Talvi on täällä!

Ja niin on myös joulukalenteri! Tämänvuotinen Essin poniblogin joulukalenteri on päivitetty uudelle tasolle - nyt se löytyy omalta välilehdeltään ja luukkuja täytyy käydä ihan itse napsauttelemassa, että pääsee lukemaan/katsomaan päivän joulukalenteriluukun. Kommentoikaa toki mielipiteitänne joulukalenterista, vielä ei myöskään ole myöhäistä jättää toiveita luukkujen sisältöjen suhteen!

Talvi on totisesti saapunut Turkuun yhdellä rykäyksellä. Edellispäivänä oli pikku pakkanen ja lunta tuli ehkä puolisen senttiä. Eilen kuitenkin lumentulo räjähti käsiin. Lunta tuli aamusta iltaan viimaisen tuulen saattelemana ja iltapäivään mennessä kinoksia oli kertynyt varmaan jo parikymmentä senttiä.

Winnien tarhassa lunta ulottui paikoitellen ponia yli polvien. Myrskysään vuoksi poni oli sisällä kun saavuin tallille, joten karsinassa minua odotti pörisevä karvapallo, joka oli sitä mieltä, että kopissa seisominen on ollut maailman tylsintä! Otin ponin talliin sisälle käytävälle ja väänsin sille ihan itse hokit jalkoihin, olin niin kovin tyytyväinen itseeni kun onnistuin niin hyvin! ;)

Ponille kamat niskaan, ratsastusloimi päälle ja ei muuta kuin matkaan. Suunnattiin maneesille toisen ponin mukana - oltiin menossa yhdessä kouluvalmennukseen! En edes muista milloin viimeksi olisin ollut kunnon valmennuksessa, varmaan viimeksi keväällä ratsastuskoulun suokilla Orpolla. Mieltä rauhoitti se, että opettaja oli tuttu niin mulle kuin Winniellekkin. Toisaalta jännitti, että millaisia terveisiä valmentaja veisi ponista Metsäkylään. "Siellä se riehui ja pelleili." Taluttelin ponia maneesissa varmaan 20 minuuttia, kun se hyppi, loikki, puhisi, pörisi ja pyöri vallattomasti toisessa päädyssä, jossa ovet kolisivat ja lunta tuiskusi oven raosta sisälle. Olin lähes varma, etten kiipeäisi ponin selkään ollenkaan, saatikka osallistuisi valmennukseen ja häiritsisi toisen ponin valmennusta. Winnie kuitenkin vähitellen rauhoittui ja kiipesin selkään ravailemaan. Valmentajan tuloon mennessä poni oli jo tavallinen rauhallinen itsensä.

Valmentaja oli ymmärtäväinen ja rohkaiseva, saatiin lupa työskennellä koko tunti toisessa päädyssä. Kun saatiin molemmat Winnien kanssa tekemistä ja ajateltavaa, unohdettiin molemmat jännittäminen. Työskenneltiin täyskaartotehtävällä, jossa keskityttiin taivuttamaan ja kääntämään oikein. Itse sain palautetta istumisestani; vaikka hevonen olisi jännittynyt, täytyy pystyä istumaan alas, oman takapuolen päälle. Jään myös helposti varmistelemaan pohkeella ja puristamaan, pitäisi rentouttaa koko jalka ja pyytää lantiolla eteen.
Kääntämisessä ja asettamisessa keskityttiin olkapäihin, keskivartalon suuntaan ja käden rentouteen. Ahaa- elämyksen koin vartalon kääntämisessä; alavartalo jää käännöksessä paikoilleen niin, että paino jää keskelle hevosta. Napa osoittaa eteenpäin, mutta sisempi olkapää kääntyy hieman sisäänpäin. Tämän ymmärrettyäni Winnie alkoi toimia heti vallan mainiosti!

Laukkaa työstettiin ensin nostoina pituushalkaisijalta suoraan takaosan väistätyksestä. Oikea suunta oli Winnielle taas hankalampi; jos päästin lavan karkaamaan, se nosti väärän laukan. Taivuttelemalla ensin ulos ja sitten sisään, sain oikeita laukkoja nousemaan suoraan taivutuksesta. Jes! Lopuksi työstettiin laukkaa vielä ympyrällä pyrkien siihen, että ponin täytyy itse kantaa itsensä. Ratsastajan tuli heilua puolelta toiselle, sisälle ja ulos niin, että poni ei voinut hakea tukea ratsastajan painopisteestä. Tämän jälkeen haettiin paikka ja painopiste keskeltä hevosta.

Olen kovin tyytyväinen valmennukseen, opin taas yhdessä tunnissa todella paljon ja sain vinkkejä ja ideoita myös itsenäiseen ratsastukseen. Tarkoitus olisi jatkaa kouluvalmennuksissa käyntiä säännöllisesti ehkä kerran kuukaudessa. Estevalmennuksiin ollaan myös menossa jossain vaiheessa, varmaan suunnilleen samalla aikataululla. :)