Laukkaradalla baanaamassa

Ihan ei mennyt taas suunnitelmien mukaan nämä viime päivät... Sunnuntaina piti lähteä bloggaajan roolissa kauan odotetuille hevosmessuille yhdessä Moonan kanssa, mutta enkös lauantaina aloittanutkin villin oksentamisen. Saanen vain kysyä että mitä tuuria tämä tällainen on, kun viimeksi olen sairastanut oksennustaudin alle kouluikäisenä ja nyt se iskee juuri hevosmessujen viikonloppuna?! Ei paljoa naurattanut, mutta eipä voi mitään.

Onneksi olin sentään lauantaina ajoissa liikkeellä hevosten ja ratsastuksen suhteen, eikä hevosten liikutukset menneet mönkään iltapäivällä alkaneen oksutaudin takia. Harria ja sen tallikavereita olin ruokkimassa aamulla jo kuuden jälkeen ja ennen yhdeksää olin ehtinyt jo ratsastaakkin Harrin. Harrin luota suuntasin suoraan Aksun kotitallille ja nappasin matkalla kyytiin Viivin, joka lupasi tulla kameramieheksi ja henkiseksi tueksi laukkaradalle.

Aksun kanssa oli luvassa hauskanpitoa; kamat niskaan ja laukkaradalle baanaamaan niin lujaa kuin poni tahtoo mennä! Aksu on viimeaikoina käyttäytynyt taas oikein fiksusti eikä ole ollut erityisen kuuma tai villi, joten laukkarata tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta, kun koulun vääntäminen ei kiinnostanut ja maneesi oli varattu valmennuksille koko aamupäiväksi niin, ettei hyppäämäänkään olisi päässyt.

Näin paljon ponia kiinnostaa lähteä töihin. Heinät jäi kesken!

Kirkastui se poninkin ilme lopulta. Mitähän vekkulia sitä tänään voisi keksiä!

Verkkailtiin alkuun kiertämällä rata kerran käynnissä ja muutama kerta ravissa. Aksu tuntui varsin seesteiseltä ja fiksulta, vaikka radan yhtä kulmaa kyttäilikin ahkerasti. Ensimmäiset laukat nostettiin radan toisella pitkällä sivulla poispäin tallista ja hidastettiin reippaasti ennen jännittävää kulmaa raviin. En halunnut väkisin provosoida ponia vaatimalla sitä laukkaamaan jännän kohdan ohi, sillä muutama hassu kuukausi takaperin maastouduin juuri tuohon kulmaan, kun Aksu päätti loikata mörköjä karkuun.

Poni oli oikeastaan aika hitaan tuntuinen, mutta syttyi sentään vähäsen kun laukattiin tallia kohti. On kyllä mahtava fiilis nousta jalustimille kevyeen istuntaan ja antaa ponin vain laukata sydämensä kyllyydestä! Ei monella tallilla ole mahdollisuutta noinkin pitkiin laukkatreeneihin hyvällä pohjalla. :)

"Olen maailman söpöin poni!"

"Pidä kiinni kuski, nyt mennään!"

Mörkö, krääh!

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin.... 

Hiukan hiki, mutta hurjan tyytyväinen. :)