Hyvä, parempi, poni.

ennen

Winnie koki elämänsä parturoinnin eilen. Olin lopun kyllästynyt sen pitkiin partakarvoihin, jotka jäävät turpahihnan väliin ja sotkeentuvat joka paikkaan. Aivan turhat haivenet sitäpaitsi! Winnie havahtui talven tuloon vasta tammikuussa, jolloin se näki parhaaksi kasvattaa pitkiä haituvia leukansa alle, kainaloihin ja korviin. Muualle ei talvikarvaa kasvanutkaan. Epäilen, ettei pitkien haituvien lämmöneristyskyky ollut kovin kummoinen..

jälkeen

Tartuin siis saksiin ja hups heijaa, sinne lähti ponin parta. Vielä kun poni vaihtaa koko lopun karvansa täydellisen ohueen ja sileään kesäkarvaan, niin tuostahan tulee vallan sievä. Jo pelkkä parran poistaminenkin teki ponista paljon siistimmän näköisen.

Tänään olikin siis aika käydä esittelemässä kynittyä turvanalusta oikein koulutuomarille. Käytiin ratsastamassa TR seurakoulukilpailuissa helppo C luokka, jossa ratana oli heC1:2000. Totesin jälleen kerran, että ihan oikeasti tarvitsisin kisahoitajan myös kotikisoihin. Joka ikinen kerta tulee kiire, kun saa ravata maksamassa lähtömaksuja ja hakemassa varusteita. Tottakai kisa-aamuina poni osaa yllättää positiivisesti ja se tulee karsinassa vastaan yltä päältä kurassa ja pölyssä. Letittäminen on myös aivan oma lukunsa.

Ehdittiin kuin ehdittiinkin kuitenkin ihan hyvissä ajoissa verryttelemään - onneksi. Ponilla oli niin paljon pöllöenergiaa, että muutama tovi kului sen rauhoittelemiseen. Alkuun Winnie tyytyi vain ravaamaan kirahvina pää pilvissä kiitoravia, mutta pian se jo keksi ryhtyä loikkimaan. Yhtäkkiä pieniä vihreitä miehiä putkahteli ties mistä ja poni parhaansa mukaan yritti väistellä niitä hyppimällä tasajalkaa ilmaan. Yleisössä kuulemma  haukottiin henkeä kamikaze -loikkien aikana.

Vähitellen poni kuitenkin rauhoittui ja tyytyi loikkimisen sijasta vain liikkumaan reippaasti eteen. Tämä riitti mulle, joten poni sai kävellä lopun aikaa ennen radalle siirtymistä. Radalla poni olikin varsin hyvä ratsastaa; sopivan reipas ja säpäkkä, muttei kuitenkaan typerä ja hallitsematon. Ainut mikä jäi harmittamaan, oli jälleen suunnanvaihdoksessa tapahtunut laukanvaihto ja oma huolimaton ratsastus; en valmistellut siirtymisiä kovin hyvin. Tuomari oli kuitenkin ilmeisesti kovin tyytyväinen suoritukseen. Omaa paperiani kansliasta hakiessa alaleukani loksahti varmaan paikoiltaan, kun odottamani alle 60 % tuloksen sijasta alareunassa komeili 67 %. Numerot vaihtelivat 6 ja 8 välillä lukuunottamatta suunnanvaihtoa laukassa, josta tuli vaihdon vuoksi 4,5.


Prosentit riitti toiseen sijaan, vaikka lähtijöitä oli luokassa lähemmäs parikymmentä. On tämä niin kummallista, kun kovin pitkään olen kuvitellut olevani täysin esteratsastaja ja kykenemätön koulutuuppaukseen. Taidan alkaa käydä läpi identiteettikriisiä..

Kuvia tulee myöhemmin, mikäli niitä saan joiltain kuvaajilta. Omaa kuvaajaa ei tällä kertaa ollut mukana..