keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pojua vihdoin!

Tänään sain vihdoin kuva- ja videomateriaalia Pojusta! Alunperin olin ajatellut lähteä maastoon, mutten kuvaajaa viitsinyt lähteä kävelyttämään pitkin metsiä, joten mentiin maneesiin.







Verkkailin aika pitkään käynnissä tehden pysähdyksiä ja voltteja. Ravissa työskenneltiin aina lyhkäisiä pätkiä - volteilla ja ympyröillä. Siirtymisiäkin tehtiin jonkin verran. Pohkeenväistöjä tehtiin uran sisäpuolelle ja takaisin käynnissä ja ravissa, ne sujui ihan hyvin, tosin välillä takapää laahasi vähän perässä. Laukkaa otettiin yhden keskiympyrän verran molempiin suuntiin, minkä jälkeen ravailtiinkin lyhykäiset loppuravit. Loppukäynneissä heitin ponin ohjat kaulalle ja ohjasin pelkillä jaloilla ja pitämällä kiinni harjatupsusta - Poju toimi ihan mielettömän hyvin ja kääntyi painoavuilla tiukkojakin käännöksiä! Ihan mieletön poni, huomenna mennäänkin varmaan rennosti riimun kanssa ja ilman satulaa :)




Loppuun vielä pari kuvaa lisää ja nopsaan kasattu video tämänpäiväisestä. Huomenna aukeaakin vihdoin joulukalenterin ensimmäinen luukku, sitä odotellessa! ;)






0

maanantai 28. marraskuuta 2011

Oivalluksia!

Nyt on viimeiset hetket vielä kysyä jotain, kuun vaihteessa teen vastauspostauksen. :)

Pojun kanssa ollaan maastoiltu nyt paljon. Lauantaina väännettiin hetken aikaa koulukiemuroita kentällä ja tänään oltiin maneesissa tunnin verran, josta varmaan puolet kului alku- ja loppukäynteihin. Poniherran kanssa on sujunut tosi kivasti, toivotaan että joku päivä joku kaveri vielä ehtisi kuvaamaankin ratsastusta niin saisin tännekkin jotain kuvia :) Poju on ymmärtääkseni siis vielä tämän viikon Turussa, mutten ole varma mihin päivään saakka käyn sitä liikuttamassa ja milloin omistajat tulee itse matkalta.

Winnien kanssa olin sunnuntaina maneesissa ihan ypöyksin noin tunnin verran. Yksin oleminen tekee meille molemmille hyvää, kun molemmat keskittyy tekemiseensä paremmin. Tehtiin aika pitkään käynnissä tehtävää, jossa jokaiseen kulmaan tulee neliönmuotoinen voltti. Päädystä toiseen siirryttiin pituushalkaisijaa pitkin - tulipahan siis treenattua suoraan ratsastamista ilman seinän tukea. Ei muuten ollut kovin helppoa Winnien kanssa! Ravissa tein kolmikaarista kiemurauraa kääntäen voltit aina kaarteiden sisäpuolelle. Käynnissä ja ravissa tehtiin myös pohkeenväistöjä uran sisäpuolelle ja takaisin, raviväistöt sujui ihan ihmeen hyvin! Olisi pitänyt saada videopätkä, kun ainakin takapuolen alla poni tuntui astuvan tosi hyvin ristiin. Laukkaa otin koko uralla ja ympyröillä, tosin vasemman laukan nouseminen oli todella hankalaa.
Ratsastuksen aikana koin jonkin ihmeellisen valaistumisen ja 8 vuoden ratsastuksen jälkeen ymmärsin mitä tarkoittaa "nyrkit pystyyn" jota opettajat aina tasaisin väliajoin hokevat. Kukaan ei ole koskaan kuitenkaan neuvonut kädestä pitäen, joten olen ymmärtänyt nyrkkien asennon korjaamisen väärin. Väkisin olen aina yrittänyt kääntää peukaloita sisältä ylöspäin, kun käsky onkin ollut korjata peukaloita ponin harjasta kohti maneesin kattoa! En edes ymmärrä mistä tämä yhtäkkinen ymmärrys tuli, mutta tulipahan todistettua että itsenäisesti ratsastaessakin voi oppia jotain ;)

Loppukäynnit oli tarkoitus kävellä maastossa, mutta tamma oli asiasta jyrkästi erimieltä. Kaveri ei ensin suostunut poistumaan tallin pihasta ja maastoon johtavalle tielle päästyä se ei sustunut etenemään tallista poispäin kuin peruuttaen. Tässä vaiheessa aamutallia tehnyt kaveri kävi hakemassa kameran ja kuvasi koomisen maastoreisun pätkiä videolle.... Varmaan kymmenisen minuuttia peruuteltiin edes takas tietä pitkin, kunnes ymmärsin käyttää ääntä. "Ravi" käskystä peruutus loppui välittömästi ja Winnie lähti tyytyväisenä ravaamaan poispäin tallista. Käytiin kentän kulmalla kääntymässä ja poni sai kiitokseksi kääntyä ympäri ja kävellä pitkin ohjin pihaan. :) On se jännä miten poni on niin ehdollistunut äänikäskyille!

Winnien kanssa ollaan suunniteltu vähän yhtä juttua, josta kerron myöhemmin.. ;)
0

perjantai 25. marraskuuta 2011

shopping & testing

Edelleen saa heittää kysymyksiä poneihin tai minuun liittyen kysymyspostausta varten!

Käytiin maanantaina kaveriporukalla kiertelemässä vähän hevostarvikeliikkeitä. Suomen Ratsutarvikkeesta mukaan tarttui Winnielle vaaleanpuna-harmaa naruriimu maastakäsintyöskentelyä varten. Olen jo pitkään etsinyt naruriimua, mutta joko ne on olleet tosi kalliita tai järkyttävän ruman värisiä. Tämän riimun sain kympillä.

Ajeltiin vielä Kotimäelle Börjesille, mistä löysin ihanan musta-lilan huovan. En kuitenkaan ostanut huopaa kun onnistuin puhumaan itselleni järkeä - kaappi tallilla pursuaa jo ties minkä värisiä huopia joiden käyttöastekkin on todella matala. Julilla olen päässyt ratsastamaan viimeksi varmaan 12 viikkoa sitten ja Winniellä ratsastan kerran viikossa - eiköhän siihen tarkoitukseen riitä ne huovat mitä kaapissa jo on. Huovan sijaan käteen jäi pinkki-harmaa juoksuusliina - myöskin käytettäväksi Winnien kanssa maastakäsintyöskentelyssä. Pidemmälle narulle on ollut tarvetta, kun tavalliset parimetriset narut meinaa välillä jäädä lyhyeksi etenkin jos poni päättää singahtaa johonkin suuntaan. Pitkän narun avulla on myös helpompi vahvistaa ponille käsitystä siitä, että ihmisellä on oma tila, johon se saa tulla vasta kutsuttuna. Lyhyen narun kanssa hevonen on ollut pakko pitää aivan vieressä.

Winnie on päässytkin testailemaan yhdistelmää jo tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tiistan maastolenkillä, keskiviikon juoksutuksessa ja torstain agilitytreeneissä naruriimu todisti ylivoimaisuutensa - se toimii voimakkaammin kuin riimu, mutta hellemmin kuin kuolain suussa. Maastoreissu sujui ravailuineen täysin ongelmitta, juoksutus ilman yhtäkään pukkia ja singahdusta ja agi taas paremmin kuin viime kerralla, tiedä sitten oliko uudella riimulla tekemistä viimeisimmän kanssa ;) Tällä kertaa poni oppi nousemaan lavan päälle ihan itse ja tamma myös lopulta käveli pressun yli. Renkaaseenkin saatiin tällä kertaa molemmat etujalat!

Lisää shoppailua on tehty netissä. Hööksiltä on tilattu viime viikon puolella Julille kulkussetti tonttuilua varten. Kaveri tilasi samassa tilauksessa hiihtoratsastusvaljaat, joita toivonmukaan saadaan kokeilla Julin kanssa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee! ;) Ainakin viime vuonna ison tammalaitumen ympäri lanattiin reitti ratsastusta varten, rata olisi taas aivan mahtava hiihtoratsastusta varten!
0

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Hevostiedottomuudesta.



Poju tuli siis mulle hoitoon nyt viikoksi- pariksi ja olen sitä käynyt eilen ja tänään liikuttamassa. Eilen mentiin tosi rennosti maneesissa ja tänään lähdettiin maastoon kävelylenkille. Ratsastajana olen tosi arka maastossa - tahdon takapuolen alle varman hevosen, joka ei säiky turhia tai ainakaan säikähtäessään singahda mihinkään suuntaan. Jännityn tosi helposti pienestäkin säikähyksestä, koska olen muutaman kerran tullut maastossa tosi pahasti alas hevosen selästä ja näin oppinut jännittämään tilannetta, jossa hevonen ei ole hallittavissa aitojen sisäpuolella. Pojuun opin luottamaan sinä aikana kun vuokrasin sitä ja tiedän ettei se säikähtäessään lähde alta. 

Käytiin ponipojan kanssa pitkähköllä käyntireissulla metsiä ja lenkkeilyteitä pitkin. Kun tultiin kävelyteiden risteykseen, kuulin jo ennen näköhavaintoa, että mäen takaa oli tulossa lapsia. Vastaan tulikin pari ehkä 10-vuotiasta poikaa, jotka ponin nähdessään alkoivat vihellellä ja kiljahdella. Jäin ponin kanssa risteykseen odottamaan että pojat menevät ohi, tarkoituksena jatkaa matkaa ohituksen jälkeen. Ponia lähestyessä pojat rääkyivät entistä enemmän ja innostuivat Pojun ottamista muutamista sivuaskeleista. Lasten osuessa kohdalle kysyin onko heillä jokin ongelmana, ja sain vastaukseksi epämääräistä mölinää ja kiljahduksia. Kerroin tiukasti typerästä käytöksestä ja siitä, että tuollaisella käytöksellä he voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa ratsastajan kuoleman. Vastaukseksi sain taas kummaa mölinää, haistatteluja ja käsillä viuhtomista kohti ponia. Poju käyttäytyi tosi nätisti ja käännyttiin rauhassa ympäri kohti tallia. Niin kauan kun oltiin ponin kanssa näköetäisyydellä, saatiin kuunnella mitä ihmeellisimpiä pelästyttämisyrityksiä.

Takastullessa vastaan tuli päivää piristävä vanha pariskunta, jotka jo kauempaa siirtyivät tien reunaan ja tervehtivät kun ehdittiin Pojun kanssa kohdalle. Kysyivätpä vielä että säikkyykö poni vai saisiko sitä rapsuttaa. 

Jäi kyllä kovasti mietityttämään tuo poikien käytös ja yleensäkin ihmisten toiminta hevosten lähellä. Kun talli on lähellä kaupungin keskustaa ja aivan asutusalueen keskellä, ei ihmisiin törmäämistä voi välttää, kun maastoreititkin ovat yhteisiä ulkoilijoiden kanssa. Meidän käyttämämme tienpätkät on vieläpä merkitty erikseen liikennemerkeillä ratsastusreiteiksi, jolloin lenkkeilijät välttämättäkin ovat tietoisia hevosten kohtaamisen mahdollisuudesta. Usein näkee ihmisiä, jotka hevosen nähdessään "piiloutuvat" pusikkoon, että pääsevät pois tieltä. Silloin saa aina ystävällisesti pyytää näitä sankareita astumaan pois puskasta - hevonen on turvallisempi ohittaa kun se voi nähdä sinut, eikä säikähdä kun huomaa ihmisen (parhaimmillaan vieläpä koiransa kanssa) yhtäkkiä puskassa. 
Suurin osa lenkkeilijöistä on liikenteessä positiivisella asenteella ja näin me kaikki urheilijat tulemme toimeen samoilla lenkkipoluilla. Joskus vastaan tulee kuitenkin näitä kavereita, jotka hevosen nähdessään alkavat pelleillä tai säikytellä, tai kiihdyttävät vauhtiaan pyörän/suksien/ mopon/auton kanssa. Se saa ainakin minut ratsatajana miettimään, mitä näiden ihmisten päässä liikkuu. Kannattaako todella "ärsyttää" hevosta, kun tuo 500 kiloinen eläin voi pelästyessään hypätä päällesi? Harvoin sille hevoselle mitään tapahtuu jos se pelästyy, vaan ihminen toisena osapuolena kärsii vahingot. Hevonen on saaliseläin ja toimii vaistojensa varassa. 
Tänään ainakin vastaan tulleet pojat säikyttelivät ponia taka-ajatuksena ratsastajan selästä alas saaminen. Moniko käy esimerkiksi kiilaamassa toisia pyörällä ojaan, jotta vento-vieras ihminen voisi suistua satulasta ojaan? Miten kauan naurattaa sen jälkeen, kun ratsastaja on tippunut hevosen selästä ja hevonen on laukannut pois näkyvistä, eikä ratsastaja nousekkaan maasta? 
2

tiistai 22. marraskuuta 2011

videopostauksen tynkää & hoitoponi

Ihan alkuun muistuttelen taas että nyt on aika kysyä jos on jotain kysyttävää, toteutan kysymys-vastauspostauksen joulukuun alkupuolella :)


Viime viikolla kävin muutaman kerran tallilla juoksuttamassa ja muuten touhuamassa Winnien kanssa. Taisin juoksuttaa tiistaina ja käydä maastossa taluttelemassa torstaina... Sunnuntaina kävin taas ratsastamassa. Maneesissa oli meneillään jokin hevosen käsittelyyn liittyvä koulutus, johon toivottiin hurjempaa hevosta - ni tottakai Winnie pääsi näyttämään taitojaan. Kävin hakemassa ponin sisältä ja raahasin sen maneesiin. Tammaa juoksutettiin jonkin aikaa, jolloin karvakorva vähän riehui. Johtui varmaan suuresta ihmismäärästä, vieraasta juoksuttajasta, toisesta hepasta maneesissa ja vielä maneesin keskelle viritetystä nauhasysteemistä. Lopulta kaveri kuitenkin rauhoittui ja ravasi & laukkasi ympyrällä nätisti :) 

Kurssilaiset lähtivät ja jäin Winnien kanssa yksin maneesiin. Tamma on ihan selvästi taas mennyt eteenpäin asioissa, nyt pääsin selkään vain muutaman peruutusaskeleen jälkeen! Ponilla on ollut siis tapana peruuttaa pois paikalta kun pitäisi nousta selkään, mutta tapa on pikkuhiljaa jäämässä pois. Ratsailla verkkasin hetken käynnissä, mutta aloin ravailla aika pian kun poni kerran oli jo lämmin juoksutuksen jäljiltä. Työskentelin taas ympyrällä ja tein muutamia väistöjä, suunnanmuutoksia ja voltteja. Askelkin piteni taas mukavan tuntuisesti :) Laukkaa otin muutaman noston molempiin suuntiin - vasenkin laukka nousi heti ekalla yrittämällä oikein! Wau, poni on hieno. :) 
Kaveri kuvaili pätkiä päivän touhusta ja päätin nyt jättää äänet kerrankin kuuluviin. Tarkoituksena on vääntää se ihan kunnollinen videopostaus tässä piakkoin, mutta tässä nyt etukäteen vähän videopostauksen tynkää. Tässä nyt näkyy niitä Winnien hölmömpiäkin puolia - hyppimistä, pomppimista ja pukitusta. Näistä olen kyllä kirjoitellut mutta materiaalia ei ole niinkään ollut näyttää..

Tällä ja ensi viikolla postauksia tulee varmaan vähän tiheämmin kun Poju, entinen vuokraponini, tulee Turkuun mulle "hoitoon" ! :) Ponin vuokraamisen jouduin lopettamaan keväällä sen muuton takia, mutta omistajien lähtiessä lomailemaan tulee ihana herrasmies luokseni ratsastettavaksi ja hoidettavaksi. Ihan mielettömän kivaa, ponia on ollut niin ikäväkin! 
1

maanantai 14. marraskuuta 2011

Hulluna Saraan

Hulluna Saraan traileri

Hulluna Saraan -leffan traileri on julkaistu, käykää kurkkaamassa! :) Tämän kuvauksissa oltiin siis Julin kanssa mukana heinäkuussa, tosin poni ei sentään trailerille päässyt. Leffateattereihin leffa on tulossa ymmärtääkseni jo tammikuussa!
6

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Mamman poni oppii temppuja


Joulukuussa poniblogiin saapuu joulukalenteri, jonka yhdessä tai useammassa luukussa vastailen teitä lukijoita kiinnostaviin kysymyksiin. Nyt on siis taas aika esittää mitä tahansa mieleen juolahtavia kysymyksiä ja niitä voi kommentoida aina tämän kuun loppuun saakka. Samoin toiveita joulukalenterin luukuista voi esittää rohkeasti ;)





Lauantaina kävin taluttelemassa Winnietä maastossa vähän reilun puolituntia. Tallin pihasta lähti samaan aikaan toinen hevonen, mikä hämmensi pientä karvakorvaa kamalasti. Ensin se tahtoi kipittää toisen perässä kun ei pysynyt vauhdissa, mutta lähelle päästyään se ei kuitenkaan osannut käyttäytyä. Päätettiin odotella ja riehua hetki paikallaan niin, että toinen hevonen saa vähän etumatkaa ja katoaa näkyvistä. Hetken näytti siltä että tamma alkaa taas hyppiä pystyyn ja näyttää mieltään, mutta kaikki neljä jalkaa pysyi kuin pysyikin maassa. Loppureissu sujuikin yllättävän hyvin, vaikka vilahduksia toisesta hepasta näkyi aina silloin tällöin. Takaisin tullessa Winnie kyttäili vähän metsän reunassa kulkevaa koiraa, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan mallikkaasti.

Tänään kävin ratsastamassa Winnien maneesissa. Osuttiin sinne samaan aikaan yhden yksityisen hevosen kanssa, mistä Winnie alkuun yritti kehittää kamalaa ongelmaa. Se kääntyili paikallaan ympäri ja yritti väkisin lähteä toisen hevosen perään. Pyöritin tammaa toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ja yritin antaa sille tekemistä, että se saisi ajatukset pois seurastaan ja keskittyisi työntekoon. Lopulta poni rauhottuikin ja alkoi liikkua ihan kivasti vaikka toinen hevonen laukkailikin toisessa päädyssä. En tehnyt mitään kovin kummallisia tehtäviä, lähinnä vain asettelin ja taivuttelin molempiin suuntiin. Muutamat pohkeenväistöt tehtiin käynnissä ja laukkaa otettiin yhden noston verran. Se ei oikein sujunut - poni tuntui jotenkin haluttomalta. Olen melko varma että se johtui toisesta hevosesta toisessa päädyssä, ja näin parhaaksi olla tyytyväinen niihin pariin laukka-askeleeseen, minkä jälkeen ravailin hetken yrittäen saada ponin rentoutumaan.

Lopulta jäätiin yksin maneesiin, mihin Winnie suhtautui mallikkaasti. Loppuravailun jälkeen tulin alas selästä ja taluttelin ponia hetken, minkä jälkeen tutustuttiin muutamiin poniagilityesteisiin. Olin vähän epäileväinen tamman suhteen, kun se osaa välillä olla todellakin Tamma isolla T:llä. Mietin että se varmaan hyppää päälle jos säikkyy esteitä.. Epäilin kuitenkin ihan turhaan, Winnie yllätti todella positiivisesti! Aloitettiin ihan tosi rauhassa tutustuminen lavaan, jolle Winnie kuitenkin asteli vallan tyytyväisenä kun ensin nostin varovasti sen toisen kavion sen päälle. Kaveri oli kovin tyytyväisen oloinen itseensä, kun se tarkasteli maailmaa 10 cm normaalia korkeammalta ;)

Kun lavan kanssa sujui niin hyvin, niin uskallettiin kokeilla myös autonrengasta. Sinnekkin ponin jalan sai nostaa kyselemättä, eikä kaveri pelästynyt edes silloin, kun jalka ei kerralla noussutkaan pois renkaasta, vaan musta kapistus roikkui hetken matkaa mukana.  Winnie suhtautui asiaan ammattilaisen tavoin eikä esittänyt mitään paniikin oireita. On se vaan niin hieno tamma! Oppiikin mielettömän nopeasti, ei kuulkaa mene kauan kun Winnie on ehta poniagilityponi ja suorittaa kaikki esteet kyselemättä!
5

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kuvahaaste!

Sain kuvahaasteen Lotalta, kiitos tästä! ;)

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.

3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.




Tehtävänä tämä oli kamalan hankala, kun kuvia on niin kamalan monessa paikassa ja kansioissakin on alakansioiden alakansioiden alakansioita ;) Tämä kuva nyt kuitenkin vastasi vaadittuja määräyksiä ehkä parhaiten, nappasin kansion tietokoneen työpöydältä.

Tämä kuva on viime kesältä ja Nennan ottama. Nenna on poniagilitymestari - hän treenaa agia pienen shettiksen kanssa ja on koulinut karvaisesta kaveristaan todella taitavan ja kuuliaisen agiponin. Kesällä Nenna alkoi coachata myös minua ja Julia agissa ja johdatti meidät tähän ihmeellisen poniurheilun maailmaan ;) Juli ainakin vaikutti tykkäävän erilaisesta hommasta ja pärjäsikin ihan hyvin. Kuvan treenikerralla lavan päälle astuminen oli kovin
hankalaa, kun Juli on shettistä niin paljon isompi, että lava on vähän pieni. Poni astui aina toisella jalallaan koko lavan yli. Kuvassa kuitenkin onnistumisen hetki pitkän harjoittelun jälkeen!




Kuvahaasteeseen haastan mukaan Liinan, Reeta- ponin ja Suvin!
5

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Anonyymeistä ja puskista huutelusta..

Anonyymi kirjoitti...







Hei ihan ensiksi sanon että on turha valittaa anonyyminä kommentoimisesta. Winnie on rats. koulun poni, miten voit olettaa että ponia kohdellaan sinun "opetusmetodien" mukaan. Ponia tulee käsittelemään tuhannet rats. kouluoppilaat vaikka se onkin nyt projektivaiheessa. Pidätkö itseäsi muka niin hyvänä "kouluttajana" ja minä tiedän että et ole sen tasoinen kuin annat olettaa. Winnie on kuitenkin hyvänoloinen poni ja näytätte hyvältä parilta ja kehityt ratsastajana kunhan vain otat ohjeita vastaan ja nöyrryt vaikka ohjeet eivät olisikaan ammattilaisen suusta. Joka tilaisuus on otettava vastaan kehittyäkseen. Kenen tahansa ulkopuolisen silmä on parempi kuin oma, ja mitä voit muka menettää? (:


Tämä kommentti herätti vähän enemmän pohdiskelua, joten ajattelin nostaa sen ihan aiheeksi postaukseen. Ensin vastaus kysymykseen ja vähän pohdiskelua ja mielipiteitäni asioista.

Voin olettaa että ponia käsitellään niin kuin on ponin omistajan kanssa sovittu, eli samoilla metodeilla kuin itsekin sitä käsittelen. Toimin tamman kanssa juuri niin kuin ollan sovittu, joten en varmastikkaan tee mitään väärää, toisin kuin satunnaiset "hoitajat" jotka käyvät puuhailemassa ponin kanssa ilman lupaa ja keskustelua omistajan kanssa siitä, miten tämän hevosen kanssa tulee toimia. Opetusmetodit  eivät siis ole MINUN vaan ratsastuskoulun ja ponin omistajan. Ja kyllä olet oikeassa, ponia TULEE käsittelemään monet ratsastuskoulun asiakkaat. He tulevat kuitenkin käsittelemään ponia vasta siinä vaiheessa kun se otetaan vakituiseen ratsastuskoulukäyttöön kun se on ensin oppinut käyttäytymään ratsastuskouluponin tavoin. Tottakai ponille täytyy ensin asettaa rajat, jonka jälkeen sitä voi käsitellä myös ne pienimmät hoitajat. Koulutusvaiheessa hevoselle on kuitenkin tärkeää johdonmukaisuus sekä se, että sille asetetaan joka ikisessä käsittelytilanteessa SAMAT rajat. Vain sillä tavoin poni voi oppia oikean käytöksen ja luonnollisestikin opetukselle tekee hallaa satunnaiset hoitajat, jotka käsittelevät ponia mahdollisesti eri tavoin, esimerkiksi hyväksyvät ponin lähelle tulemisen, pyörimisen karsinassa tai vaikkapa turvalla tuuppimisen. Kun poni kerran saa taas tehdä mitä haluaa, palataan koulutuksessa mahdollisesti roimasti taaksepäin.

Mikäli TIEDÄT minkä tasoinen "kouluttaja" olen, se varmaankin tarkoittaa sitä että tunnet minut. Siispä ihmettelen mikset tule mielipiteitäsi sanomaan päin naamaa tai edes kommentoi nimesi kanssa. Jos et uskalla henkilöllisyyttäsi kertoa, niin et ilmeisesti seiso sanojesi takana kun huutelet puskista. Mikäli olet tuota mieltä niin uskallat sen sanoa suoraankin.
 En myöskään mielestäni anna olettaa yhtään mitään. En liioittele asioita ja kirjoitan niin hyvistä kuin huonoistakin päivistä. En ymmärrä miten voisin antaa ponista ja sen kehityksestä väärän kuvan, kun kuvat ja videot puhuvat puolestaan. Olen kertonut tasan sen mitä olen nähnyt - ponin kehityksen ihmisen kunnioittamisessa, mutta myös ongelman pystyyn hyppimisen kanssa. En myöskään ole kehuskellut omilla "koulutustaidoillani", vaan ponin oppimisella. Toki on mahdollista, etten osaa tehdä mitään oikein, mutta poni on itsekseen yksin karsinassaan viettäminään tunteina oppinut yhtä sun toista...  Mikäli tällainen asia kaihertaa, niin jokainen epäilijä on enemmän kuin tervetullut roikkumaan koska tahansa kentän laidalle kun ponin kanssa teen harjoituksia. Olen myös painottanut, että ponia ratsastaa viikoittain ratsastuksenopettaja, joka on varmasti suurin syy ponin kehitykseen ratsastuksellisesti. 

Kuvitelmasi "nöyrtymisestä ja ohjeiden vastaanottamisesta muiltakin kuin ammattilaisilta" on mielestäni typerä. Koulutetusta valmentajasta voin olla varma, että hän tietää mitä opettaa ja mikä on parasta sekä minulle että ponille, kun hän henkilökohtaisesti tuntee molemmat osapuolet ja näkee koko ratsastustilanteen, eikä muutamien sekuntien pätkiä ratsastuksesta videolla. Videon perusteella ei kukaan voi tulla sen suurempia ohjeita jakelemaan, enkä tietenkään voi olla varma "neuvojen" oikeellisuudesta niin kauan kun en niiden antajaa tiedä. Netti on pullollaan "muka asiasta tietäviä" pikkulikkoja, jotka neuvovat pätemisen tahdostaan. Kuuntelemalla tuntemattomien neuvoja voin menettää ratsastuksessa paljonkin, jos teen asioita väärin. Ei ole nöyrtymistä ottaa vastaan ohjeita tuntemattomilta, vaan niistä kieltäytyminen on mielestäni viisasta varauksellisuutta. En tietenkään ryhdy tekemään kaikkea mitä anonyymit netissä käskevät, vaan oppimisen halussani menen oikean ratsastuksenopettajan tunnille, sillä voin olla varma että hän tietää mitä opettaa.




Ihmettelen yleisesti ihmisten tarvetta päteä ja kommentoida netissä etenkin ilman omaa nimeä. Itseasiassa kirjoitin aiheesta äidinkielen ylioppilaskirjoituksissakin ja sain esseestä elämäni parhaat pisteet ;) Tuolloinkin esseetä vääntäessäni täydessä koulun liikuntasalissa tulin siihen tulokseen, että netti tekee ihmisistä välillä aivan kummallisia. Mietippä itsekin kommentteja joita olet kirjoittanut blogeihin tai foorumeille. Monenko niistä kommenteista olisit omana itsenäsi sanonut jollekulle päin naamaa? Netti antaa mahdollisuuden kommentoida puskista nimettömänä, silloin ei joudu seisomaan omien sanojensa ja mielipiteidensä takana. Silloin ei koe sosiaalista painetta eikä pelkoa siitä, että joutuu vastaamaan sanomisistaan. Mietin myös mistä se kumma pätemisen ja väittelyn tarve tulee. Mikäli kommentoit ylläolevan kaltaisia juttuja, mieti sanoisitko samoja asioita toiselle ihmiselle? Tässäkin tapauksessa anonyymi ilmeisesti tuntee tai tietää minut henkilökohtaisesti. Mikä ihme on, kun kokee tarvetta kommentoida, muttei uskalla sanoa sitä suoraan tai edes kommentoida oman nimensä kanssa. Oma mielipiteeni on, että kommentin kirjoitettua on hyvä lukea kommentti läpi. Tämän jälkeen voi miettiä, sanoisinko tämän asian ja vieläpä juuri tällä tavalla, mikäli henkilö, jolle kommentti on tarkoitettu, seisoisi nyt sinua vastapäätä. Mikäli et, niin kannattaa jättää kommentti jättämättä. 

Netissä törmää myös hirvittävään määrään arvostelua. Olen aikaisemminkin maininnut, että kirjoitan blogia omaksi ja teidän lukijoiden iloksi. Kirjoitan harrastuksestani, siitä miten ponit kuuluvat elämääni ja mitä teen ja touhuan niiden kanssa. Ensimmäisenä mielessäni ei ole halu saada ohjeita toimintaani tai ratsastukseeni, mielestäni sellaisia ei haeta netissä, vaan ammattitaitoisilta ihmisiltä. Silti saan aina silloin töllin kummallisia kommentteja siitä, miten teen asioita väärin tai miten voisin tehdä paremmin. Usein kommentit ovat vielä negatiivissävyisiä. Se saa miettimään, mikä kommentoijien omassa elämässä on pielessä, kun kokee tarvetta korjata toisten ihmisten tekemisiä ilman pyyntöä. En myöskään jaksa uskoa, että nämä innokkaat ratsastus/koulutusvirheiden korjaajat ovat itse täydellisiä ratsastajia tai hevosen "kouluttajia" ja näinollen päteviä korjaamaan muiden virheitä.

Essi on puhunut, kommentoi vapaasti oma mielipiteesi asiaan. 
6

lauantai 5. marraskuuta 2011

Winnien kuulumisia

Julin kanssa ei ole taaskaan tapahtunut mitään kummempia, kun poni juoksee tunneilla. Tiistaisin käyn sitä taluttamassa erityistunneilla, mikä onkin hoitamisen lisäksi ainoa juttu mitä tällä hetkellä pääsen tamman kanssa puuhaamaan. Sunnuntain 10 kerran alkeiskurssitkin lähestyvät vihdoin loppuaan, mutta kuulemma joko ryhmäläiset jatkavat samana päivänä jatkokurssilla tai tilalle aloitetaan uusi alkeiskurssi :( En siis pääse vieläkään ratsastamaan Julilla. Pitää varmaan vaan maksaa itsensä kipeäksi ja mennä tunnille että pääsen silläkin joskus menemään. Tänään ryhdistäydyin Julin hoitajana ja pesin ja rasvasin sen varusteet ennen kuin tulee pakkaset. Silloin varusteita on jo kurja pestä kun sormet jäätyy pesusieneen kiinni..

Viimeviikonloppuisten halloweenkisojen jälkeen Winniellä on ollut melkoisen rentoa. Maanantaina se ei tehnyt mitään, tiistaina kävin taluttelemassa sitä maastossa ja se oli kyllä merkitty ratsastuskoulutunnille, mutta ratsastaja ei halunnut mennä sillä. Keskiviikkona se juoksutettiin, torstaina ilmeisesti ratsastuksenopettaja on ratsastanut sen ja perjantaina se oli vihdoin ihan ratsastuskoulun tunnilla. Oli kuulemma jonkin verran hyppinyt, mutta muuten oli sujunut ihan kohtuullisen hyvin. Jonain päivänä kaverini oli yllättänyt kaksi muksua ponin karsinasta harjailemasta sitä. Ihan omin päin ilman lupaa olivat päättäneet ryhtyä tammaa hoitamaan.. Tallilla on ihan yleinen sääntö että minkään hevosten karsinoihin ei mennä ilman lupaa, olisin olettanut että lapset ymmärtävät edes Winnien karsinasta pysyä poissa kun se ei edes tunteja ole tehnyt. Se  on kiva itse sitten korjailla ponin käytöstä kun lapset käy sitä itsekseen käsittelemässä, eikä koulutusmetodit ole samat.

Tänään kävin liikuttelemassa tammaa maastakäsin. Tehtiin samoja juttuja kuin halloweenkisoissa olisi ollut tehtävinä - pujoteltiin tötterlitä ja puomikujaa ja mentiin neljää maapuomia käynnissä ja ravissa. Kaikki sujui oikein tosi nätisti ja olisi sujunut kisoissakin kun Winnie vain olisi jaksanut käyttäytyä kunnolla. Lisäksi tutustutin karvaturvan jumppapalloon, josta se oli yllättävän kiinnostunut. Juli kun ei vaivautunut edes tökkimään sitä kesällä, mutta Winnie ihan kipitti pallon perässä ja kuljettikin sitä vähän matkaa turvallaan :)

Kokosin yhteen videopätkiä edellis- ja tältä viikolta. Näitä ette ole nähneet vielä, nauttikaa :)
6

perjantai 4. marraskuuta 2011

Pink princesspony

Jos olet lukenut blogia vähän pidempään, muistat ehkä kun postailin kesän alussa pienestä welsh-poni "Ponista". Puhetta oli, että mun leikkauksen jälkeen voitaisiin käydä kaverin kanssa useamminkin ratsastamassa, mutta tähän asti on pitänyt niin kiirettä ettei olla ehditty ratsastamaan yhdessä. Nyt vihdoin torstaina päästiin vanhojen hyvien koulukavereiden kanssa lähtemään tallille ja ratsastamaan Poni ja kumppanit. :) Nämä kaksi kaveria ovat itseasiassa varmaan syy sille että ylipäätänsä ratsastan, heidän kauttaan innostuin hevosista ja jaksoin sen pari vuotta kitistä vanhemmilta että pääsen edes kokeileman ratsastusta. On niin hassua kun nykyään kumpikaan heistä ei ratsasta enää vakituisesti ja porukasta minä olen ainoana jatkanut ratsastusta aktiivisesti.. :)

Pienimpänä sain luvan mennä taas Ponilla, joka oli punahiekkaisessa uudessa tarhassaan piehtaroinut itselleen kauniin vaaleanpunaisen väripeitteen. Täysin kimosta ruunasta oli tullut vaaleanpunainen prinsessaponi pinkillä harjalla ja hännällä. En tiedä oliko se tuo tyttömäinen väri vai mikä kun herraa ärsytti ja kaveri repi itsensä irti otteestani kun talutettiin hevosia talliin päin. Viitisen minuuttia Poni kirmaili mukaan tempaamansa suokkiruunan kanssa pitkin pihaa, mutta antoi lopulta kiinni kauraämpärin avulla. ;)

Kaverit ratsasti ensin isot hepat ja toisessa erässä ratsastettiin Poni ja newforest "Nalle". Tykkäsin Ponista taas niin mielettömästi, se on niin hauska ratsastaa! Sillä on isot askeleet noinkin pieneksi poniksi ja ratsastuskoulutaustansa vuoksi se osaa väistöt ja avot ja muut kun vain muistia vähän virkistää. Nykyään poni kumppaneineen siis toimii terapiahevosina ja tekee vähemmän "normaaleja" töitä. Rennompien töiden takia ponin kunto on tottakai ratsastuskouluhevosten kuntoa huonompi, joten ratsastettiin vain ehkä reilu puolisen tuntia. Laukkaa otin vain pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja muuten tein juttuja käynnissä ja ravissa. Oli kyllä mielettömän kiva ratsastaa taas pitkästä aikaa porukassa kavereiden kanssa! Olin ihan unohtanut kuinka mukavaa se on, kun olen varmaan viimeisen vuoden ratsastanut yksin. Pitääkin pyrkiä jatkossakin ratsastamaan enemmän porukassa :)





2

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat