Mamman kulta hammaslääkärissä

Winnie on keskiviikkoisen kaatumisen jälkeen ollut ihan normaali ja hyvä ratsastaa. Ollaan hiottu vähän vanhaa kouluohjelmaa ja treenattu siirtymisiä kaikissa askellajeissa.

Tänään Winniellä oli kauan odotettu hammaslääkäriaika, eli raspaaja. Tunsin oloni ihan hevosenomistajaksi, kun sovin eläinlääkärin kanssa sopivaa ajankohtaa ja lopulta avustin itse toimenpiteessä.

Winnie oli keväällä ollut hankala rokottaa - se oli riehunut ja hyppinyt karsinassa kun sitä oli yritetty pistää. Eläinlääkäri oli siis varannut mukaan rauhoittavaa tahnaa, joka minun olisi tarvittaessa pitänyt hieroa ponin kielen alle. Päätettiin kuitenkin kokeilla rauhoittamista ihan piikillä, kun ponilla oli nyt kerran tuttu ja turvallinen ihminen mukana hommassa. Winnie hoiti homman todella nätisti ja asiallisesti, aivan rauhassa! Eläinlääkäri sai rauhassa pistää ja laittaa rauhoittavan aineen suoraan suoneen, päästiin siis aloittamaan raspaaminen paljon nopeammin, kun suonensisäisesti aine vaikuttaa paljon nopeammin.

En ollut koskaan aikaisemmin ollut mukana hevosen raspaamisessa enkä edes muistaakseni ole sellaista lähietäisyydeltä nähnyt, joten en oikeastaan tiennyt mikä hommani tuon toimenpiteen avustamisessa olisi. Luulin että lähinnä paijaan ja rauhoittelen hevosta, mutta jouduin oikeasti töihin! Poni meni aivan veteläksi rauhoittavasta lääkkeestä, joten jouduin siirtelemään sitä parempaan asentoon ja lopulta kannattelemaan sen todella painavaa päätä olkapäälläni, että eläinlääkäri sai hoidettua raspaamisen rauhassa. Totesinkin, että Winnie tarvitsisi pienen määrän rauhoittavaa ainetta joka ikiseen aamupuuroonsa, jos siitä kerran tulee näin mukava, rauhallinen ja helposti käsiteltävä. ;)

Winnien raspaushistoriasta ei tiedetty mitään, ei ollut varmaa, oliko sitä edes koskaan aikaisemmin raspattu. Tilanne suussa ei kuitenkaan ollut mikään kovin paha. Takahampaissa oli jonkin verran piikkejä, etuhampaissa vain vähäsen. Jos oikein ymmärsin, niin yläleuassa oli molemmilla puolilla sudenhampaat, alhaalla niitä ei ollut. Vasemmalla puolella ollut hammas oli niin pikkiriikkisen pieni, että eläinlääkäri poisti sen pihdeillä. Hammas oli ihan mikroskooppisen pieni, kuulemma pienin mitä eläinlääkäri oli yhdeltäkään hevoselta koskaan poistanut!

Nyt pitäisi siis ponin purukalusto olla kunnossa, huomenna saa halutessaan jo laittaa kuolaimet suuhun. Voi olla, että annan piikkien aiheuttamien pienten haavautumien parantua päivän- pari, ennen kuin kokeilen taas kuolaimia. Keskiviikkoon mennessä on kuitenkin pakko kuolaimiin totuttautua, kun Winnie on silloin menossa ihan ensimmäiselle ratsastuskoulutunnilleen vieraan ratsastajan kanssa. Itse olen menossa paikalle neuvomaan ratsastajaa ja rauhoittelemaan mamman kultamussukkaponia. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin!