Tee sitä mikä saa sinut hymyilemään

Tänään sain tallille mukaani pitkästä aikaa taas pikkuserkun, joka on aina välillä käynyt Metsäkylässä kuvaamassa Winnietä ja minua. Kaverilla oli taas kamera mukana, joten saatiin paljon todella kivoja kuvia! Vihdoin annoin periksi ja jätin kokonaan oman kamerani kotiin, Jenni saa sata kertaa parempia kuvia omalla Canonillaan. ;)

En ole hypännyt Winniellä varmaan kahteen viikkoon, kun on ollut ties mitä kiirettä ja ruuhkaa maneesissa ja kaverin puutetta ja muuta. Toisaalta kun nyt Jenni tuli kuvaamaan, niin olisi ollut kurja raahata hänet vain pimeään maneesiin seisoskelemaan. Päätin siis verkata ponin pellolla ja siirtyä sitten maneesin puolelle loikkimaan vähäsen.







Olin laiska, enkä jaksanut ottaa Winnietä sisälle karsinaan varustettavaksi tai edes pukea sille riimua. Kun tuli aika laittaa suitset, päätti Winnie olla lähtemättä tänään töihin. Kovin tyytyväisenä se ravaili ympäri tarhaansa minua karkuun, mutta pysähtyi lopulta ja antoi pukea suitset.

Pellolla pyrin ratsastamaan Winnien yhtä mukavaksi kuin se oli eilen, mutta eihän siitä mitään tullut. Winnie keskittyi korvat tötteröllä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ja itsekkään en jaksanut keskittyä ratsastamiseen ihan täysillä. En voinut myöskään työstää käyntiä puolta tuntia kuten eilen, kun muuten ei olisi jäänyt aikaa hyppäämiselle. Kunhan nyt siis ravailtiin ja laukattiin ympäriinsä pää pilvissä ja korvat hörössä, tulipahan lämmiteltyä!



Maneesissa kasattiin kaksi estettä, joita korotettiin pikku hiljaa. Alkuun Winnie otti hölmöjä pikkuaskeleita ennen esteitä, mutta vahvemmin eteen ratsastamalla nekin jäivät pois. Winnie teki oikein hyviä hyppyjä ja itsekin pysyin jotenkuten ihan kyydissäkin. ;) Treenin loputtua mitattiin vielä esteet, molemmat oli 80 cm. Tuntuivat paljon pienemmiltä, johtuneeko sitten pienemmästä maneesista!