Lainahaflingerin kyydissä

Kävin tänään moikkaamassa pitkästä aikaa kaverin haflingeria. Aksu on entinen Metsäkylän tuntiponi ja mulle siis tuttu monen vuoden takaa - ratsastin sillä paljon tunneilla ja myöhemmin autoin omistajaa liikuttamisessa loma-aikoina.

Ruuna oli ollut sairaslomalla, joten omistaja antoi mieluusti jonkun muun kiivetä ponin selkään taas ratsastustauon jälkeen. Aksu oli vallan mainio poni ratsastaa, jotenkin niin samanlainen kuin Winnie, mutta toisaalta niin erilainen! Ratsastettavuudeltaan se on hitaampi eikä niin reipas kuin Winnie, mutta muuten liike oli hyvin samankaltainen. Ratsastuskouluajoista poni oli muuttunut mukavammaksi ratsastaa.

Ratsastelin ihan perusjuttuja, vähän taivutuksia ja siirtymisiä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Laukannostoissa saisi kuulemma varautua pukkeihin, mutta oikeaan kierrokseen laukka nousi vallan hienosti. Toki odotin yhtä sujuvaa laukka myös vasempaan kierrokseen; puolipidäte ja laukkapohje. Ja seuraava asia minkä huomaan on, että makaan maassa ja poni törröttää vieressäni. Ruuna tosiaan pukitti sanan varsinaisessa merkityksessä, mulla ei ollut mitään saumaa pysyä kyydissä vaikka nojasinkin taakse. Tulin alas suoraan päälleni ja onnistuin vääntämään rytäkässä ranteenikin jotenkin. Ei auta kitistä, takaisin selkään!

Ehdin keskiympyrällä alle puoli kierrosta eteenpäin, kun makasin taas maassa. Tällä kertaa tulin suoraan ponin kaulan yli selälleni. Olin sentään onneksi varautunut turvaliivillä, joten keräilin vain henkeä takaisin keuhkoihini ja kiipesin jälleen takaisin satulaan. Tässä välissä työskenneltiinkin hetki ravissa ja keskusteltiin siitä, pysyykö takajalat tukevasti maassa. Nousihan se vasen laukkakin lopulta siivosti, ei sentään tarvinnut luovuttaa ja hävetä niin kovasti. ;)


Aksu-ponin jälkeen suunnattiin moikkaamaan puolestaan Winnietä. Tamma oli ilmeisesti riehunut tai pelästynyt jotain tarhassaan, kun se oli saanut aikaan pienen hokinpolkeman toiseen takaseensa. Haava oli ihan vain pintanaarmu, joten putsasin sen vedellä ja desinfiointiaineella.


Ratsastin ponin melko ripeästi maneesissa tekemättä sen kummempia ja vaatimatta ponilta ihmeitä. Tamma oli varsin mukava ja rento ratsastaa, joten uskaltauduin lopuksi ravailemaan sen kanssa pellolle. Ensi kerralla uskallan varmaan jo laukatakkin. :)