Hörrrrrh!

Winnie täällä hei. Essillä on ollut niin kamalasti kiirettä ja tekemistä, ettei se ole itse ehtinyt eikä jaksanut kirjoitella mun kuulumisia. Kerron siis ihan itse!

Tänään Essi tuli tallille vasta illalla, yleensä kun se käy jo ihan aamulla tai sitten päivällä sen jälkeen kun olen tullut tarhasta ulkoilemasta. Ehdinkin jo miettiä, että jättääkö se kaksijalkainen kokonaan tulematta! Kello oli jo viisi kun Essi suvaitsi saapua paikalle, minä olin silloin jo torkkumassa päiväunia karsinassani. Normaaliin tapaan mut harjattiin ja varustettiin, mutta huomasin että tallissa tapahtui samaa myös muissa karsinoissa! Kavereillanikin oltiin menossa ratsastamaan, ne kun käyvät yleensä kaikki yhdessä liikkumassa eri ihmisten kanssa. Minä liikun yleensä ihan kahdestaan Essin kanssa, joskus kentällä tai maneesissa on muutama muu kaveri myös urheilemassa. 

Kun lähdettiin tallista yhtä aikaa muiden hevosten kanssa olin aivan ihmeissäni kun lähdettiinkin niiden perään! Essi vei minut kentälle, jossa oli hurja määrä muita hevosia. Niitä oli niin paljon etten osannut edes laskea, enemmän kuin koskaan ennen ympärilläni! Sekös minua jännitti, jännitti ihan kamalasti! En ole edes tutustunut kovin hyvin kaikkiin niihin hevosiin joita kentällä oli, silti ne tulivat minua hirveän lähelle joka puolelta. Hevosia oli edessäni, takanani ja vierelläni. Kun yritin kävellä reippaasti pois toisen hevosen edestä, olikin pian edessäni seuraavan hevosen takapää. En ehtinyt edes kävellä ja rauhoittua kauaa, kun pitikin alkaa jo ravaamaan. Minä ravasin, ravasin, ravasin ja ravasin niin lujaa kuin lyhyistä kintuistani pääsin, mutta silti en päässyt muita hevosia karkuun! Vähitellen kuitenkin huomasin, että muut hevoset olivatkin ihan ystävällisiä ja keskittyivät omiin töihinsä. Essikin rohkaisi minua kietomalla jalkansa pehmeästi ympärilleni ja rapsuttelemalla välillä. Minä huomaan kyllä kun sitä tyttöä jännittää ja silloin jännitän itsekkin. Tänään tuo ei kyllä jännittänyt, se istui rennosti selässäni vaikka minä olin aivan pinkeänä.

Pian alettiin tehdä kunnolla töitä, aika hankalia juttuja! Tehtiin todella tiukkoja kiemuroita, joilla jouduin miettimään ja tekemään paljon eri asioita. Piti taipua ja asettua, liikkua reippaasti eteen ja suoristautua aina käännösten välillä. Unohdin ihan muut hevoset, vaikka kuljettiin kentällä aivan sikin sokin. Aika pian sain myös laukata, mutta tällä kertaa ei tehtykkään verryttelyä laukassa! Heti piti nostaa laukka suoraan käynnistä ja laukata vielä hankalalla kaarevalla uralla. Osasin kuitenkin nostaa heti vasemman laukan ja säilyttä sen loivalla kiemuralla, vaikka vasempaan kierrokseen työskenteleminen onkin minulle hankalampaa. Minä laukkasin siis pieniä pätkiä vastalaukkaa!

Tunti olikin pian ohi, ei se ollutkaan niin kamalaa kuin alussa luulin! Lopulta olin oikeastaan aika tyytyväinen itseeni ja rentouduinkin. Essi kehui mua oikein todella kovasti ja kentän laidalla seissyt ja ratsastajille ohjeita huutanut ihminenkin taisi olla minuun tyytyväinen. Olin läpäissyt jonkin testin, jota en läpäissyt viime syksynä. Silloin minua pelotti oikein todella todella kovasti, kun minulla ratsasti vieras ihminen. Pakenin tilannetta pukittamalla ja hyppäämällä pystyyn, mutta enää en tee sellaista. Essi sanoi, että tässä joskus selkääni kiipeää taas vieras ihminen. Essi on silloin kuitenkin paikalla rauhoittelemassa mua ja kertomassa tälle ihmiselle, miten mun kanssa on helppo tulla toimeen. Jos suostun käyttäytymään nätisti, niin saan varmasti vielä asua täällä kotona ja Essi voi edelleen olla ystäväni.