keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Uusilla maastoreiteillä

Aina ei jaksa innostua tavoitteellisesta ja pilkuntarkasta koulun treenaamisesta, vaan välillä tekee mieli vain jättää aivot narikkaan ja lähteä pitkälle maastoreissulle auringonpaisteeseen. Sunnuntaina suuntasin tallille jo kukonlaulun aikaan ruokkimaan hevosia ja olin saanut homman hoidettua ennen puolta kahdeksaa. Harri oli ehtinyt juuri sopivasti viimeistellä aamupalansa, joten päästiin lähtemään saman tien maastoreissulle.

Hieman netin karttapalveluita tutkiskellen olin löytänyt uuden kokeilemisen arvoisen maastoreitin, joka osoittautuikin erittäin hyväksi löydöksi! Uusilta maastoreiteiltä löytyi niin metsäpolkua, peltoa kuin pehmeää hiekkatietäkin. Ei kyllä uskoisi kun ajattelee tallin sijaintia; 5 kilometriä Turun keskustasta, messukeskuksen ja HK Areenan kyljessä.

Sillan yli...

Saatiin tehtyä melko tarkkaan 9 kilometrin lenkki, johon kului aikaa vain hieman reilu tunti. Noin 5-6 kilometriä päästiin taittamaan ravissa ja laukassa ja loput kilometrit käveltiin pääasiassa asfaltilla. Maastoreissun aikana laukattiin pitkiä pätkiä joen varressa, alitettiin ja ylitettiin siltaa pitkin moottoritie, odoteltiin liikennevaloissa, puikkelehdittiin metsässä ja ravailtiin pellon reunaa. Lisäksi päästiin kiipeilemään eri kokoisia mäkiä käynnissä ja laukassakin. Tehokasta ja monipuolista treeniä siis!

Kuinka usein te maastoilette hevostenne kanssa, millaisissa maastoissa viihdytte parhaiten?

Me Harrin kanssa pyritään maastoilemaan kerran viikossa, jolloin tehdään yleensä pidempiä 7-8 kilometrin lenkkejä. Meidän maastoilumaisemat ovat loppujen lopuksi melko monipuoliset, vaikkakin metsää saisi olla enemmän. Nyt päästään pyörähtämään pienillä metsälenkeillä, mutta mitään tunnin metsämaastoa ei päästä tekemään. Haaveissa olisikin lähteä trailerin kanssa vähän kauemmas maastoilemaan kunnon metsiin!

hiekkatietä pikkuiselle koskelle saakka...
asuinalueen reunasta...
lähes maalaismaisiin maisemiin.
Lopulta kävelytielle...

liikennevalojen läpi...

moottoritien ali...

ja kotipihaan!




Runkeeper lagasi ja pätkäisi suorituksen kuuden kilometrin kohdalla, joten treeni meni kahteen osaan. Onkohan jollain tietoa, mistä treenin katkeaminen sovelluksessa johtuu?

20 kommenttia

  1. Harri taitaa olla aika maastovarma ku pystyy lähtee tollen asuinalueelle maastoilemaan ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, voin luottaa Harriin ihan täysin maastoillessa. :) Tottakai Hartsa voi jotain säikähtää, mutta silloinkin hevonen korkeintaan niiaa paikoillaan, eikä ikinä lähde esimerkiksi ryöstämään.

      Poista
  2. Kiva postaus ja hienoja kuvia! :)

    VastaaPoista
  3. Silloin kun ratsastuskoululta tunnilla lähdetään maastoon.

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus ja näyttää kivalta tuo maastoileminen! Itekin tekisi mieli, kun ratsastuskoululla ei ole maastomahdollisuutta :/ mikä muuten tuon tallin nimi on jossa Harri asuu??😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harri asuu Kartanon tallilla. Oletko ajatellut käydä vaikka vaellustalleilla vaelluksilla silloin tällöin? :)

      Poista
    2. Kävin juuri noin kuukausi sitten Jaakkolan tallin issikkavaelluksella kaverini kanssa ja ollaan menossa sinne leirille :). Kiitos kuitenkin tästä ideasta en nimittäin tätä aluksi tajunnut, että voihan niille vaelluksillekin mennä (kaverini nimittäin keksi idean). Joka tapauksessa kiva blogi ja hyviä kuvia!

      Poista
  5. Tämän kommentin ei oo tarkoitus loukata eikö tätä ole pakko julkaista. En tiedä, lasketaanko tämä arvostelevaksi kommentiksi joita et julkaise mutta yritetään silti. :)

    "Winnien (ja Julitan) aikoina" tykkäsin blogistasi todella paljon. Tämä taisi oikeastaan olla lempiblogini. Sen jälkeen, kun Winnie lähti, on mielenkiinto tähän laskenut; laatu ei ole varmasti muuttunut, ehkä jopa parempaan suuntaan on blogi muuten menossa. :) Kun monipuoliset jutut maastakäsittelystä, varusteettomuudesta, hyppäämisestä, maastoilusta ja kouluratsastuksesta sekaisin ymmärretävästi vähentyivät, lun blogi siirtyi Harriin ja kouluratsastukseen, huomasin käyntie ilman tietoisuutta sun blogissasi vähentyneen. Muiden blogeja kuitenkin selaan joka päivä. Sunkin blogisi yleensä vilkaisen, mutta luentaan päätyvät yleensä postaukset Aksusta/Ponista, jotenkin ne itseen osuvat parhaiten :)

    Kommentti oli sekava, mutta lyhyesti uudet plussat ja miinukset:

    + kirjoitat todella selkeästi ja hyvin
    + paljon (hyviä) kuvia
    + jutut Aksusta ja Ponista tosi kivoja

    - montaa postausta kouluratsastuksesta ei jaksa peräkkäin lukea
    - monipuolisuus vähentynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, näitpäs paljon vaivaa! Ehdottomasti siis tällaista palautetta otan vastaan blogia koskien. Ratsastusta arvostelevia kommentteja en julkaise, koska valmentajani antavat minulle palautteen ratsastamisesta, mutta blogista itsestään haluan palautetta juuri blogin lukijoilta. :)

      Kiitos palautteesta, yritän ottaa sen jatkossa huomioon! Ymmärrän kyllä, että näinkin monipuolisesti kirjoittaessa kaikkia lukijoita ei kaikki aiheet kiinnosta. Täytyisikin kiinnittää enemmän huomiota postausten vaihtelevuuteen, että säännöllisin väliajoin olisi jotain kiinnostavaa luettavaa jokaiselle. :) Blogini tilanne onkin hieman erilainen kuin monen aiheeltaan paljon rajatumman blogin tilanne, sillä esteblogiin liittyy lukijoiksi varmasti pääasiassa esteistä kiinnostuneita lukijoita. Tässä blogissa on lukijoita niin koulu- kuin estepuolelta, maastakäsittelystä kiinnostuneita ja poni-ihmisiäkin.

      Poista
  6. Viimeksi Raisionjoen varrella lenkkeillessäni laskin huvikseni paskakasat lyhyehköltä matkalta, ja niitä oli 7. Itse oon myös hevosellinen eli eihän ne kasat mua haittaa, mutta kaikkien (maastoilevien) ratsastajien maineen vuoksi olis toivottavaa, että varsinkin tollaselta reitiltä ne potkittais ihan ratsastajien toimesta sivuun. Tuollakin reitillä on useampi paikka josta pääsee takaisin selkään, eli se ei voi olla tekosyynä. Terveisiä vaan Kartanon ja Artukaisten suuntaan. Peace :)
    -Nina

    VastaaPoista
  7. Hei kiitos kommentista, olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, ettei hevosen paska kuulu minnekkään, missä liikkuu muitakin ulkoilijoita. Harrin kanssa maastoillessa en joudu kasoja keräämään ollenkaan, kun Hartsa on niin ujo, ettei tee asioitaan kuin tarhaan ja karsinaan. Täytyykin muistutella sekä oman että naapuritallin väkeä, että keräävät ehdottomasti jätökset pois tai jättävät maastoilematta kokonaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos muistuttelet tiukahkoon sävyyn asiasta! :) Tällä hetkellä on niin paljon keskustelua ylipäätään ratsukoiden oikeudesta teiden käyttöön, että kannattaa vaan pitää matalaa profiilia ja käyttäytyä esimerkillisesti. Ehkä meidätkin sitten joskus otetaan paremmin huomioon.
      Teidän tallilaisten puolesta mua suututtaa ihan hirveesti noi mopopojat jotka vuodesta toiseen tahallaan aiheuttavat vaaratilanteita ja joita ei vaan näytetä saavan edes poliisin toimesta kuriin.

      Poista
    2. Täytyy tosiaan muistutella, ettei vain tule negatiivista palautetta maastoreittien käytöstä! Tähän saakka vastaan tuleva hevonen on ollut kaikille iloinen yllätys, mutta se kasa keskellä tietä tuskin ilahduttaa ketään.
      Kauhulla odotellaan taas tämän kesän mopomiittejä tuolla kiitotiellä.. :/ Toistaiseksi ei ole tänä kesänä vielä sattunut suurempia vahinkoja mopoilijoiden takia, mutta kauhulla odottelen sitä päivää, kun joku tippuu hevosen selästä säikyttelyn takia.

      Poista



























































  8. Ihanat maastot teillä! Mäkin asun turussa ja mun russ poni Mopsu asuu Hannulan tallilla! Me käydään maastossa suunnilleen joka päivä, yleensä viikossa kolme pitkaa ja kolme lyhyttä. Mut mun kaikki tallikaverit sanoo et se ois liikaa. Et Mopsun kunto "huononee" joka kerta. Onks se sun mielest totta? Kato haluun et poni voi hyvin mut en tiiä mitä tehä toole asialle:D Olit eka joka tuli mieleenxD Ja tää tuli vähän myöhää, mut ei kai se haittaa:D




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tuohan on ponille aivan ihanteellista elämää! :) Varmasti joka hevonen maastoilisi mielummin kuin kiertäisi päivästä toiseen kenttää tai maneesia. Tallikavereille voit kertoa terveisiä, että hevosen kunto huononee vain tallissa seistessä... Maastossa voi tehdä aivan yhtä tehokkaan, ellei tehokkaammankin treenin kuin kentällä. Mikäli maastoreiteiltä vain löytyy pehmeäpohjaisia teitä tai polkuja, voi reissut tehdä ravissa ja laukassa. Vaihtelevat maastot taas kehittää hevosen lihaksistoa aivan eri tavalla kuin tasaisen treeni; mäkiä kiipeämällä saa ponille huisit peppulihakset! :)

      Jatka siis ihmeessä maastoilua ja iloitse teidän hyvistä maastoilumahdollisuuksista!

      Poista
    2. Joo, siellä meidän tallilla on järjettömän hyvät maastot. Näytin tuon sinun vastauksesi minun kavereille ja taisivat heti tajuta asian ytimen. Nimittäin olen huomannut että kaverini ovat omien poniensa kanssa n.1-2 kertaa viikossa maneesissa ja pari kertaa kentällä ilman satulaa. Ja kaverini ovat alkaneet mastoilla 3-4 kertaa viikossa. Ollaan menty yhdessä jopa 35km lenkki:D Ja olihan se pakko uskoa, että se ei kuntoa huononna kun oiken suuri julkkis sen sanoi:D Ja vastasin hieman myöhään kun löysin tämän postauksen vasta äsken(siis en ollu löytäny tätä täältä monien muiden joukosta:D)

      Poista
    3. Itse nautin maastoilusta erityisesti juurikin siksi, että pitkiä lenkkejä voi tehdä kavereiden kanssa jutellen ja naureskellen! :) Jokainen toki treenaa hevosiaan parhaaksi näkemällään tavalla, mutta kyllä maastoilu on varsin hyvää liikuntaa siinä missä kentälläkin treenaaminen. Kaikista kovakuntoisimpia hevosia ovatkin varmasti matkaratsastushevoset, jotka taittavat jopa yli 100 kilometrin matkoja.

      Poista
    4. Kyllä, tuo on totta!:) Nykyinen ennätys taittui eilen,68km, kun lähdettiin "joulumaastoon" kavereiden kanssa. Tarkoitus oli tehdä se n.15km lenkki, mutta päätettiin sitten kokeilla uutta metsäpolkua jossa ei oltu ennen menty... Me sitten eksyttiin:D Pyörittiin siellä mettässä varmaa 4 tuntii:D Sit tultiin järven rannalle ja tajuttiin et talli on siellä toisella puolella!! Sinne oli varmaa 40km!! Sit aloin vaa selittää kaikkee et onhan se essikin(mun kaikki kaverit tuntee sut, niin pelkkä nimi riitti henkilön tunnistamiseen:D) eksynyt. Se kertoo siinä postauksessa ku ne oli ollu Julitan kanssa maastossa, et ne oli eksyny ja essi meinas kysyy joltain lenkkeilijältä siellä pururadadalla niitten sijaintia. Me sitten kysyttiin joltain mieheltä, joka oli nostamassa venettä ylös(hieman myöhään, nythän on jo joulu:D) Se kerto meiän sijainnin ja soitettiin sitte tallityypille kun tiedettiin missä oltiin... Kyllä me ihmiset oltais vielä jaksettu ratsastaa, mutta ponit oli vähän eri mieltä...:D Tallityyppi lupas tulla trailerilla hakemaan meitä, mutta kun traileriin mahtuu 2 hevosta ja meitä oli 3! Sanoin sitten et mä voin kävellä Mopsun kanssa kotiin. No me sitten käveltiin sinne tallille se toinen 4 tuntia ja oltiin joskus aamu yheltä perillä:D Pistin vaa Mopsun pois ja mä jäin tallil yöks ku kukaan ei mua tullut hakemaan:D Nukuin siellä loimien seassa:D Ja ilman sua, sun postauksia ja viisauksia oltaisiin kaikki 3 edelleen siellä metsässä:D Ja toivottavasti jaksoit lukea, siitä tuli hieman pitkä:D Ja unohdin tosta et Mopsu ei haettu trailerilla niitten muitten jälkeen koska se VIHAA kuljetuksia:D

      Poista
    5. Huh huh, nyt täytyy kyllä toivoa ettei ihan koko juttu pidä paikkaansa. Tuo on jo hurjan pitkä matka ponille kuin ponille - lähes sama kuin lähtisit maratonille muutaman viikon treenaamisella. Tuollaisen reissun aikana ja jälkeen ponin neste- ja suolatasapainosta pitäisi huolehtia erityisen tarkasti. Mikäli tuollaisen kilometrimäärän olen todellakin ponillasi taittanut, toivon sydämeni pohjasta, että olet nyt huolehtinut jälkihoidosta asianmukaisesti.

      Itsekin olen kyllä eksynyt ponien kanssa ties minne metsiin, mutta max 10 kilometrin päähän tallista. Viimeistään siinä 10 kilometrin kohdalla pitäisi jo ymmärtää kääntyä samaa reittiä takaisin, jos ei ala tuttuja maisemia löytyä.. Maastoillessa kun voi kuitenkin sattua mitä tahansa - mitä käy, jos satut tippumaan ponilta ja loukkaamaan pahasti siellä 40 kilometrin päässä tallilta, etkä osaa apua soittaessasi kertoa vähääkään missä päin mahdat olla? Ylipäätään maastoillessa pitäisi aina pystyä kertomaan jollekin, minne päin ja kuinka pitkälle reissulle on lähdössä. Etenkin, jos maastoilijat ovat alaikäisiä.

      Seuraavalla kerralla aikuinen ihminen maastoreissulle mukaan, siinä viisaus noudatettavaksi.

      Poista
  9. Juu, kyllä minä sen jälkihoidon hoisin hyvin:) Sain 3 aikuista apuuni:) Ja me ei kuulemma saada kokeilla enää uusia polkuja ilman aikuisia... Ymmärrän kyllä hyvin miksi:D

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat