Ratsastin pitkästä aikaa Aksua kaulanarulla. Annoin ohjien roikkua löysänä ja keskityin kääntämään painoavuilla ja kaulanarulla. Ollaan taidettu treenata varusteetonta viimeksi joskus talvella maneesissa - nyt oltiin ensimmäistä kertaa kentällä.
Aksu toimi melko kivasti, vaikka selkeästi kentällä oli paljon enemmän kiinnostavia ja houkuttavia asioita kuin maneesissa. Poni pyrki alkuun hyvin mieluusti portille ja ehdotteli talliin päiväheinille siirtymistä, mutta vähitellen Aksu tyytyi kohtaloonsa ja alkoi lopulta toimia istunnalla oikein kivasti.
Melko pian jätettiinkin jo suitset pois, kun poni kuunteli pidättäviä apuja niin hyvin. Tein paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja ratsastin käännöksiä erilaisilla kiemuroilla ja kahdeksikoilla. Juuri kun oltiin siirtymässä laukkaan, tuli kentälle toinen ratsukko ja jouduttiinkin lopettamaan tällä kertaa työskentely onnistuneisiin käynti- ja ravipätkiin. Toisaalta ehkä ihan hyvä näin - ensi kerralla sitten taas vähän enemmän. :)
Ratsastuksesta ja myös radalla laukkailusta oli hurjan kivaa videomateriaalia, mutta jostain ihmeen syystä en ole onnistunut saamaan juuri noita pätkiä onnistuneesti kamerasta koneelle. :(
Ratsastatteko te lukijat ikinä ilman varusteita?
Kyllä tuota tulee välillä harrastettua. Poni vaan kärsiin luottamuspulasta, jolloin menee hieman vaaralliseksi touhuksi :P
VastaaPoistaEdellisen hevoseni kanssa paljonkin. Ihan parasta :)
Voi kauhistus, en halua edes ajatella millaiseksi touhu voi mennä, kun alla on paikalta pakeneva poni! Harrastahan varoen.. :)
PoistaMä ratsastan todella useinkin ilman varusteita. Lähes joka kerta ilman satulaa, mutta ilman suitsia harvemmin :)
VastaaPoistaRatsastatko omalla hevosella, vai jonkun muun omistamalla? Käytätkö kaulanarua, vai ratsastatko pelkillä painoavuilla? :)
PoistaEn juurikaan joskus oon menny ilman satulaa vanhalla tallilla vaan käyntiä ja vähän ravia ilman satulaa
VastaaPoistaKivaa vaihtelua sekin!
PoistaAina silloin tällöin tulee humputeltua ilman varusteita. :) Myös pieniä esteitä ollaan uskaltauduttu menemään muutaman kerran, kun on niin luottoponi alla. :)
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi jo useamman vuoden, aluksi ilman blogger tunnuksia, ja näin myöhemmin jo tunnuksien kanssa, mutta en ole tainnut montaakaan kertaa kommentoida. Todella hienoa että blogisi on pysynyt niin positiivisena ja kiinnostavana, vaikka aikaa onkin kulunut ja hevosetkin vaihtuneet. :) Tykkään todella paljon siitä kuinka rennolla otteella kirjoitat ja puuhailet monipuolisesti näiden nelijalkaisten kanssa. :)
Itselläni on myös blogi, joka kertoo 23-vuotiaasta liikutusponistani Ammusta. Jos haluat kurkata niin tässä osoite: http://punaruunikko.blogspot.fi/
Voi kun on ihanaa lukea tällaisia kommentteja, lämmittää mieltä! :) Kiva että olet viihtynyt lukijana ja koet blogin edelleen kiinnostavana, vaikka konsepti onkin päässyt vaihtumaan aika paljon. Se tässä onkin vähän huolettanut, kun moni lukija on roikkunut mukana jo ratsastuskouluajoista saakka ja blogin aihe ja hevoset ovat muuttuneet -haasteena onkin pitää juttu edelleen mielenkiintoisena. Mutta ihanaa kuulla että olen onnistunut. :)
PoistaKäyn ehdottomasti kurkkaamassa blogisi!
Me ollaan tänä keväänä alettu harjoittelemaan Ailin kanssa naruriimulla ratsastamista ja toisella kerralla laukattiinkin jo! Ei mamma meinannut mitään :)
VastaaPoistaMyö ollaan issikkatamman kanssa menty riimun kanssa, ei vielä kaulanarua olla testattu. Se on vaan hiukan haastavaa testatakkaan, kun meillä ei kenttää ole, saatttais olla polle vaan ruohotupsulla koko ajan... Tarkoitus ois kyllä kokeilla! :)
VastaaPoista