Laukkaa ratsastamassa

Vihdoin ja viimein päästiin taas Aksun kanssa Matti Eklundin estevalmennukseen! Meiltä on mennyt hurjan monta valmennusta välistä, kun aikataulut ei ole sopinut yhteen valmennusten kanssa tai valmennukset eivät olekaan toteutuneet niinä kertoina, kun oltaisiin muuten päästy mukaan.

Tällä kertaa saatiin Aksun kanssa pariksi suomenhevosruuna, jonka kanssa oltiin vähän aikaa sitten myös Elmo Jankarin estevalmennuksessa. Ratsukoina oltiin hyvin tasavertaiset, joten oltiin valmennusparina oikein toimivat.

Hevosten verryttelyn aikana maneesiin koottiin aivan järkyttävä määrä esteitä - tuntui, ettei sekaan meinannut millään mahtua hevosen kanssa. Kauhulla odotin miten pitkän radan joutuisin oppimaan hetkessä ulkoa, mutta onneksi osa esteistä olikin verryttelyesteitä erillisiä tehtäviä varten.

Aloitettiin treeni työskentelemällä laukkaympyrällä toisessa päädyssä ylittäen puomikasa/ristikko aina hallin keskellä. Aksun askeleet sopi yllättävän vaivattomasti esteelle ja se oli valmentajankin sanojen mukaan hyvin ulkoavuilla - tehtävä oli helppo suorittaa, kun hevonen oli ulkoa tuntumalla ja selkeästi menossa koko ajan oikeaan suuntaan esteen jälkeen. Verryttelyeste oli kuvan este nro. 3.

Ympyrällä hyppäämisen jälkeen siirryttiinkin säätelemään laukkaa oikein urakalla. Lyhyessä laukassa tultiin sisään kaarevalle kavalettilinjalle, johon piti saada mahtumaan kolme laukka-askelta. Jälkimmäiseltä kavaletilta jatkettiin vinolla lähestymisellä 3. pystylle, josta jatkettiin laukan vaihtuessa oikealle ja pitkällä sivulla olevalle okserille 4. Okserilta ratsastettiinkin eteenpäin pidemmässä laukassa ja takaisin kavaleteille, joiden väliin piti tähän suuntaan saadakin vain kaksi laukka-askelta. Laukan temmon säätelemisen lisäksi piti taktikoida tien ratsastamisella; lyhemmällä tiellä on helpompi saada väliin vähemmän askeleita ja pidemmällä tiellä taas enemmän.

Samaa tehtävää puuhattiin myös toiseen suuntaan, numerot merkitty ratapiirustukseen sinisellä.

Verryttelytehtävien jälkeen kavaletit ja pysty korjattiin pois, jolloin jäljelle jäi yhdeksän esteen rata. Treenattiin rataa ensin osissa, jonka jälkeen ratsastettiin koko rata läpi ensin matalampana ja lopuksi vielä korotettuna. Radalla oli paljon suhteutettuja linjoja, joilla piti keskittyä ajattelemaan askelten määrää ja sitä kautta myös laukan säätelyä. 1-2 linjalle Aksun kanssa tavoitteena oli saada 6 askelta, 4-5 linjalle 4 askelta ja 6-7 linjalle 5 askelta. Sarjaesteellä 8 a-b ei luonnollisestikaan ollut muita vaihtoehtoja kuin yksi laukka-askel. 

Pätkittäin linjoja treenatessa Aksu otti toisinaan ylimääräisiä laukka-askeleita linjoilla, kun en saanut sitä ratsastettua riittävän aktiivisesti eteen enkä myöskään löytänyt esteille täydellisiä ponnistuspaikkoja, jolloin laukan sujuvuus kärsi, kun poni joutui hyppäämään joko turhan kaukaa tai läheltä. Rataa hypätessä saatiin kuitenkin kaikkiin väleihin juuri oikeat askelmäärät, kun koko meno oli paljon jouhevampaa ja Aksu eteni hyvin eteenpäin.

Muutama pudotus sattui tunnin aikana, mutta valmentajan mukaan se kielii tässä tapauksessa vain hyvästä ratsastuksesta; voisin ratsastaa Aksua hitaasti ja pungertaen sen puhtaasti esteistä yli, jolloin ratsastus ei olisi sujuvaa laisinkaan, tai vaihtoehtoisesti voin ratsastaa sitä aktiivisesti eteen, jolloin pudotukset kielivät vain siitä, että liike on aktiivista ja suuntautumassa eteenäin. Aksun tilanteessa jälkimmäinen on ehdottomasti toivottavampaa, sillä laukan parantuessa myös hypyt paranevat ajan myötä. Liian hitaana Aksu pungertaa liikaa ylöspäin ja tekee jänisloikkia paikoiltaan, jolloin hyppyyn on myös käsittämättömän hankalaa päästä mukautumaan.

Viimeisenä hypätty rata oli varsin sujuva ja onnistunut, vaikka esteet nousivatkin paikoin melko korkeiksi. Sarjan b- osa oli metrissä, eikä Aksu edes epäröinyt sen ylittämistä! Valmennuksesta jäi jälleen kerran oikein hyvä fiilis, tästä on kiva jatkaa treenejä itsenäisesti ennen kuin päästään taas osallistumaan valmennukseen. :)