suunnitelmien muutoksia

Alkutunnin mielentila: Winnie lähdössä lentoon

Videopostauksessa lupailin tehdä maastakäsinharjoituksia seuraavana päivänä, mutta en ehtinyt suunnitella riittävästi kuvattavaa materiaalia, joten videon kuvaaminen siirtyi tälle päivälle. Kentällä oli ratsukko hyppäämässä kun tulin eilen tallille, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pyytää ratsastajaa jättämään puomit kentälle. Olen yleensä niin laiska raahaamaan useampaa puomia puomiharjoituksia varten, joten oli fiksua jakaa kantamistyö toisen ratsastajan kanssa. Hän kokosi esteensä, purki tolpat ja minä purin puomit kun olin itse lopettanut. :)

Ehdittiin kentälle vielä ennen kuin edellinen ratsukko oli lopettanut, joten pyörittiin alkuverryttelyn ajan käynnissä ja ravissa kentällä samaan aikaan toisen hevosen kanssa. Kun esteitä hypännyt hevonen lähti, veti Winnie asiasta kilarit. Se yritti lähteä alta toisen perään, mutta komensin sitä pohkeella ja jatkoin tehtävää joka meillä oli kesken. Hetken aikaa sujuikin kivasti, kunnes Winnie sai ravipuomeilla jalkoihinsa kunnolla vauhtia ja päätti niiden jälkeen hypätä ilmaan kunnon levadella. Nenna ei valitettavasti saanut tapahtumasta kuvaa, mutta voin kertoa että aika korkealla kyllä käytiin! :D Noh, matka jatkui ja pelleily jäi suurimmilta osin siihen.

Työskenneltiin alkuun jonkin verran puomeilla niin ravissa kuin laukassakin. Pääty-ympyrän puomitehtävään olin pyytänyt edellistä ratsastajaa jättämään pikkuruisen tynnyriesteen. Laukkapuomi - este -laukkapuomi -tehtävä jatkoi eilistä linjaa ja Winnie sai asetella taas jalkojaan ja askeliaan puomien väleihin. Vasempaan kierrokseen poni suoritti tehtävän todella nätisti, askeleet sopivat hyvin ja hyppy pikkuesteelle oli hyvä. Oikealle päin puomit aiheuttivat mulle harmaita hiuksia, kun en vain löytänyt sopivaa tietä tynnyriesteelle. Siirrettiin laukkapuomia ja lopulta tehtävä alkoi sujua tähänkin suuntaan. Tynnyrin poni ylitti ehkä viitisen kertaa, joten se tuskin veti herneitä sieraimiinsa kahden peräkkäisen päivän "hyppäämisestä". 

Loppuun työstin ponia kahdeksikolla, jonka toisella puoliskolla oli ravipuomeja. Vihdoinkin Winnie alkoi rauhoittua ja toipua kaverin lähtemisestä, viimeiset pari minuuttia se oli jo ihan työstettävissä ja liikkui rennompana eteen. Parhaimmillaan poni ei missään nimessä ollut, mutta olin tyytyväinen kehitykseen treenin aikana. Mielestäni pitäisikin aina pyrkiä kehitykseen sen yhden ratsastuskerran aikana, eikä tuijotella vain yleisiä ja suuria tavoitteita. Pääasia on, että on saanut ratsastettua hevosta paremmaksi sellaisena, kuin se juuri sillä ratsastuskerralla on ollut. Vaikka hevonen normaalisti kulkisi nätisti pyöreänä peräänannossa koko tunnin, voi mielestäni olla tyytyväinen jos huonona päivänä on saanut hevosen tekemään vaikka vain kunnollisia pysähdyksiä, jos ne ei ole alkutunnista onnistuneet. Iloitse pienestä, niin saat iloita useammin. :)

Lopputunnin fiilikset: rennompi ja yhteistyöhaluisempi!

Erityinen kiitos vielä Nennalle kuvaamisesta, olet todellinen pieni aarre!