Mummonkuljetin vauhdissa

Winnie kävi lauantaina taas ratsastuskoulun tunnilla ja oli kuulemma pärjännyt oikein hienosti. On kiva kuulla ja huomata, että poni oikeasti pärjää ja on oppinutkin jotain, ollaan yhdessä saatu jotain hyvää aikaiseksi! Se, että Winnie pärjää nykyään myös tunneilla, on mulle suuri helpotus. En millään pystyisi huolehtimaan ponista koulun ohella joka ikinen päivä, eikä poni varmasti saisi Metsäkylässä kauaa edes asua mikäli se ei tekisi ollenkaan töitä elantonsa eteen. Nyt on siis tulevaisuus meidän molempien kannalta turvattu ja se tuntuu hyvältä.

Eilisen jäljiltä maneesiin oli jätetty viiden esteen rata. Koska olen laiska kantamaan esteitä, päätin käyttää tilanteen hyväksi ja hypätä, kun kerran esteet oli jo valmiiksi koottu. Aikaisemmin tällä viikolla oli jo tarkoitus hypätä Winnien kanssa kunnolla, mutta suunnitelmat kaatuikin ja lopulta hypättiin vain muutama hyppyä yhdelle pystylle. Valmis esterata siis soveltui viikko-ohjelmaan paremmin kuin hyvin.

Mietin jo aikaisemmin viikolla, että pitäisi hypätä joskus ilman satulaa. En edes muista koska viimeksi olisin hypännyt ihan kunnolla satulatta! Varmaan edellis kesänä hyppäsin yksittäistä ristikkoa Penni- shettiksen kanssa, mutta mulla ei ole mitään mielikuvaa ilman satulaa hyppäämisestä ennen sitä eikä sen jälkeen. Tänään jäi siis penkki talliin ja poni sai selkäänsä vain satulahuovan.

Verkkailin ravissa jonkin aikaa, minkä jälkeen ylitin muutaman esteen ravissa. Winnie ei todellakaan syttynyt, tämä oli sen mielestä aivan typerää ja turhaa pelleilyä! Poni oli sitä mieltä, että
a) esteitä kuuluu hypätä vain satulan kanssa
b) esteitä kuuluu lähestyä vain laukassa ja
c) alle 60 cm esteistä voi huoletta vain ravata yli jalkoja nostelematta.

Nössö-Essin ei siis auttanut muu kuin ratsastaa esteille laukassa ja pitää harjasta kiinni. Winnie teki kuitenkin todella hyviä hyppyjä - pyöreitä, tasaisia ja joustavia. Ei siis ollenkaan hyppyjä järkyttävän suurilla ilmavaroilla tai töksähtäviä hyppyjä liian läheltä estettä. Itseasiassa Winnien hypyissä oli todella helppo ja mukava istua, pääsin melkeinpä paremmin hyppyihin mukaan kuin satulan kanssa!

Nenna oli jälleen kerran ihana taivaan lahja ja kuvasi ratsastustani sekä korotteli esteitä.  Taidettiin lopulta liitää ponin kanssa yli 70 cm korkeasta pystystäkin, wau. :)

Treenin jälkeen Nenna syötteli ponia pihalla sen aikaa, kun putsasin sen karsinan. Kun kävin hakemassa ponia pihalta takaisin karsinaansa, se seisoi puoliksi trailerin lastaussillalla! Traikku oli tallin pihassa toisen hevosen jäljiltä ja Winnie sai tallin työntekijän avustuksella muistella lastauskäyttäytymistä.  Poni seisoskeli tyytyväisenä lastaussillalla, mutta kipitti traikkuun sisälle kun kiipesin itse houkuttelemaan sitä. Kaipa poni oikeasti minut tuntee ja kokee turvalliseksi. :)

 Winnie keksi traikussa uuden leikin itselleen. Se käveli hakemaan luotani heinää ja peruutti muutaman askeleen taaksepäin syömään saalistaan. Hetken kuluttua se taas käveli traikkuun sisälle hakemaan heinää ja peruutti taas ulospäin syömään. Lopulta poni seisoi pyydettäessä hetken paikoillaan sisällä traikussa, jonka jälkeen se sai luvan peruuttaa kokonaan ulos. Poni sai siis omassa rauhassaan tutustua traikkuun ja todeta, ettei sinne kiipeäminen ole pelottavaa eikä siihen pakoteta.
 Aika hienoa, että päästiin pitkästä aikaa treenaamaan lastaamista!