Luonnollista hevosmiestaitoa vai luonnotonta pelleilyä?

Mikä on luonnollista hevosmiestaitoa? Tuntuu, että sanan merkitys on jotenkin muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toisille se on saanut lähes kirosanan merkityksen. Luonnollisesta on tullut luonnotonta ja hevosmiestaidoista hevoskuiskausta. Koko hevosmiestaito on vieraantunut arkisesta ratsastuksesta ja hevosen käsittelemisestä.

Luonnollisuus on käännetty pikemminkin luomua vastaavaksi. Luomuhevostelua harrastetaan ilman kenkiä, rungottomalla satulalla ja ilman kuolaimia, tottakai. Hyvästä suhteesta ihmisen ja hevosen välillä voidaan puhua vasta sitten, kun tädin heppa tanssii ripaskaa pienestä käsimerkistä. Raippa, kannukset, kuolain ja apuohjat ovat nou nou, hepalle ei haluta aiheuttaa kipua eikä kurjaa tunnetilaa painetta aiheuttamalla. Näitä välineitähän ei voi käyttää kuin kipua aiheuttaen ja ne ovat turhia, sillä hevonen on mahdollista saada toimimaan myös ilman pakottamista.

Erimielisyydet hevosen kanssa selvitetään keskustelemalla ja kehumalla - komentaminen, etenkin fyysinen sellainen, on paheksuttavaa. Kunnioitettavaa luonnollista hevosmiestaitoa on havaittavissa sitten, kun ratsukko painelee ilman varusteita menemään laukassa pitkin peltoja ja tanssii rantahiekassa sulassa yhteisymmärryksessä, sielut yhteen kietoutuneina. Hyppääminen on pahasta, ellei hevonen tee sitä täysin omasta halustaan maastolenkillä loikkaamalla kaatuneen puunrungon yli. Kouluratsastus taas on ihme repimistä ja rullaamista, hevosen väkisin sille luonnottomaan muotoon vääntämistä. Tädin luomuheppa on maailman onnellisin hevonen, kun saa työskennellä pitkin ohjin avoimessa muodossa.

Kuilu luonnollisen hevosmiestaidon ja perus hevosurheilun välillä on kasvanut ja "luomuilusta" on tullut oma lajinsa. Yksi kilpailee esteillä, toinen koulussa, kolmas westernissä ja neljäs on omistanut elämänsä luonnollisille hevosmiestaidoille. Jotain on kuitenkin mennyt pieleen. Kun palataan luonnollisen hevosenkäsittelyn perusajatukseen, on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan vain taidosta ymmärtää hevosen käyttäytymistä ja vastata siihen. Sen taas tulisi toimia pohjana kaikelle hevosurheilulle ja hevosen kanssa toimimiselle.

Hevosen käyttäytymistä ymmärtämällä on mahdollista työstää niin ihmisen ja hevosen välistä suhdetta kuin ongelmia este- tai kouluratsastuksessakin. Jokaisen hevosten kanssa tekemisissä olevan tulisi ymmärtää perusidea siitä, kuinka hevonen ajattelee ja toimii. Tämän ymmärtämiseen taas ei tarvita naruriimua tai kuolaimettomia suitsia. Hevosmiestaidothan ovat perustaitoja hevosen käsittelyssä; taitoa toimia hevoselle johtajana ja korjata sitä sen tehdessä virheitä sekä toisaalta myös palkita oikeista reaktioista. Kaikki hevosten kanssa toimiminen niin tarhaamisesta lastaukseen ja esteiden hyppäämiseen pohjautuu näihin taitoihin. Luonnolliset hevosmiestaidot on siis vain hevosen luontaisen käyttäytymisen ymmärtämistä ja siihen vastaamista tarkoituksenmukaisesti.

Onko kuolaimettomuus, rungottomat satulat ja hevosen kengättömyys sitten pelleilyä? Ainakaan niillä ei ole mitään tekemistä luonnollisten hevosmiestaitojen kanssa. Kuolaimitta ratsastaminen ei tarkoita hevosen käyttäytymisen ymmärtämisestä, eikä varusteiden vähäisyys viesti välttämättä hyvistä hevosmiestaidoista. Voi olla, että kilparatsastajalla on todellisuudessa parempi suhde hevoseensa kuin "luonnollisia hevosmiestaitoja" harjoittavalla ratsukolla, vaikka hevosella onkin rautaa niin suussaan kuin kavioissaankin. Jokainen harrastakoon tavallaan, mutta toisen tapaa väheksymättä. Esteratsukon luottamuksesta viestii hevosen kyky hypätä suuria esteitä näkemättä laskeutumispaikkaa, kun taas varusteitta ratsastettaessa luottamus näkyy sujuvana yhteistyönä ilman kuolainta. Kun luonnolliset hevosmiestaidot toimivat pohjana hevosen käsittelylle, on jatko kiinni enää ratsukon kiinnostuksenkohteista ja tavoitteista.

Luonnollisia hevosmiestaitoja sanan varsinaisessa merkityksessä voi toki harjoitella erilaisilla maastakäsittelytehtävillä, jolloin harjoitukset tukevat hevosen elekielen oppimista ja ihmisen ja hevosen suhdetta. Hyvin pitkälti samoja asioita voi kuitenkin harjoitella arkipäiväisissä hoitotilantessa, kuten monet ehkä ymmärtämättäänkin tekevät. Lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä väistääkö hevonen ihmistä karsinassaan vai kentällä naruriimu päässään. Mustavalkoinen ajattelu on erottanut luonnolliset hevosmiestaidot muusta hevosurheilusta, vaikka todellisuudessa ne ovat yhtä.