ole tähänkään mennessä tippunut!Poni sai käydä vielä piehtaroimassa kentällä ja tallin pihassa palkitsin sen leivällä. Winnie hymyili taas niin kovin taidokkaasti!
