Winnie moi!

Eilen odottelin Essiä saapuvaksi taas iltaan asti. Tyttöä ei näkynyt, mutta joku toinen ihminen erehtyi karsinasta! Kyllä mun karsinan ovea aukoo aika monet ihmiset, mutta yleensä ne joko hakevat minut tarhaan tai tuovat ruokaa. Tuo kaveri tuli ihan sisälle asti ja alkoi harjata minua, olin aivan vakuuttunut että se on sekoittanut minut toiseen hevoseen! Olin hieman hätääntynyt, etenkin siinä vaiheessa kun tämä ihminen vielä varusti minut ja lähti viemään maneesille päin! Voi apua, missä Essi on?!

Essi oli myöhässä, MUR! Se ilmestyi maneesiin siinä vaiheessa kun olin ehtinyt kävellä hetken aikaa. Silmäilin omaa ihmistäni kysyvästi ja syyttävästi, mutta jatkoin kiltisti töitä uuden ratsastajani kanssa. Essi aina välillä kehui ja rauhoitteli mua kun kuljin ohi, se tuntui kivalta.

Eipä se uusi ihminen selässäni nyt niin kamalan pelottava ollutkaan, kyllä sen kanssa pystyi ihan rauhassa vähän töitäkin tekemään. Pohkeenväistöissä yritin kyllä vähän huijata ja luistaa hommista, mutta Essi mennä möläytti, että osaan kyllä laittaa jalkani ristiin ja sitä voi minulta vaatia. Pöh!

Laukkaaminen oli aika jännittävää, taisi olla ratsastajanikin mielestä. En oikein halunnut nostaa laukkaa, vaan kiihdytin mielummin ravia oikein lujaksi, josko ratsastajani tyytyisi siihen! Eipä se kuitenkaan riittänyt, joten nostin kyllä laukan muutaman kerran. Aika lujaa minä menin kun vähän jännitti, mutta selviydyin kuulemma kuitenkin hienosti.

Tunnin lopuksi minuun oltiin taas oikein tyytyväisiä, niin Essi, opettaja kuin ratsastajakin. Tuo sama ihminen kuulemma kiipeää selkääni taas tasan viikon päästä. Ihan kiva juttu, kun ehdittiin kuitenkin vähän tutustua!



Tänään Essi tulikin tallille jo aamulla, en ollut ehtinyt käydä edes ulkoilemassa vielä. Jalkoihini puettiin suojat, joihin olen muuten alkanut jo tottua. Aluksi en oikein ymmärtänyt mitä ne jutut jaloissani oikein oli ja omatoimisesti riisuin itseni niistä, tai väänsin suojat tarroineen ainakin aivan solmuun. Nyt kuitenkin olen oppinut että suojia ei tarvitse järjestellä itse, ne puetaan hyppäämistä varten.

Lähdettiin maneesille päin, mutta matkalla tuli vähän ongelmia. Tallin pihassa vapaana vaelteleva pienen pieni hevonen Lady juoksi todella lujaa mun eteen ja esti minua liikkumasta! Se oli todella kummallista, tuo pieni hevonen kierteli ja kaarteli edessäni ja lopulta ravasi perässäni maneesin ovelle asti, kun pääsin siitä ohi. Ovella se yritti tunkea mukaan maneesiin ja siinä vaiheessa minä meinasin jo vähän hermostua! Essi ajoi tuon luonnottoman pienen kaviokkaan pois ja päästiin rauhassa maneesiin sisälle. Mutta voi kauhistus, maneesissa sisällä tapahtui jotain! Koko hallin poikki luikerteli pitkä vihreä käärme, jonka toisesta päästä suihkusi kamalasti vettä. Se oli aika jännittävää, mutta muistin pian ettei sitä tarvitsekkaan pelätä. Olen tutustunut vesiletkuun jo aikaisemmin ja tiedän, ettei se hyökkää päälleni. Vähän tuo letku rajoitti liikkumistani, kun jouduttiin kiertelemään sitä. Ei se minua oikeastaan haitannut, toisin kuin se, että pikkuhevonen Lady murtautui sisään maneesiin! Se oli kiertänyt maneesin toiselle puolelle ja tuli pienestä avoimesta sivuovesta sisälle, sehän on tarkoitettu ihmisille! Lady tuli luokseni taas täyttä laukkaa, eikä olisi halunnut millään lähteä pois. Kun se sitten ajettiin pihalle, niin se huuteli oven takana mulle vielä pitkään. Muutaman kerran vastasinkin sille.

Ei siis päästykkään hyppäämään kovin paljoa, kun letku oli tiellä. Tehtiin töitä ihan normaalisti ja lopuksi sain hypätä muutaman hypyn, kun Essi oli kerran luvannut että pääsen loikkimaan.