sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Paluu geimeihin kisatauolta // Valtava kuvatulva!

Pikkuponi sai pitää kilpailuista lomaa vajaan kuukauden verran. Koko kevätkausi kilpailtiin ahkerasti, pääasiassa esteillä, joten kesä-heinäkuun vaihteessa pidettiin pientä kisalomaa ja keskityttiin kotona treenaamiseen. Heinäkuun loppupuolella osallistuttiin taas KaKe:n 1-tason estekilpailuihin 80 ja 90 cm luokkiin, vaikka olisi kyllä tehnyt mieli taas aloittaa iisimmin 70 ja 80 luokista.

Käsittämätöntä, miten muutaman viikon kisatauon jälkeen tuntui taas kuin ei olisi ikinä ennen kilpaillut! Jännitti kohtuuttoman paljon ja esteetkin näytti taas pienen kerrostalon kokoisilta, vaikka kotona on kuitenkin hypätty 80-100 tehtäviä koko ajan. Onneksi oma kisajännitykseni katoaa radan ensimmäisen esteen ylittämisen myötä. Verryttelyssä vielä kauhistuttaa samoin kuin pillin vihellyksen kuuluessa, mutta kun on alkuun päästy niin fokus onkin jo suorittamisessa.

© Kaisa K

© Kaisa K

© Kaisa K

Kaarinan Kenttäratsastajien kilpailut Ylikylän tallilla oli meidän ensimmäiset KaKe:n kilpailut. Täytyy kyllä hieman kehaista ja todeta, että olipas kivat ja hyvin järjestetyt kilpailut! Rento fiilis ja meininki, hienot puitteet ja mukavat radat. Erityisesti sydäntäni lämmitti nuori portinavaaja, joka jaksoi koko päivän hymyillä ja ohjeistaa vaihtuvia ratsukoita. <3

80 rata sujui yllättävän kivasti. Ratsastin puhtaan perus- ja uusintaradan tehden uusinnassa yhden lyhyemmän tien. Jotta olisin päässyt oikaisemaan vielä enemmän, olisi pystyesteelle pitänyt tulla melkoisen vinossa. Jätin riskin tällä kertaa ottamatta ja tähtäsin vain hyvään ja siistiin suoritukseen hieman hitaammalla ajalla. Vaikka toinen oikoreitti jäi käyttämättä, riitti nopeus sijoitukseen. MiniWinnie oli seitsemäs lähes 30 osallistujasta!



© Mari Soiniitty

© Mari Soiniitty

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

Seuraavalla radalla nappailtiin virhepisteitä kolmesta pudotuksesta, mutta olin rataan kuitenkin oikein tyytyväinen. Poni tuntui radalla hyvältä; se laukkasi riittävästi ja teki helpon tuntuisia hyppyjä. Aikaisemmin 90 radoilla on tuntunut, että olen puskenut ponia radan läpi ja yli isoista esteistä, mutta tällä kertaa meno tuntui paljon helpommalta ja sujuvammalta. Enemmän olisi pitänyt ratsastaa jalalla ja olla muuten hiljempaa, mutta ehkä sitten ensi kerralla... ;) Muutaman lähestymisen pissin aivan totaalisesti, kuskin mokia ja oppimiskokemuksia seuraavia ratoja ajatellen. Onnellisin olin kuitenkin siitä, ettei saatu tällä radalla yhtäkään kieltoa. Aikaisemmilla 90 radoilla MiniWinnie on ottanut kiellon sarjan b-osalle, mutta nyt päästiin koko sarjasta yli vaikka ensimmäisellä esteellä tulikin puomi alas.

Seuraaviin kisoihin onkin taas muutama viikko aikaa, mutta niihin suunnataan taas hieman itsevarmemmin ja hyvällä fiiliksellä. Nyt 80 radat alkavat tuntua jo helpoilta ja 90 radoilta haetaan rutiinia ja hyviä fiiliksiä. Enpä kyllä olisi ikinä uskonut kilpailevani pikkuponilla näin valtavia esteitä! T. 60 cm tasolla junnannut ikuinen poniratsastaja



© Mari Soiniitty

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius

© Henni-Leena Helenius
4

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Funlight #KESÄJANO arvonta!

Nyt olisi tarjolla vielä Funlightin kesäkasseja mehupulloilla täytettynä. Näppärä kangaskassi sisältää lajitelman erimakuisia Funlightin tiivistemehuja, joista riittää ahkerallekin mehunjuojalle lipitettävää pitkäksi aikaa. Näitä sokerittomia mehuja on tullut tänä kesänä juotua etenkin valmennuksissa ja kilpailuissa. Joipa Harrikin laitumella vetensä Funlightilla höystettynä, kun ei tavallinen vesi meinannut maistua riittävästi.

Osallistu mehupakettien arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen sähköpostiosoitteesi. Osallistuakseen ei tarvitse olla blogin rekisteröitynyt lukija, vaan kaikki voivat osallistua! :) Arvontaan voi osallistua 27.7. klo 20 saakka, jonka jälkeen voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.



29

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Päiväkahveilla

Kaupunkitallilla on omat hyvät puolensa. Löytyy niin maneesi kuin kävelytyskonekin ja välimatkat ovat lyhyemmät kuin maalla. Lisäksi sitä voi maastoreissulla piipahtaa vaikka yllätyskahveille.


Viimevuosina kotiväen arvostus hevosia kohtaan on hieman kohentunut. Aikaisemmin hevosiin hurahtaneen tyttären ratsuista korkeintaan ihailtiin kuvia, mutta nyt on hevoset kavereineen jo tervetulleita kotipihaan ja terassille asti. Alle puolen tunnin varoitusajalla on kasattu pöytä koreaksi, pesty porkkanat ja täytetty vesisaavit kylmällä vedellä. Kahvi on valmista jo kun ehtii satulasta alas. 



Kevyen kahvitankkauksen jälkeen jaksaakin taas jatkaa lenkkiä kohti tallia. Matkalla moikkaillaan naapureita, pysähdellään silitettäväksi ja toisinaan kuvattavaksikin. "Onpas ihana nähdä täällä hevosia!" - lausahdus saa aina iloiselle mielelle.





Ainoa, joka ei hevosten vierailua arvosta, on perheen pieni valkoinen prinsessa, joka tyytyy mulkoilemaan tunkeilijoita törkeästi sopivan välimatkan päästä. Tuijotuksen huomanneena Eben jätti terveisiksi haisevan vastalauseen.
0

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Minun sankarihevoseni

Amerikan alkuperäisasukkaat, intiaanit, maalasivat niin kehonsa kuin hevosensakin uskomuksesta suojaaviin voimiin, viestiäkseen muille statuksestaan tai tunnetiloistaan sekä suojatakseen ihoa niin auringolta kuin hyönteisiltäkin. Erityisesti maalaukset liittyivät sodankäyntiin. Maalauksilla uskottiin voitavan parantaa niin hevosen näköä kuin nopeuttakin ja sodasta palatessa lisätyt kuviot ja värit toimivat statussymboleina viestien ratsukon menestyksestä sodassa.

Väreinä käytettiin luonnosta löytyviä perusvärejä; punaista, sinistä, vihreää, keltaista, valkoista ja mustaa. Värit saatiin aikaiseksi muun muassa savesta, hiilestä ja maaperästä löytyvästä punaisesta raudasta. Väreillä oli omat merkityksensä, jotka vaihtelivat sen mukaan, oliko kyseessä "arkinen" maalaus vai sotamaalaus.





Punainen kuvasti kauneutta, uskoa ja iloa. Sodassa värin merkitys muuttui vereksi, energiaksi ja väkivaltaisuudeksi.
Sininen oli viisauden väri, muuttaen merkitystään sodassa itsevarmuudeksi.
Vihreä kuvasti luontoa, paranemista sekä harmoniaa viestien sodankäynnissä kestävyyttä.
Keltaisen värin merkitys oli älykkyys ja päättäväisyys, kun taas sodassa väri kuvasti kuolemaa ja valmiutta taistella kuolemaan saakka.
Valkoinen oli puhtauden ja valon väri, joka sotamaalauksissa käytettynä kuvasti suremista.
Mustan merkitys oli voitto ja menestys, sodassa taas voima ja agressio.



Maalatuilla kuvioilla oli myös omat merkityksensä. Hevosen silmien ympärille piirrettyjen ympyröiden uskottiin parantavan sotahevosen näköä ja helpottavan vihollisen huomaamista. Sierainten maalaaminen taas korosti hajuaistia. Salamaa kuvaavat sahalaitakuviot toivat hevoselle nopeutta, kun taas nuolikuviot lisäsivät voimaa ja kestävyyttä. Kädenkuvilla oli useita eri merkityksiä; ne viestivät suoritetusta tehtävästä tai menestyksestä kaksintaistelussa. Käden kuvat symboloivat elämää ja kanavoivat kantajalleen energiaa.





Väärin päin asetettu kädenjälki oli arvostetuin merkki jonka intiaani voi hevoseensa maalata; se viesti valmiudesta taistella kuolemaan saakka. Hevosen oikeaan lautaseen painettu kädenjälki oli kunniamaininta hevoselle, joka toi intiaaninsa vaarallisesta tehtävästä takaisin vahingoittumattomana. Viivat hevosen kasvoissa kuvastivat suoritettujen taisteluiden määrää.

Myös hiuksiin ja hevosen harjaan kiinnitetyillä linnunsulilla oli omat merkityksensä. Punainen sulka kertoi loukkaantumisesta taistelussa, kun taas eri tavoin leikatut sulat viestivät menestyksestä vihollisen vahingoittamisessa. Sahalaitaiseksi leikattu sulka viesti useista nuolenosumista viholliseen ja päästä katkaistu sulka kertoi taistelijan katkaisseen viholliselta kaulan.





Kauneudesta, viisaudesta, ilosta ja uskollisuudesta. Niistä on minun sankarihevoseni tehty.

Kaikki postauksen kuvat © Maiju Aaltonen

10

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lomalaisen paluu töihin

Winnie sai lomailla Harrin kanssa kuukauden verran laitumella. Poni kyllä teki sentään jonkin verran töitäkin lomailunsa ohessa, kun taas Harri sai pulskistumisen lomassa vain maastoilla. Itse kiipesin Winnien selkään reilu viikko sitten ensimmäisen kerran neljään viikkoon ja yllätyin positiivisesti sen ratsastettavuudesta! Pehmeä ja yhteistyöhaluinen tamma oli miellyttävä ratsastaa eikä kuntokaan vaikuttanut tippuneen aikaisemmasta.

Tälle viikolle sovittiinkin tunti, jolla tehtiin töitä kuitenkin himpun verran rennommin, jotta lasku lomalta totiseen työhön olisi kevyempi. Winnie sai päähänsä kanget, joihin ollaankin totuteltu keväästä saakka. Pääasiassa kankiohja saa olla löysänä tai hyvin kevyellä tuntumalla, mutta tamma myös hyväksyy kangen käytön eikä alkuperäisistä odotuksista poiketen vedä herneenpalkoja nenuliinsa. Ponista onkin alkanyt löytyä ryhtiä ja melkoisen upeaa liikettä!


Tunnin aiheena oli kaasu ja jarru. Pohje toimii kaasuna ja ohja jarruna, eikä näitä kahta voi käyttää yhtä aikaa. Hommat tehtiin niin simppeliksi niin kuskille kuin ponillekin, ettei ahaa-elämysten jälkeen voinut muuta kuin onnistua! Työskentely aloitettiin käynnissä lävistäjäkahdeksikolla niin, että lyhyillä sivuilla ratsastettiin käyntiä eteen ja lävistäjillä hidastettiin käynti niin lyhyeksi kuin mahdollista. Ohjeet tehtävän ratsastamiseen olivat simppelit: lävistäjälle tullessa jalat roikkuvat aivan hiljaa ja paineettomina hevosen kyljillä ja istunsa sekä ohja pidättää. Pieni kutitus raipalla tai ääniapu pitää hevosen liikkeellä ja estää pysähtymästä. Aina tilaisuuden tullen käsi myötää ja on hiljaa, kun hevonen rentoutuu niskastaan ja kantaa itsensä lyhyessä käynnissä. Uralle palattaessa käsi rentoutuu ja antaa pidempää ohjaa, pohkeet halautuvat kylkien ympärille. Hevonen lähtee kuin itsestään reippaaseen ja rentoon käyntiin.



Muutamien toistojen jälkeen Winnie näytti ymmärtävän jutun pointin. Se lakkasi vastustelemasta ohjaa ja käveli ryhdikkäänä minipientä käyntiä jääden kevyeksi ohjalle. Vastaavasti pelkkä istunnan rentouttaminen ja pohkeilla halaaminen sai tamman siirtymään letkeään ja pitkään käyntiin. Samaa tehtävää jatkettiin ravissa ja poni loisti taas osaamisellaan. Niin pientä ravia en ollut tuolla ponilla ikinä ennen ratsastanut! Askel lyheni, lyheni ja lyheni, mutta edelleen tuntuma oli kevyt ja takajalat polkivat rungon alle. Wau! Ravin lyhentämisen jälkeen Winnie teki mielettömän hienoa ravia, kun askelta pidennettiin pääty-ympyrällä ennen seuraavaa lävistäjää.





Ravin lyhentämisen ja pidentämisen jälkeen aivan samaa juttua jatkettiin vielä laukassa. Tämä olikin haastavampaa, sillä laukkaa olisi paljon helpompi hidastaa kaarevalla uralla kuin pitkällä lävistäjällä. Jottei homma olisi ollut aivan liian helppoa, päätti poni nähdä vielä mörköjä kentän toisessa päädyssä ja lähteä mieluusti villiä laukkaa kohti seuraavaa kulmaa. Toistojen myötä saatiin kuitenkin laukka hidastumaan ihan kivasti ja tehtiin suhteellisen hallittuja siirtymisiäkin niin laukasta raviin kuin ravista uuteen laukkaankin.





Hengähdystauon ja taputusten jälkeen työstettiin vielä hetki ravia pääty-ympyrällä tehden siirtymisiä pikkupikkuravista isoon raviin. Nyt ei kuski saanut räpeltää, vaan käytössä ainoastaan kaasu ja jarru kuten alkutunnistakin. Mikä mahtavinta, ei edes tehnyt mieli räpeltää! Tuon tunnin aikana poni oli herkistynyt niin paljon, että pelkkä vatsalihaksilla pidättäminen ja hiljaa istuminen sai ponin hidastamaan ravia yhä lyhemmäksi ja lyhemmäksi ja vastaavasti pohkeilla kevyesti halaamalla ja lantion avaamalla Winnie lähti reippaaseen ja huisin hyvännäköiseen raviin.

Tunnista jäi kyllä melkoinen voittajafiilis! Voi että miten tuo poni onkin mennyt eteenpäin ihan lyhyessä ajassa! Se on saanut lihasta ja samassa kehittänyt kykyä koota itseään ja mikä parasta, se on herkistynyt avuille, tullut täsmällisemmäksi ja tasaisemmaksi ratsastaa. En malta odottaa että päästään tämän kaverin kanssa näyttäytymään kouluaitojen sisäpuolella. :)






Upeista kuvista iso kiitos kuuluu Emmalle!
2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat