Epäonnistunut aprillipila

Olen vähän pettynyt itseeni. Olin suunnitellut hurjaa aprillipilaa blogiin, mutta kämmäsin kuvanmuokkauksessa ja olin laiska keksimään uutta juttua. Tarkoituksena oli kovin uskottavasti kusettaa, että Winnie on yön aikana sotkeutunut takajalastaan kiinni harjaansa, jonka olin letittänyt valmiiksi jo edellisenä iltana. Ponin harja olisi siis aivan säpäleinä ja jalka venähtänyt, joten koulukilpailut jäisivät väliin. Yliarvioin kuitenkin taitoni, enkä saanut aikaiseksi uskottavaa kuvaa Winniestä pystyharjaisena. :(

Joudun siis postailemaan ihan faktapohjalta. Osallistuttiin Winnien kanssa tänään meidän toisiin koulukilpailuihin naapuritallilla. Viime kerrasta voi lukea täältä, silloin keskeytin radan kun poni ei kakkahädältään suostunut laukkaamaan. Tällä kertaa tavoitteena oli siis vain ratsastaa rata loppuun saakka ja mielellään saada myös hyväksytty tulos.





Kuvittelin varanneeni ruhtinaallisesti aikaa ponin letittämiseen ja varustamiseen. Jotenkin onnistuin kuitenkin myöhästymään omasta verryttelyryhmästäni viitisen minuuttia; kyllä vähän hävetti hiipiä lopulta maneesiin kun muut jo verryttelivät ravissa hevosiaan. No mutta ei hätiä mitiä, olin suunnitellutkin verrytteleväni ponin todella kevyesti, ettei se pääsisi ainakaan väsähtämään radalla. Ravailin hetken taivutellen ponia ja otin muutamat pysähdykset. Laukkaa otin vain oikealle, se kun on Winnielle hankalampi suunta. Ensimmäisillä laukannostoilla nousi väärää laukkaa, ristilaukkaa ja pukkeja, mutta lopulta nousi se oikeakin laukka. Tämä riitti meille.

Oltiin toiseksi viimeisenä lähtövuorossa. Winnie oli ihan yllättävän hyvä radalla; se eteni hyvin eteen ja oli varsin hyvin avuilla siihen nähden, että meitä molempia varmasti vähän jännitti. Koko alkurata meni aivan sumussa, kun odotin kauhulla laukkaosuutta. Eilisen treenin perusteella laukka nousisi vasta puolessa välissä pitkääsivua ja silloinkin se olisi väärä tai vähintäänkin ristilaukka. Winnie kuitenkin nosti täsmällisesti oikean laukan ja jatkoi siinä tehtävän loppuun saakka, vaikkakin pinkoi menemään kovin lujaa. Vasemmassa laukassa Winnie valui diagonaalilla vasemmalle, joten jouduin korjaamaan sitä aika vahvasti ulkopohkeella. Tuolloin poni vaihtoi etuosastaan laukan, jota en lähtenyt enää korjaamaan ravin kautta.

Olin kovin tyytyväinen rataan ja poniin, ainakin saatiin hyväksytty tulos! Lähdettiin loppukäynneille maastoon, kun bongasin oman nimeni kuulutuksesta. Mietin että mikä nyt on, onko mulla lähtömaksu maksamatta vai miksi mua kaivataan. Suunnattiin maneesille päin ja selvisi, että minuahan kuulutetaan palkintojenjakoon! Voi hyvät hyssykät sentään, enhän minä ollut edes ajatellut sellaista mahdollisuutta kun kerran lähtijöitä oli 15 ja mukana paljon parempia ratsastajia ja hevosia!

Vähän epäuskoisena hipsin palkintojenjakoon (sinnekkin MYÖHÄSSÄ!) ja sain vahvistuksen että kyllä, ihan oikeasti sijoituin. Aivan villiä, Winnie nappasi kolmannen sijan! :) Prosentteja radasta tuli 62,25 ja numerot vaihtelivat 6 ja 7 välillä lukuunottamatta puoliksi ristilaukassa ratsastettua 4 arvoista diagonaalia.

Erityisen iloinen olin alku- ja lopputervehdyksen arvosanoista 7 kommenteilla "suora, suora ja sujuva", sillä suoraan ratsastaminen ilman seinän tukea on ollut minulle todellinen kompastuskivi. Mukavaa oli lukea myös lopusta "Rauhallisesti ja kauniisti esitetty, huolellinen vaikka hevonen laukassa kovin kiivas."Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö oli myös arvioitu 7 arvoiseksi. Ihan hienoa puskaratsastajalta, joka kuvitteli olevansa aivan onneton koulutuuppari. :)