Valmentautuminen tavoitteiden tukena, tavoitteet kehittymisen tukena

Täytyy todeta, että valmentautuminen on tuonut ihan hirmuisesti sisältöä ratsastukseeni. Viikoittain saman valmentajan tunneilla käydessä ei ole kyse enää vain ratsukosta, vaan pakettiin tulee kolmas osapuoli. Itsenäisesti ratsastaessa vaikuttajia on vain kaksi, joista ainoastaan toinen, kaksijalkainen,  kykenee asettamaan tavoitteita ja arvioimaan suorituksia. Valmentajan tullessa kuvioon mukaan on yhtälössä ratsukon ulkopuolinen vaikuttaja, joka näkee virheet, asettaa ratsukolle odotuksia ja venyttää ratsukon työskentelyä mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle.

Itsenäisesti ratsastaessani koin itseni esteratsastajaksi; ratsastuksessa nautin eniten kovaa ja korkealta menemisestä. Esteillä pystyi huomaamaan kehityksen ratsukkona, kun poni selviytyi ensin 50 cm radasta, myöhemmin 60 cm radasta ja lopulta 70 cm radastakin voittaen. Koulupuolella en ollut yhtä innostunut ja tavoitteellinen, koska en itse nähnyt virheitäni, enkä sen myötä myöskään kehitystä. Hyppäämisen ja maastoilun välissä tuli vain ratsasteltua koulua.

Kun vihdoin pääsin ensin käymään satunnaisesti valmennuksissa ja myöhemmin säännöllisesti, muuttui koko asenteeni ratsastusta ja etenkin kouluratsastusta kohtaan täysin. Nyt joku kertoi mitä teen oikein ja mitä väärin, joku ulkopuolinen käytti aikaansa ja energiaansa nähdäkseen minun ratsastavan paremmin. Valmentajat näkivät puutteeni, mutta myös mahdollisuuteni ja teettivät tehtäviä, joita en olisi ikinä itsenäisesti tehnyt. 

Valmentautumisen myötä olen saanut huomata kehitystä ja olen motivoitunut treenaamaan vielä vain enemmän ja enemmän tullakseni entistä paremmaksi. Koen itseni myös tilivelvolliseksi; en saa antaa itseni ratsastaa huonosti tai rumasti, koska hyvä valmentaja on opettanut minut ratsastamaan oikein. Haluan nähdä ja kokea itse suoriutuvani haastavista tehtävistä, mutta samalla haluan näyttää sen myös valmentajille; olen oppinut ja tehnyt kuten on neuvottu. Valmentajan työ ei ole ollut turhaa!

Kun valmentajat tukevat kehitystä viemällä ratsukkoa mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle tekemään haastavia tehtäviä, tulee valmentautumisen myötä myös tavoitteiden asettamisesta ja niihin pyrkimisestä helpompaa. Valmentautuminen on se työkalu, jonka avulla tavoitteisiin voidaan päästä. Yhdessä asetettuihin tavoitteisiin pyritään pääsemään tiiminä, eikä työstä ja treenaamisesta voi luistaa.

Millaisia tavoitteita te olette asettaneet tälle kaudelle? 

Minä olen jakanut tavoitteeni kolmeen osioon; kouluratsastukseen, esteratsastukseen sekä istuntaan.

Kouluratsastuksessa tavoitteenani on kilpailla tällä kaudella 1-tasolla helppoa B:tä ja helppoa A:ta, sekä nousta 2-tasolle kilpailemaan helppoa B:tä. B:n radoilta tavoitteena on vähitellen parantaa prosentteja ja tehdä radoista varmoja ja sujuvia. A:ssa en hae tällä kaudella sijoituksia, vaan tavoitteena on saada ratsastettua sujuvia ja kehityskelpoisia ratoja suorittaen kaikki radan tehtävät ilman suuria ongelmia.

Esteratsastuksessa tavoitteenani on kilpailla tällä kaudella Aksun kanssa 80 cm luokissa tehden siistejä ja sujuvia ratoja. Viime kaudella päästiin hyppäämään 80 ratoja, mutta radoilta puuttui vauhtia sekä sujuvuutta. Sijoituksia ei lähdetä hakemaan, vaan ratoja, joihin voi olla tyytyväinen niin ponin kuin ratsastajankin osalta.

Istunnan osalta tahdon kehittää kouluratsastuksessa erityisesti ryhtiäni. Selkäni on suoristunut vuoden aikana paljon, mutta tämän vuoden aikana toivon pystyväni kiinnittämään enemmän huomiota pääni asentoon niin, että ryhtini olisi hyvä läpi koko kehon päästä varpaisiin saakka. Estepuolella taas tavoitteenani on kehittää pehmeämpää myötäävää kättä niin, että pystyn antamaan ponille hypyissä tilaa kadottamatta ohjastuntumaa.