Pieni poni nuorentaa

Pikkuruinen Poni on joutunut tällä viikolla taas töihin, kun olen puuhaillut sen kanssa kolmena päivänä. Poni liikkuu aina muina päivinä maastakäsin, joten voin onnekseni keskittyä ponin ratsastamiseen niinä päivinä, kun minulle jää Harrilta ylimääräistä aikaa. Päivittäin kahdelle hevoselle aikani ei riittäisi mitenkään, eikä Ponia kohtaan olisi reilua vaatia edistymistä ja rauhoittumista ratsailla, jos se liikkuisi vain muutamana päivänä viikossa kanssani. Nyt tilanne on niin minun kuin herra Poninkin kannalta oikein hyvä!

Minä en oikeastaan tiedä Ponista tai sen osaamisesta kovinkaan paljoa. Sitä on pitkään liikutettu vain maastakäsin, joten olen lähtenyt ruunan kanssa liikkeelle ihan perusjutuista. Päälimmäisinä seikkoina on ollut esillä ongelmat selkäännousussa ja hirmuinen vauhti ratsastettaessa. Molemmissa syynä voi olla vain rutiinin puute ja oletankin, että se on ainakin osana syitä. Askel askeleelta mennään joka ratsastuskerralla eteenpäin.

Jo viimeisen viikon aikana ollaan edetty selkäännousun suhteen harppauksin eteenpäin. Alkuviikosta selkäännousussa saattoi kestää 10-15 minuuttia, kun en saanut ketään auttamaan pitämällä Ponista kiinni. Ruuna hyöri, pyöri, väisti ja peruutti ja mieluusti vielä singahti eteenpäin samassa kun sain jalkani heilautettua satulan toiselle puolelle. Joka kerta olen pyrkinyt rauhoittamaan tilanteen ja siedättämään ponia siihen, että ratsastaja hengailee ponin kyljen kohdalla ja nostaa jalan jalustimeen kun herra malttaa seisoa paikoillaan. Työ on tuottanut tulosta ja tänään pääsin jo nousemaan selkään minuutin pyörimisen jälkeen. Kaiken lisäksi Poni seisoi paikoillaan ja odotti käskyäni siirtyä käyntiin!

Eilen ratsastin ponin kentällä, kun Emma tuli ihastelemaan suloista vauhtihirmua ja kuvaamaan meidän menoa. Herra Ponilla oli astetta kiireisempi päivä, eikä ruuna olisi oikein malttanut keskittyä työntekoon ja rauhoittua. Joitain kivoja pätkiä saatiin kuitenkin ja laukka erityisesti oli hallitumpaa kuin vielä viikko sitten.

Tuntuu hassulta iloita todella pienistäkin edistymisistä, kun esimerkiksi Harrin kanssa niin monet asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä. Ponin kanssa olen ilahtunut siitä, että olen päässyt ratsastamaan ravia koko kentän laajuudella, enkä enää pelkästään pääty-ympyrällä. Huima edistys laukassa on ollut mahdollisuus laukata suoralla uralla ilman, että poni singahtaa kuuhun raketin lailla! Harvan hevosen kanssa olen ollut myöskään yhtä tyytyväinen, kun hevonen on malttanut loppukäyntien aikana oikeasti kävellä löysällä ohjastuntumalla.

Ponin kanssa työskentely on ollut hurjan opettavaista ja olenkin nauttinut tästä omasta pikku projektistani. Joku aikaisempaan Poni-postaukseen kommentoikin, että taitoni menevät "hukkaan" kun ratsastelen poneja. Ponin kanssa en ole hyötynyt pätkääkään siitä, että osaan ratsastaa piaffia tai sulkutaivutuksia, mutta Poni on opettanut minulle hurjan paljon jo lyhyessä ajassa. Tämän pikkuruisen ruunan kanssa saan opetella ratsastamaan hevosta, joka ei ole valmis. Opin ratkomaan ongelmia, joihin en ikinä törmäisi pitkälle koulutetun Harrin kanssa.

PS. En kestä näitä kuvia, näytän aivan 12-vuotiaalta ponitytöltä! Miten pieni poni saakin minut näyttämään niin paljon nuoremmalta? :D