Harjoitus tekee mestarin myös kilpailuissa

Winnie on kuluneenna vuonna hypännyt kotona erilaisia tehtäviä vajaan metrin korkeuteen saakka. Estetreeneihin olemme panostaneet jotakuinkin yhtä paljon ponin omistajan Maijun kanssa ja väittäisin, että vuoden aikana on saatu aikaan sujuvuutta niin hyppyihin kuin esteiden välienkin ratsastamiseen ja kehitetty molempien kuskien estesilmää ja esteistuntaakin. Esteiden ratsastamisessa ja hyppäämisessä on edistytty kotitreenillä, mutta lisäksi tärkeää harjoitusta ovat olleet kilpailut.

Ponnistuspaikat, laukan säätelyn ja oikean esteistunnan oppii hyppäämällä - toistoilla, toistoilla ja toistoilla. Esteillä kilpailemista ei kuitenkaan opi kuin kilpailemalla. Täytyy oppia harjoituksen kautta hallitsemaan omat hermonsa ja myös hevosen hermot. Stressaavassa kilpailutilanteessa täytyy oppia ratsastamaan hevosta ehkä eri tavalla kuin kotona tutussa ympäristössä. Tämän syyskauden aikana olemme Winnien kanssa päässeet ilahduttavan usein harjoittelemaan kilpailutilanteita, mikä on lopulta näkynyt myös suorituksissa.

Kuten muutama viikko sitten kirjoitin, Winnie on saanut kokeilla rauhoittavia lisäravinteita kilpailujännityksen lievittämisessä. Ensimmäisellä kokeilukerralla Winnie hyppäsi ensimmäisen 90 sentin ratansa ja suoriutui koko kilpailupäivästä moitteettomasti käyttäytyen. Muutamaa viikkoa myöhemmin vuorossa oli taas kisat, joissa poni sai hypätä jälleen 80 ja 90 luokat.

Tälläkin kertaa ponin kilpailukäytös oli moitteetonta alusta loppuun saakka. Normaalisti apuihin vastaava poni onnistui siirtämään rentouttaan myös satulan päälle, mikä edesauttoi koko ratsukkoa suorittamaan sillä tasolla, mihin olemme yltäneet kotitreeneissä. Ensimmäiselle radalle lähtiessäni olin rennompi kuin yksissäkään kilpailuissa aikaisemmin - kilpaileminen oli oikeasti kivaa!

Suorittaminen oli koko radan läpi rentoa. Harmittavaisesti yksi puomi tuli alas, mutta näin sujuvan radan jälkeen virhepisteillä ei ollut minulle mitään merkitystä - me olimme joka tapauksessa suorittaneet kauden parhaan radan! Kun poni toimii näin kivasti ja pystyn itse olemaan rento, on tulevilla radoilla yhä helpompi korjata vielä virheitä ja pyrkiä yhä parempiin suorituksiin.

Kuten edellisissäkin kilpailuissa, myös tällä kertaa toinen rata tuntui vielä ensimmäistä sujuvammalta. Rata oli jo tuttu ja haasteelliset paikat ratsastettu jo kerran läpi, joten virheiden korjaaminen oli helpompaa. Tällä radalla ratsastin taas himpun verran enemmän eteenpäin kuin edellisellä, mikä vaikutti taas positiivisesti koko radan ratsastamiseen. Esteetkään eivät tuntuneet yhtään isoilta!

Ensimmäiselle esteelle ponnistuspaikka ajautui hieman liian lähelle estettä, minkä vuoksi nappasimme puomin alas. Seuraava kämmi kävi vaaleanpunaiselle pystyesteelle, jonka alle oli ilmestynyt täytteeksi palikat. Verryttelyssä kävin kyllä palikoita ponille näyttämässä, mutta radalla ne kuitenkin tulivat yllätyksenä ja saivat ponin kieltämään, kun en itse huomannut olla riittävän hereillä ja ennakoida ponin liikkeitä. Winnie kun on pääsääntöisesti todella varma hyppääjä, niin kieltämiseen unohtuu usein varautua..

Kuva: Sini

Toisella yrityksellä päästiin kuitenkin yli ja jatkettiin rata ongelmitta loppuun. Vaikka ruusukkeet jäi tällä kertaa saamatta, sai poni aimo annoksen leipää tallissa. Virhepisteillä ei ollut merkitystä, sillä me molemmat suoritimme paremmin kuin esimerkiksi edellisissä kisoissa.

Uskon, että ahkeralla kilpailemisella on ollut suuri vaikutus ratojen sujuvoitumiseen. Toki Winnien rauhoittavat lisäravinteet ovat tehneet osansa asiassa, mutta varmasti varmuutta on tuonut myös toistot ja kilpailutilanteiden harjoittelu. Marras- joulukuussa Winnie taisi vierailla kolmesti naapuritallissa kilpailuiden merkeissä, mikä on todella paljon alkuvuoteen verrattuna. Ehkäpä poni ja myös kuski vähitellen tottuvat kilpailuiden hälinään ja stressaavuuteen...

Kuvat: Sini

2

Pakkanen nousee ponilla päähän

Talvi tuli ja talvi meni ainakin toistaiseksi. Muutaman päivän ajan maassa oli lunta ja valveutunut poniratsastaja osasi tottakai heti käyttää tilanteen hyväkseen! Winnie osasi myös ottaa harvinaisesta tapahtumasta ilon irti, kun sen silmien edessä aukeni loputtomasti peltoa. Poni oli niinkin innoissaan, että koko lysti loppui lyhyeen ponin hypättyä tasajaloin ilmaan ensimmäisten raviaskeleiden jälkeen.

Peltotreeniä edeltänyt vapaapäivä ei varmasti helpottanut asiaa, kuten ei nopeasti pakastunut ilmakaan. Villittelyenergiaa tuntui olevan niin paljon, etten halunnut jäädä ottamaan selvää siitä, monessako pukissa pysyisin kyydissä ja kuinka monta koikkaloikkaa saisin kokea ennen kuin tamma rauhoittuisi. Niinpä suunnattiin suosiolla kentälle, josta tuhma poni ei ainakaan pääsisi karkaamaan pitkälle, mikäli huonosti sattuisi.

Kentälläkin Winnie oli vielä virkeä, mutta kykeni kuitenkin tekemään töitä. Tamma sai ajateltavaa pohkeenväistöistä ja avotaivutuksista, jotka ovatkin lähteneet sujumaan yllättävän kivasti aktiivisella ja säännölisellä harjoittelulla.

Kun poni oli saanut suurimmat energiansa purettua ahkeralla aivotyöskentelyllä, alkoi jo raskas hanki tehdä vähitellen tehtävänsä. Eteenpäinpyrkimystä riitti, mutta ylimääräiseen loikkimiseen ja kyttäilyyn ei ollut enää energiaa. Ravi lähtikin rullaamaan kivasti! Winnie on viimeaikoina liikkunut muutenkin erityisen kivasti; se on jaksanut keskittyä työntekoon ja liikkunut mielellään ja rentona.

Erityisesti pohkeenväistöistä olen ollut ylpeä! Niitä on tahkottu enemmän kuin ahkerasti viime viikkojen aikana ja selkeää kehitystä on tapahtunut. Yhä harvemmin Winnie jännittyy niskastaan väistöjen aikana ja ristiaskeleet ovat olleet jopa niin sujuvia, että vihdoin myös siirtymiset käynnin ja ravin välillä väistön sisällä ovat onnistuneet.

Hankitreenissä Winnie oli sitä mieltä, että töitä oli tehty jo tarpeeksi siinä kohtaa kun ryhdyin pyytämään laukkaa. Laukka pyöri kivasti, mutta sen ylläpitämiseksi poni vaati hieman kannustamista. Tällä kertaa vähempikin määrä laukkaa riitti, sillä hanki oli tosiaan selkeästi maneesin pohjaa raskaampi alusta tehdä töitä.

Kun työskentelyä oli takana vajaa puoli tuntia, toimi Winnie jo erittäin kivasti! Se liikkui kevyestä pohkeesta eteenpäin, oli pehmeä suustaan ja käytti takaosaansa ja selkäänsä aktiivisesti. Ravissa tuntui siltä, että poni kuunteli pienimpiäkin apuja ja vain leijui eteenpäin.

Näin hyviin tunnelmiin oli ilo lopettaa hommat ja kiittää ponia reippaasta työskentelystä. Kunpa näitä fiiliksiä saataisiin yhä enemmän myös jatkossa ja tulevalla kilpailukaudella!

2

Rauhoittavista lisäravinteista apua kilpailusuorituksiin

Winnien yksi suurimmista ja samalla turhauttavimmista haasteista on ponin kilpailujännitys. Tamma suorittaa kotona treeneissä erittäin hyvin, mutta kilpailutilanteessa tilanne on aivan toinen. Esteillä etenemistä tasolta toiselle on hidastanut Winnien huono käytös; verryttelyt ovat olleet räjähdysherkkää hypähtelyä ja pukittelua sinne tänne. Radat sen sijaan ovat sujuneet pääosin kivasti, mutta huonon kilpailukäyttäytymisen vuoksi ei ole tehnyt mieli lähteä koettamaan onneaan isommille radoille, joilla vaaditaan teknisesti enemmän, eikä riitä, että pysyy jotenkuten kyydissä.

Kouluratsastuksen ollessa "päälajini" ja erityisen lähellä sydäntä, on ollut erityisen harmittavaa käydä koulukilpailuissa esittämässä ala-arvoisia suorituksia jännittyneellä, tikittävällä aikapommilla. Verryttelyt ovat koulupuolella sujuneet usein ilman suurempaa draamaa, vaikkakin monesti verryttely on jäänyt pintapuoliseksi sen vuoksi, ettei verryttelyalueella ole pystynyt laukkaamaan riittävästi. Winnie kun ei jännittyneenä siedä läheltä laukkaavia hevosia, vaan voi singahtaa lähes mihin tahansa ilmansuuntaan hermostuessaan. Kilpailijana ei voi ajatella vain omaa pärjäämistään, vaan myös kanssakilpailijoiden turvallisuus on otettava huomioon.

Kilpailukausi Winnien kanssa alkukeväästä pitkälle alkusyksyyn oli melko vaisu, mutta onnekseni muutaman viime kuukauden aikana naapuritallimme on järjestänyt kilpailuita oikein urakalla. Winnielle tarjoutui siis useita tilaisuuksia päästä harjoittelemaan kilpailutilanteita. Vuoden viimeiseen kilpailurykäykseen yhdistin oman pienen tutkimukseni rauhoittavien lisäravinteiden toiminnasta Winnien ruokinnassa.

Olin jo pitkään pohtinut rauhoittavan lisäravinteen lisäämistä Winnien ruokintaan ennen kilpailuja, mutten päässyt puusta pitkälle tutkiessani eri vaihtoehtoja netissä. Pääosin valmisteissa oli samoja vaikuttavia aineita ja hinnat korreloivat pitkälti pitoisuuksien kanssa. Käyttäjien kokemukset olivat hyvin vaihtelevia; toiselle toimii, toiselle ei. Yksi uskoo lumevaikutukseen, toinen syöttäisi mielummin pieniä kiviä ja kolmas vannoo ihmeaineen nimeen.

Lopulta tutkimukseni pääsi käyntiin, kun sain valmentajaltani vajaan pussin Vimital Focusia testattavaksi Winnielle. Tämän lisäravinteen vaikuttavia ainesosia ovat tiamiini, tryptofaani sekä magnesium. Jauhemaista seosta syötin Winnielle viiden päivän ajan ennen kilpailua tuplaten annoksen kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Koko kuurin ajan Winnie käyttäytyi toivotulla tavalla; se hallitsi itsensä paremmin stressaavissa tilanteissa (ratsastukset maneesin ruuhka-aikana) ja tuntui keskittyvän paremmin.

Kilpailupäivän aamuna Winnie sai vielä aamupuuroonsa sekoitettuna puolikkaan tuubin Good As Goldin rauhoittavaa pastaa, jossa vaikuttavat aineet ovat samat kuin Vimitalin Focusissa. Pastaa suositellaan annettavan puoli tuubia kilpailua edeltävänä iltana ja toinen puolikas kilpailupäivän aamuna. Annoin Winnielle kuitenkin pienemmän annoksen, sillä se söi jo kuurina toista valmistetta.

Etenkin ryhmäverryttelyt ovat olleet Winnielle haastavia, joten päästiin heti testaamaan lisäravinteita tositilanteessa. Verryttelyn alusta asti Winnie tuntui erittäin hyvältä - tämän ponin kohdalla Good as Gold ja Focus ainakin toimivat juuri kuiten pitikin! Poni keskittyi ja oli rento, eikä kokenut tarvetta pukitella tai hypähdellä jännittyneesti toisten hevosten laukatessa ja tehdessä verryttelyhyppyjä. Uskalsin ratsastaa Winnietä muiden hevosten lähellä ilman pelkoa siitä, että aiheuttaisin muille vaaratilanteita tai joutuisin itse pitelemään harjasta kiinni tamman hypähdellessä.


Radalle pääsin lähtemään hyvillä mielin, sillä kerrankin pystyin keskittymään ratsastamiseen enemmän kuin jännittämiseen. Winnie oli hyvin kuulolla, eikä pyrkinyt kiireesti altani pois. Pääsin ratsastamaan sitä normaalia enemmän pohkeella, mikä vaikutti positiivisesti ponnistuspaikkojen löytämiseen.

Etenkin alkuradasta Winnie laukkasi vielä liian hitaasti, mutta loppua kohden suoritus parani meidän molempien osalta. Muutamien ensimmäisten esteiden ylimääräiset pikkuaskeleet jäivät harmittamaan, mutta toisaalta olo oli nyt turvallisempi, kun Winnie mielummin odotti, kuin lähti ryntäämään esteille aivan liian kaukaa. Winnie suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi itselleen taas uuden punavalkoisen ruusukkeen.

Korkeammalle, meidän ensimmäiselle 90 cm radalle lähdin luottavaisin ja rohkein mielin. Kun poni toimi kivasti ja vastasi apuihin hyvin, eivät esteetkään tuntuneet kovin suurilta. Verryttelyssä hyppäsin vain yhden hypyn molempiin suuntiin ja säästelin ponia radalle, jolla pyrin korjaamaan edellisellä radalla tekemiäni virheitä. Rata oli molemmissa korkeuksissa sama, joten virheiden korjaamiseen oli entistä helpompi kiinnittää huomiota.

Ratsastin ponia heti alkuradasta asti reippaammin eteenpäin kuin edellisellä radalla, mikä toikin hommaan lisää sujuvuutta. Jatkoa ajatellen laukka saisi olla vielä aktiivisempaa, mutta tästäkin temmosta Winnie pystyi tekemään helppoja ja hyviä hyppyjä. Kakkosesteelle pyrin hypyttämään ponia hieman kauempaa, mutta yllättäen poni päätyikin ottamaan puolikkaan ylimääräisen askeleen, jonka vuoksi kävin tyylikkäästä lepäilemässä hetkisen kaulalla. Paketti saatiin kuitenkin taas kasaan hyvissä ajoin ennen seuraavaa estettä.

Sarjaesteeltä Winnie laskeutui väärässä laukassa, kun keskityin ratsastamaan riittävän pitkälle suoraan esteen jälkeen, enkä asettanut heti esteellä vasemmalle kohti viimeistä estettä. Laukkaa ravin kautta vaihtaessani Winnie totesi, että eiköhän tämä homma nyt ollut tässä ja kieltäytyi nostamasta uutta laukkaa. Poni protestoi pohkeita kyljissään vain ravistamalla päätään samalla, kun välimatka esteelle lyheni ja lyheni.

Päädyin ratsastamaan ylimääräisen ympyrän ja tekemään esteelle uuden lähestymisen, vaikka periaatteessa poni olisi varmasti päässyt okserista yli vaikka ravissakin. Oltiin kilpailuissa kuitenkin harjoittelemassa, joten mielummin tehtiin homma kunnolla kuin räpeltäen hieman nopeammassa ajassa.

Vaikka parannettavaa vielä jäikin, olin melko tyytyväinen näihin kilpailuihin ja ponin ensimmäiseen 90 sentin rataan. Kilpailuiden myötä nousi myös pieni toivo siitä, että rauhoittavien valmisteiden avuilla Winnien kanssa voisi jatkossa kilpailla kuten minkä tahansa hevosen kanssa.  Jotta Winnien seesteistä mielialaa näissä kisoissa ei voisi laittaa vain sattuman piikkiin, jatkoin pientä tieteellistä tutkimustani myös marras- ja joulukuun kilpailuissa. Marraskuun estekilpailuihin Winnie sai valmistautua samalla ruokavaliolla ja tulokset olivat jälleen toivotunlaisia. Winnie suoritti ongelmitta niin verryttelyt kuin radatkin ja itse ratsastajana sain taas keskittyä pitkästä aikaa ratsastamiseen jännittämisen sijaan. 
Joulukuun yhdistettyihin koulu- ja estekisoihin sen sijaan jätin rauhoittavat lisäravinteet antamatta, mikä näkyi Winnien käytöksessä yhtä selkeästi kuin rauhoittava vaikutuskin edellisissä kisoissa - poni oli taas oma itsensä ja hypähteli kouluverryttelyssä tasajalkaa ilmaan. Winnien kohdalla voitanee siis todeta, että rauhoittavat valmisteet toimivat toivotulla tavalla. Ensi kisakauteen haetaan boostia näistä valmisteista ja toivotaan yhä parempia kilpailutuloksia! 
Marras- ja joulukuun kilpailuista on tulossa omat videolliset raporttinsa. Tämän postauksen kisakuvista kuuluu kiitos Maijulle!

4

Herrasponin kolmen palkintosijan päivä

Kevään suunnitelmiin kuului ensimmäiset estekilpailut Veikan kanssa, mutta harmittavaisesti kilpailut siirtyivät juuri sille ainoalle kevään viikonlopulle, jolle oli jo erityisen tärkeää ohjelmaa. Kilpailut jäivät siis välistä, mutta vahinko päästiin korjaamaan vihdoin marraskuussa, jolloin lähitallilla järjestettiin 1-tason kilpailut pikkuluokkineen. Kyseessä oli halloweenin pukuratsastuskilpailut, mistä tämä aikuinen poniratsastaja oli salaa hieman innoissaan.

Jos ei muuta, niin ainakin oltiin valmiita koitokseen. Kesän ja syksyn aikana ehdin hypätä Veikalla useamman kerran ja opetella tuntemaan sitä paremmin esteillä. Siinä missä poni oli alkukeväästä vielä hyvin arka ja huolestunut hyppääjä, on se nyt näyttänyt innostuneen hommasta. Veikka on saanut itseluottamusta ja varmuutta hyppäämiseen, mikä näkyi myös kilpailusuorituksissa.

Sain kilpailla Veikalla kaksi luokkaa, joten ilmoittauduin 70 ja 80 luokkiin. Ajattelin, että ensimmäisestä radasta poni suoriutuisi tarvittaessa vaikka ravissa jännityksen iskiessä, ja jälkimmäisestä se suoriutuisi jo kunnialla, koska olisi jo ehtinyt ihmetellä esteitä. Veikan suorittamista helpotti sateinen sää, minkä vuoksi verryttely järjestettiin ryhmissä radalla. Poni pääsi siis puhisemaan maneesin nurkat läpi ja ihmettelemään radan esteitä oikein ajan kanssa.

Herrasmieheksi puettu Veikka ylitti koko tiiminsä ja tukijoukkojenkin odotukset - poni hyppäsi puhtaan perus- ja uusintaradan ja vieläpä eteni niin reipasta laukkaa, että sijoittui luokassa toiseksi! Koko rata alusta loppuun tuntui sujuvalta ja helpolta - Veikka laukkasi pohkeesta eteen ja teki varmoja hyppyjä. Riitti, että annoin riittävästi tilaa ja ohjasin esteeltä toiselle.

Koko tiimi jännitti niin kovasti, että kuvaajakin huomasi painaa rec -nappia vasta radan kolmannen esteen jälkeen. Muutama este siis puuttuu videolta, mutta sentään lähes koko rata saatiin taltioitua.

Toiselle radalle lähdettiin paljon odotettua paremmissa tunnelmissa. Veikka tuntui olevan hyvässä vireessä ja jopa nauttivan kilpailutilanteesta. Verryttelyssä otin vain muutaman hypyn varmistaakseni, ettei rimakauhu ollut saanut otetta ponista. 
Radalla homma rullasi lähes yhtä kivasti kuin edelliselläkin radalla. Tehtävä oli helppo, sillä rata oli molemmissa luokissa sama. Laukka olisi saanut olla hieman aktiivisempaa, sillä muutamalle esteelle Veikka ajautui liian juureen, vaikka yritin hypyttää ponia kauempaa. Voi olla, että Veikka oli edellisen radan jäljiltä jo hieman väsynyt, eikä sen vuoksi edennyt aivan yhtä helposti kuin ensimmäisellä radalla.

Vaikka laukassa jäikin toivomisen varaa, onnistui Veikka suorittamaan nämäkin esteet puhtaasti ja ihan kelpo ajassa. Lopulta päädyimme sijoittumaan neljänsiksi ja voittipa poni vielä luokassa parhaan puvun palkinnonkin. Ei ollenkaan huono saavutus ensimmäisistä yhteisistä kilpailuista, joissa poni hyppäsi elämänsä ensimmäisen 80 radan! 

1