lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenteri #8

Julita on 20-vuotias tuntiponi, Winnie on nuori haflingertamma ja Essin poniblogi on näiden ponien esiintymislava. Mutta kuka Essi sitten on? Lukijoilta on tullut toiveita syventävästä esittelystä siitä, kuka minä oikeasti olen ja mitä puuhailen talliympäristön ulkopuolella.


Olen 21-vuotias, syntynyt vuonna 1991. Koko ikäni olen asunut Raisiossa, Turun naapurissa. Kävin kaksi vuotta normaalia ala-astetta, mutta kolmannella siirryin musiikkiluokalle, jolla jatkoin aina 9 -luokkaan asti.

HARRASTUKSET
Pienenä harrastin paljon kaikenlaista, parhaimmillaan varmaan neljää tai viittä harrastusta yhtä aikaa. Läpi tuli käytyä ainakin; satubaletti, kilpauinti, koripallo, satujumppa, telinevoimistelu, kuvataidekerho, pianonsoitto, kokkikerho, lumilautailu ja harrasteuinti. Pianonsoitto ja kilpauinti olivat näistä harrastuksista pitkäikäisimmät; kilpaa uin ehkä kolmisen vuotta, kunnes lopetin treenien lisäännyttyä neljään kertaan viikossa. Pianoa soitan edelleen, mutta tunneilla kävin 11 vuotta. Nykyään soittelen harvakseltaan silloin kun on ylimääräistä aikaa. Lumilautailen myös edelleen, tosin vain pari kertaa talvessa.

Piirtämisestä innostuin tosissani ala-asteen loppupuolella; piirsin valtavat määrät dinosauruksia. Kannoin koulussa mukanani piirustuskansiota, jonka jätin aina opettajan pöydälle kehuttavaksi, kun olin taas piirtänyt uusia ja entistä hienompia dinosauruksia. Parhaiden koulukavereiden myötä innostuin myös hevosista ja ryhdyin piirtämään niitä.

KOULU JA AMMATTI
Yläasteelta suuntasin lukioon viestintä/medialinjalle Juhana Herttuaan Turkuun. Lukion jälkeen pyrin yliopistoon lukemaan psykologiaa ja siinä sivussa hain Ammattikorkeakouluun sosionomiksi. Kämmäsin psykologian pääsykokeet, mutta pääsin sisään ammattikorkeaan. Koulu on 3,5 vuotinen, tällä hetkellä siitä on jäljellä 1,5 vuotta. Sosionomina tahtoisin työskennellä joko päiväkodissa lastentarhanopettajana tai sitten lastenkodissa ohjaajana. Myöhemmin tahtoisin lukea ratsastusterapeutin pätevyyden, mutta koulutukseen on mahdollista hakea vasta 2 vuoden työkokemuksen jälkeen.

PERHE
Asun vielä kotona vanhempieni luona. Perheeseemme kuuluu isä, äiti, 18-vuotias pikkuveli sekä koiramme Siiri. Perheeni ei ole oikeastaan ikinä ollut kovin innostunut hevosharrastuksestani, päin vastoin. Vähitellen äitikin on kuitenkin lämmennyt harrastukselle; alunperin sain käydä tallilla vain kerran viikossa yhdellä ratsastustunnillani. Vähitellen sain myönnytyksiä - sain ottaa hoitoponin, sain siirtyä esteryhmään, sain käydä tallilla useammin,sain osallistua kilpailuihin, sain alkaa vuokrata ponia. Tällä hetkellä olen käytännössä jo hevosen omistaja,kun käyn tallilla 5-7 kertaa viikossa.

VAPAA-AIKA
No tätä ei jää kamalan paljon, tällä hetkellä ei oikeastaan ollenkaan. Päiväni kuluvat yleensä koulussa, tallilla ja töissä. Teen töitä kaupassa muutamia vuoroja viikossa sen mukaan, miten koulukiireiltäni ehdin. Kun koulua on 8-16 ja töitä 16-21, en ehdi tallille ollenkaan. Toisinaan ei ole koulua tai töitä, jolloin vapaana oleva aika kuluu tallilla. Loppu aika vuorokaudesta kuluukin aika pitkälti perus arjen pyörittämiseen; kaupassa käyntiin, koiran lenkittämiseen, ruuan laittamiseen ja muuhun.
Kun josksu harvoin on oikeasti ylimääräistä vapaa-aikaa, pyrin näkemään kavereitani. Usein vain kahvitellaan ja juorutaan kuulumisia, mutta toisinaan käydään leffassa, laskettelemassa tai kaupungilla pyörimässä.
Keväällä suuri osa vapaa-ajastani kuluu taas lenkkeillessä, sillä olen lupautunut juoksemaan kesäkuun lopussa puolimaratonin. Osallistun Run For Freedom - tapahtumaan, jolla on tarkoitus kerätä näkyvyyttä ja varoja ihmiskaupan vastaiselle työlle. Käy toki tutustumassa RFF blogiin, jota päivittelen yhdessä muutaman muun juoksijan kanssa!

ARVOT
Arvostan oikeudenmukaisuutta ja ystävällisyyttä. Nämä kaksi asiaa määrittävät hyvin pitkälti toimintaani niin muiden ihmisten kuin hevostenkin parissa. Tahdon kohdella kaikkia tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti sekä samalla ymmärtää toisten käytöstä. On yllättävän valaisevaa yrittää asettua toisen asemaan ja ymmärtää sitä kautta hänen toimintatapojaan - oli kyseessä sitten ihminen tai hevonen. Ystävissäni ja ihmisissä yleensäkin arvostan rehellisyyttä sekä välittömyyttä, joita ei ainakaan ratsastuspiireissä tunnu kamalasti näkyvän. Minut saa surulliseksi kateuden ja selän takana puhumisen näkeminen.

FAKTOJA
- Olen käynyt 3 viikon kielikurssilla 15-vuotiaana Englannissa, Torquayssa
- Tykkään matkustella, tähän mennessä ihanin paikka on ollut Pariisi!
- Käydään toisinaan perheen kanssa lapissa laskettelemassa
- Olen vain 159 cm pitkä
- Minulla on lievä lukihäiriö, vieraiden kielten osalta keskivaikea
- Olin koulussa aina 8:n oppilas, parempia numeroita sain vain taito- ja taideaineista kuten liikunnasta ja kuviksesta
- Palelen todella helposti, talvisin en meinaa löytää ollenkaan vaatteita, joissa pysyisin lämpimänä
- Olen mielettömän nirso! En ole esimerkiksi ikinä maistanut oliiveja tai sieniä.
- Olen allerginen todella monelle ruoka-aineelle ja lisäksi kaikille Suomen siitepölyille
- Pienempänä olin todella rakastunut  dalmatialaisiin, keräilin kaikkea pilkullista vihoista ja kynistä aina vaatteisiin ja pehmoleluihin. Myöhemmin innostuin dinosauruksista ja osasin varmaan sadan lajin nimet ulkoa.
- Suhtaudun melko huolettomasti elämään, toisinaan vähän liiankin.
- Pelkään pimeää
- Pelottavimpia asioita elämässäni on ollut perheenjäsenen monen kuukauden sairaalajakso sekä herääminen kesken leikkausta.

6 kommenttia

  1. Tosi kiva postaus :) Olet tosi mukavan oloinen ihminen! :)
    Hui, kerropa lisää tuosta kesken leikkausta heräämisestä? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla! :D

      Mulla leikattiin edellis kesänä toinen jalka politaipeesta. Oletin että leikkaus tehdään nukutuksessa niin kuin aikaisemminkin, mutta lääkäri tahtoi tehdä leikkauksen mielummin spinaalipuudutuksella koska olen niin pienikokoinen ( pienelle nukutus on kuulemma aina suurempi riski..) Menin paniikkiin jo pelkästä ajatuksesta että olisin hereillä leikkauksen aikana, joten sain "kevyesti nukuttavaa ainetta, jonka avulla nukkuisin koko leikkauksen ajan". Koska mun piti nukkua, en saanut esim kuulosuojaimia.. No kuinkas kävikään, heräsin kesken leikkauksen ja kuulin kuinka luuta naputeltiin irti jalastani. En siis kuitenkaan tuntenut mitään, mutta tilanne oli aivan kamala. Sain lisää rauhoittavia ja nukuttavaa lääkettä nopeasti ja seuraavaksi heräsinkin vasta heräämöstä. Siellä taas vietin varmaan ylimääräisen puoli tuntia kun puudutus ei kaikonnutkaan enkä pystynyt liikuttamaan jalkoja ollenkaan..

      Poista
  2. pistä video ku soitat pianoa :) muakin alko kiinnostamaan :D ^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma piano on niin epävireessä muuton jäljiltä etten kestä kuunnella sitä, täytyy katsoa jos joskus pääsisi soittelemaan jotain vireessä olevaa.. :D

      Poista
  3. Mun pikkusikoki piirtää ihan hulluna kaikkii dinoja ja hepoi :D

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat