Pikkuisen kiire ponilla tuntui aluksi olevan, mutta nätisti se eilisestä vapaapäivästään huolimatta jaksoi kuitenkin kävellä. Tarkoitus oli kiertää HK areena kuten edelliskerrallakin, kun Nenna oli kävellen mukana, mutta harmittavaisesti joen viertä kulkeva lenkkeilypolku oli väännetty hiihtoladuksi. Laittoi kyllä taas ärsyttämään jossain määrin, kun varta vasten hevosille merkityt ratsastusreititkin lanataan suksikansan käyttöön. Joitain vanhoja patoumia minulla taitaa hiihtäjiä kohtaan olla, lähinnä ärsyttää useiden suhtautuminen latuihinsa ja hevosiin. Vaikka suksikansa saa varmasti vähintäänkin 99 % ulkoilureiteistä käyttöönsä, ei se tunnu riittävän. Hevonen ei mahdu samaan metsikköön hiihtäjän kanssa, eikä hevosella ole oikeutta liikkua edes siellä umpimetsässä. Saa tuhista, puhista, huutaa, suhahtaa senttien päästä ohi ja halutessaan vaikka huitoa hevosia suksisauvoilla. Toki varmaan vähän kärjistetty esimerkki, mutta toisinaan tältä tuntuu talvisin, kun yrittää päästä maastoilemaan edes vähän tallipihaa kauemmaksi.
No mutta, takaisin asiaan. Toisin kuin Metsäkylässä, täällä ei pystynyt kunnolla latua kiertämään mistään. Toisella puolella on joki, toisella peltoa, jolla ei varmastikkaan saa ratsastaa. Noh, heitettiin U- käännös ja suunnattiin sitten maneesille. Jäi maastoilu vähän vähäiseksi, täytyy ensi kerralla lähteä ihan päinvastaiseen suuntaan, että pääsee tekemään jonkun lenkin.
Maneesissa ravailin reipasta ravia ympyröillä ja lävistäjillä, halusin saada ponin liikkumaan itse takaa eteen. Paineltiin menemään rennoin ohjin pääasiana eteenpäinpyrkimys. Otin vielä laukkaa vähän pidemmät pätkän molempiin suuntiin ja pyrin taivuttamaan hevosta tasaisesti sisälle, Winnie kun helposti laukkaa lapa ulkona ja pelkkä kaula asettuneena. Saatiin joitain pätkiä vallan mukavaa laukkaa!
Nyt kun olin taas yksin maneesissa, jaksoin keskittyä enemmän. Vihdoin aloin oikeasti ratsastamaan. Mulla on tosi paha tapa jäädä vain vähän ratsastelemaan ja mennä sieltä missä aita on matalin - jos ei väistöt heti onnistu, tehdään jotain helpompaa. Jos laukannostot ei onnistu, nostetaan se raipalla ja ratsastetaan vain reipasta laukkaa eteenpäin. Jos poni ei myötää niskastaan, ratsastellaan vain sinne päin ja lopetetaan ajoissa kun ei hommasta "kuitenkaan tule mitään". Nyt istuin oikeasti alas, työstin virheitäni ja ratsastin Winnietä. Lopulta se oli vallan mainio ratsastaa. :)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.