Olen niin käsittämättömän ylpeä Winniestä. Ponista, joka puolitoista vuotta sitten rynni ihmisen päälle, jumitti ja kieltäytyi liikkumasta ja oli kaikin tavoin aivan hukassa. Tuolloin pelkästään tamman selkään pääseminen tuotti ongelmia. Täytyy myöntää, että todella pitkään jännitin ratsastamista. Toisinaan tuntui siltä, että istuin todellakin sen 400 kiloisen eläimen selässä, joka voi minä hetkenä tahansa halutessaan tappaa minut.
Olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut muodostaa todellisen suhteen tuohon hevoseen ja oppia tuntemaan sen. Tuntemaan Winnien ajatukset, vahvuudet ja myös heikkoudet. Tuo nuori villikko on opettanut minulle enemmän kuin mikään muu hevonen tai edes kaikki muut hevoset yhteensä. Se on tehnyt sydämeeni pesän ja paikan, joka kuuluu sille. Paikka tulee aina olemaan sen, eikä sitä voi ikinä täyttää kukaan tai mikään muu. Toivon vain että ajan voisi pysäyttää. Haluaisin jäädä tähän aikaan kellumaan ikuisiksi ajoiksi, enkä liikkua ollenkaan eteenpäin. Aika vain kuluu aivan liian nopeasti.
vautsi, ootte kyllä kehittyneet hirmuisesti! :))
VastaaPoistaon ollut kunnia olla mukana ja seurata teidän kehitystä alusta tähän päivään asti ! (:
VastaaPoistasaat kyllä olla ylpeä itsestäskin1 :)
VastaaPoistaWinnie on menny tosi paljon eteenpäin!! Hyvä! :)
VastaaPoistaMinulla oli maininta sinusta blogissani ! (:
VastaaPoistahttp://pihlanponiblogi.blogspot.fi/2013/03/1-heppabloggaajat.html
ihana video ♥
VastaaPoistaKuinkas monta kertaa olet tippunut Winnieltä? Ihana kirjoitus & video
VastaaPoistaEn kertaakaan, jos kaatumista ei lasketa:) poni liukastui kerran maastossa ja meni ympäri, jolloin tietysti tipuin.
Poistaootte kyl kehittyny ihan älyttömästi! ittelläni on nyt vähä samantyylinen ongelma, miun hoitohevosen kanssa. se on 18v ruunasuokki, joka lähtee maastos käsistä kokoajan. kesän alussa se oli maailman kiltein, mut syksyllä se rupes viemää ja nyt lähtee käsistä, ja seläs ei voi tehä mitää pitää vaa koittaa pysyy seläs ja toivoo ettei mitää pahaa tapahtuis. oon yrittäny ratsastuksenopettajan kans saamaa sitä hallintaan, mut pelkoha on siin et oisin pilannu hevosen. ja ratsastus pelottaa kyseisel hevosel välil, muilla hevosilla ei, mutta maastos tulee aina nykyää se pelko, et mitä jos hevonen lähtee käsistä. mitään vinkkejä tälläsiin tilanteisiin?
VastaaPoistaOotko kokeillu yhden ohjan pysäytystä? Päästät toisen ohjan ihan löysäksi ja toisesta käännät suunnilleen hevosen turvan sen takapuoleen kiinni. Ei toki mikään hevosystävällisin pysäytystapa, mutta hätäjarru kuitenkin. Tuota voi käyttää kun hevonen lähtee ryöstämään suht tasaisella alustalla, keskellä juurakkoista metsää taas tuolla käännöksellä saa hevosen helposti nurin.
PoistaJos vaan aikaa ja energiaa hevosen ja sen ongelman kanssa työskentelemiseen on, niin aloittaisin maastoilun ja ylipäätänsä pysäyttämisen opettelemisen ihan pohjalta uudestaan. Voisit opettaa hevosen pysähtymään kentällä palkitsemalla. Jos heppa on perso ruualle, voit palkita sen vaikka porkkananpalalla joka kerta kun pysäytät sen. Liitä mukaan vaikka äänikomento "seis", voipi olla että tehostaa pysäytystä myös maastossa.
Kun heppa pysähtyy kentällä kaikista askellajeista tuolla tekniikalla, lähtisin vasta sitten maastoon talutettuna. Kaveri mukaan narun päähän ja treenaamaan taas pysäytystä käynnissä, sitten ravissa. Palkitset joka kerta onnistuneesta pysähtymisestä, niin uskoisin että lopulta pysäyttäminen helpottuu myös siinä tilanteessa, kun hevonen ryöstää.
Itse en ole siis yhtäkään hevosta tällä tavalla opettanut, mutta näin lähtisin työstämään tuollaista ongelmaa. :)
kiitti, voisinkin kokeilla noillakeinoin :)
PoistaSennille: En ole tietenkään essi enkä yhtä kokenut kuin hän, mutta oletteko kokeilleet tällaista: aluksi ponia voitaisiin vain taluttaa. Sitten ihminen selkään. Vähitellen sitten tästä yksinratsastukseen asti. Ainut ongelma varmaan se (ehkä?) että ponilla alkaa olla ikää. Omalla welshillä toimi :)
VastaaPoistaMä en tiiä, miks videon ja tekstin aikana pääs kyyneleet silmille.
VastaaPoista