Istuntakurssi | 1. päivä

Yritin alunperin päästä Harrin kanssa Päivi Kinnusen kankikurssille, mutta se oli tullut täyteen jo kauan sitten. Istuntakurssilla oli tilaa, joten osallistuttiin sitten sille - ei kai istuntapainoitteisesta kurssista ainakaan haittaa voisi olla. Kurssin ensimmäisen päivän jälkeen voin jo todeta, että istuntakurssi oli meille ihan lottovoitto!

Kurssillamme on viisi ratsastajaa, joista neljä ratsastaa ratsastuskoulun hevosilla. Harrilla olikin heti kurssin alussa sopeutumista, kun vieraassa maneesissa piti kyetä tulemaan toimeen monen muun hevosen kanssa. Harrin elämää ei helpottanut yhtään ensimmäiset istuntatehtävät, joissa piti ratsastaa ohjat vain toisessa kädessä. Harri kun on tottunut siihen, ettei sen selässä tapahdu käytännössä mitään. Ratsastuksesta on pyritty tekemään mahdollisimman eleetöntä ja istunnastani vakaata. Kyllä ruunan maailma nyt järkkyi, kun yhtäkkiä selässä liikuteltiin käsiä ja vieläpä ihan luonnottomiin paikkoihin!

Heti kurssin alussa lähdettiin hakemaan tasapainoa ratsastaen ohjat ulkokädessä erilaisia kevennysharjoituksia; yksi alas, kolme ylös, kaksi alas, kaksi ylös. Jalan tuli pysyä rentona alhaalla ja molempien istuinluiden piti löytyä satulasta harjoitusravissa. Alun lennähdyksien ja laukkapyrähdyksien jälkeen Harri tyytyikin kohtaloonsa ja kykeni ravaamaan suhteellisen tasaisena ympyrällä kääntyen pääasiassa ulkopohkeesta ja painoavuilla.

Pian jätettiinkin jalustimet pois ja lähdettiin työstämään pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Suuren pääty-ympyrän molempiin päihin ratsastettiin täsmälliset pysähdykset istunnalla; puolipidäte valmistelee ja jo seuraavassa askeleessa ratsastetaan pysähdys istumalla raskaasti alas. Puolipidätteen osalta korostettiin kehon ja lihasten työskentelyä; puolipidäte ei ole ohjasote, vaan keskivartalon ja pakaralihasten jännittyminen. Pysähdyksissä nojasin alussa liikaa taakse, mutta melko pian sain kiinni ajatuksesta pysyä jäntevänä ja pystyssä pysähdyksen läpi.

Pysähdysten osalta suurimman ahaa-elämyksen koin pohkeiden ja lantion osalta. Jotta pysähdykseni olisi hallittu ja hevonen pysyisi kuulolla pysähdyksen läpi, tulee pysähdykseen ratsastaa pohkeet lähellä hevosta. Pohkeet säilyttävät tuntuman pysähdyksen läpi ja koko keho pysyy jäntevänä. Kun hevonen pyydetään liikkeelle, on pohje jo valmiiksi kiinni ja riittää, kun rentouttaa ja avaa lantion, jolloin se vaikuttaa hevoseen eteenpäinvievänä apuna.

Pysähdysharjoitusten jälkeen haettiin lantion liikettä "polkemalla polkupyörää", eli nostelemalla jalkoja vuorotellen hevosen askelten tahdissa. Myöhemmin lantiosta haettiin samaa liikkuvuutta ravissa, jolloin Harri lähtikin selkeästi ravaamaan paljon vapautuneemmin. Viimeisenä ennen loppuraveja väännettiin vielä istunnat aivan solmuun havainnollistamaan, kuinka vaikeaa ratsastajan on ratsastaa ja hevosen liikkua, kun ratsastaja istuu selässä aivan väärin päin. Leuka vedettiin rintaan, hartiat kasaan, polvet ja kantapäät ylös ja nilkat sisäänpäin. Tämän jälkeen tuntui hurjan ihanalta ja helpolta istua taas oikein ja antaa hevosen liikkua vapaasti joustavan istunnan alla.

Omasta istunnastani sain hyvää palautetta. Perusistunta on kuulemma hurjan hyvä ja siisti, istun suorassa ja hiljaa häiritsemättä hevosta. Kuten itsekin asian tiedostin, valuu katseeni ja leukani usein liian alas. Jalan asentoani korjattiin niin, että polveen saa tulla hieman suurempi kulma. Näin saan alapohkeen kiinni ja varpaani kääntyvät eteenpäin. Ilman jalustimia ratsastamisen jälkeen tämä jalan asento oli helppo löytää ja ylläpitää.

Innolla odotan seuraavia tunteja! Valtava kiitos kuvaamisesta ja videoinnista kuuluu Emmalle. :)