Asiaa istunnasta

Nyt oli kerrankin niin kiinnostava blogihaaste blogitallin puolella, että täytyy istunnasta höperöityneen  analysoijan osallistua itsekin. Tämä haastehan oli kuin minulle tehty!

Istunnasta on tullut minulle ihan sydämen asia, kun olen ymmärtänyt miten paljon se vaikuttaa ratsastukseen ja hevoseen. Samalla on alkanut kyllä päteä fakta siitä, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän istuntaansa oppii korjaamaan, sitä enemmän siinä näkee myös lisää korjattavaa. Toisaalta fakta on myös se, että virheitä voi korjata vasta kun ne näkee ja tiedostaa. Tässä vuoden aikana ollaan valmennuksissa pureuduttu aktiivisesti istuntani virheisiin ja pyritty korjaamaan niitä niin, että kykenisin ratsastamaan paremmin ja paremmin oikein. Istuntani kehitys on vaikuttanut suorasti myös Harrin liikkumiseen, kun olen päässyt vaikuttamaan hevoseen oikeilla painoavuilla ja pystynyt ratsastamaan häiriten sitä aikaisempaa vähemmän istuntani ongelmilla.

Edelleen kuvia ja videoita katsoessa näen istumisessani paljon korjattavaa, mutta toisaalta myös melko paljon hyvää. Näen asioita, jotka ovat korjaantuneet esimerkiksi vuoden aikana hyvinkin paljon. Valitsin vertailtaviksi kuvia, joissa näkyy parhaiten istuntani ongelmat vuosi sitten ja nykyään. Toki vanhoista kuvista löytyy paljon kamalampiakin esimerkkejä ja vastaavasti uusista kuvista löytyy myös paljon kuvia, joissa istuntani virheet eivät näy, mutta nämä kuvat ehkä havainnollistavat parhaiten tilannetta.

Istuntani ravissa

Vuosi sitten 

Istuntaani kuvasi kokonaisvaltaisesti jännittyneisyys. Puristin polvella ja lantiolla, jolloin polveni koukistui, nilkka jäykistyi ja takapuoleni irtosi helposti satulasta. Siinä samassa selkä vääntyi kaarelle. Lisäksi tuijottelin ahkerasti hevosen niskaa ja ratsastin kädet lähellä säkää niin, ettei kyynerpäähän muodostunut kunnollista kulmaa. 

Nykyään
Istun rennommin, jolloin jalka pääsee valumaan suorana alas pitkin hevosen kylkeä. Lantiotani saisin kuitenkin opetella avaamaan enemmän, jotta hevonen saisi enemmän vapautta liikkua selästään. Katse on edelleen ajoittain liian alhaalla, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin vielä vuosi sitten. Hartiat ovat jo rennommat ja kyynerpään kulmakin säilyy paremmin, vaikka edelleen käsi valuu toisinaan liian alas.

Istun melko hyvin suorana ja tasapainoisesti hevosen selässä, paino suunnilleen keskellä. Vasen jalkateräni kääntyy kuitenkin helposti ulospäin, kun taas oikea jalka ei pysy yhtä hyvin hevosen kyljessä kiinni ja paikoillaan. 

Istuntani laukassa

Vuosi sitten

Jännittyneisyys paistoi taas kilometrien päähän. Jännitin polvella, jännitin lantiolla, jännitin nilkoilla ja hartioilla. Laukassa painoni heilahti helposti eteen ja jäin könöttämään, koska kyydissä oli helpompi istua näin jännittyneisyyden vuoksi. Polvella puristaminen sai jalan heilumaan ja ajautumaan usein liian taakse. Polen jännittyminen aiheutti myös sen, ettei paino ollut jalustimilla ja jalustimet putoilivat jaloista helposti.

Nykyään
Heilahdan edelleen helposti eteen etenkin keskilaukassa tai laukannostoissa. Istun paremmin satulassa, mutta jalkani valuu helposti eteen tehden polveen turhan suuren kulman. Jalka ei siis laskeudu yhtä kauniisti suoraan alas kuin käynnissä ja ravissa. Paino pysyy kuitenkin jalustimilla ja käden asento on myös oikeaoppisempi. Katse pysyy usein jo paremmin edessä, mutta työnnän niskastani päätä helposti eteen, jolloin pää ei ole enää selän kanssa suorassa linjassa.

Istuntani esteillä

Vuosi sitten
Aloittelin hyppäämistä uudestaan vajaan vuoden hyppytauon jälkeen ja sen näköistä oli menokin. Nousin esteistuntaan suorana tikkuna kallistuen vähän eteen, jolloin jalka valui taakse ja varpaat kääntyivät ulos. En pyöristänyt selkää ja nousin liikaa satulan eteen, enkä vain ylös satulan paikalla. Myötääminen oli hakusessa, kun vein kädet mielummin lähelle omaa vatsaa kuin hevosen suuta.

Nykyään
Esteistunnassani ja ylipäätään esteratsastuksessani on edelleen vielä paljon korjattavaa, mutta paljon olen saanut myös korjattua asioita vuoden takaiseen verrattuna. Nyt painopisteeni pysyy jo paremmin jalustimilla ja satulan päällä, pyöristän selkääni ja myötään enemmän kohti hevosen suuta. Jalka saisi kuitenkin pysyä edempänä, varpaat paremmin kohti menosuuntaa ja käsi saisi venyä vielä enemmän eteen niin, että poni saa tilaa hypätä ja tehdä joustavampia hyppyjä.