Kuolaimen takana.

Siinäpä oikeastaan tiivistettynä meidän kisat Laitilassa. Harmittaa ja aika kovastikin, mutta toisaalta taas pitäisi olla ihan tyytyväinen. En nyt oiken tiedä mitä ajattelisin näistä kisoista.

Käytiin siis vääntämässä K.N. Special ja A-merkin kouluohjelma. Saavuttiin kisapaikalle juuri sopivasti niin, että ilmoittautumisen jälkeen saatiinkin varustaa hevoset ja suunnata verryttelemään. Harri kävi vähän kierroksilla - en tiedä johtuiko vieraasta paikasta ja hevosista, vai kylmästä ilmasta. Lämpötila oli ihan nollan tuntumassa, joten viileä ilmakin saattoi olla osasyy Hartsan virkeyteen.

Harri oli kovin haastava ratsastaa; se kulki selättömänä ja mieluusti kuolaimen takana. Kun yritin ratsastaa eteenpäin ja koota, hevonen singahti eteenpäin ja tarjosi kaikki piffit ja paffit. Laukannostot olivat räjähdysmäisiä ja laukka pitkää ja haastavaa koota ja lyhentää. En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, jotta oisin saanut tilanteen korjattua. Yritin ratsastaa eteen, yritin koota, hidastaa ja tehdä siirtymisiä. Asettelin, taivuttelin, treenasin radan osia. Mikään ei tuntunut auttavan.

Helpon B:n rata oli melkoinen fiasko. Harri oli epätasainen, kiireinen ja rauhaton. Itse hätäännyin kun hevonen ei toiminutkaan niin kuin aina ja ratsastin hurjan huonosti. Tuloksena historian huonoimmat prosentit B:n radalta, 55,4%. Tuomarin kommentit hienosta hevosesta ja siististä ratsastuksesta sentään lohduttivat vähäsen.







Ensimmäisen radan jälkeen olin valmis lähtemään kotiin häpeämään ja skippaamaan koko helpon A:n - jos kerran B:ssä suoriuduttiin näinkin hävyttömän huonosti, ei varmasti saataisi A:sta edes hyväksyttyä tulosta. Vaihdettiin Harrille kuitenkin kanget päähän ja toivoin parasta, että hevonen toimisi paremmin toisella radalla, kun on jo liikkunut ja vertynyt enemmän sekä nähnyt kilpailupaikan.

Verkassa Harri toimi jo paremmin, mutta hakeutui edelleen kuolaimen taakse. Epätoivo meinasi iskeä, kun en saanut hevosen turpaa ylös millään keinolla. Hetkellisesti Harri nousi ylemmäs ja kantoi itsensä ihan kivasti, mutta en saanut tuota tuntumaa säilytettyä ja turpa valui väkisin ryntäisiin samalla kun vauhti kasvoi ja tahti katosi.

Tilanne ei parantunut radalla laisinkaan, vaan päin vastoin. En voinut nostaa turpaa selkeästi ylemmäs, koska pyrin kuitenkin ratsastamaan mahdollisimman siististi. Kevyt nostaminen ei auttanut kuin muutaman askeleen ajaksi ja pian Harri kulki taas kyntäjän mallisena. Hevonen oli edelleen rauhaton ja kiireinen, ei lainkaan avuilla.



Kuten B:n radalla, myös A:ssa rokotettiin roimasti pisteitä hevosen muodosta. Harri ei ollut tahdikas, ei ryhdikäs, ei tasainen. Näin ollen varmaan jokaisesta arvioitavasta kohdasta tippui kaksi pistettä pois, mikä näkyi myös lopputuloksessa. Olin yllättynyt että saatiin kuitenkin niinkin hyvät prosentit; 55, 74 %. Loppukommenttina jälleen maininta hienosta hevosesta.

A:n rataan olin toisaalta ihan tyytyväinen, sillä suoriuduttiin kuitenkin kaikista tehtävistä. Jännitin hurjasti vastalaukannostoja käynnistä, mutta ne yllättäen onnistuivatkin. Ei nyt mitään esimerkillisiä suorituksia, mutta onnistuivat kuitenkin! Pohkeenväistöihin olin pettynyt, mutta muilta osin rata sujui ihan ok. Mikäli vain olisin saanut Harrin tasaisemmaksi ja paremmin avuille, olisi suoritus ollut paljon parempi.

Tavoite tuli siis toteutettua, saatiin hyväksytty tulos helposta A:sta! Sinällään saan siis olla ihan ylpeä niin itsestäni kuin hevosestakin, ei muuta kuin lisää treeniä ja kisoja. Oltiin jo lastaamassa hevosia takaisin traileriin kun kilpailuiden tuomari kävi juttelemassa kanssani ja rohkaisi vain treenaamaan lisää; hieno hevonen, siistiä ratsastusta ja paljon potentiaalia. Hevosen turpa vain ylös ja koko ruuna ryhdikkäämmäksi, niin meno näyttää jo ihan erilaiselta. :) Suunnitelmissa siis treeniä, treeniä, treeniä ja treeniä ja keväällä pää pystyssä (ei kuolaimen takana ;)  ) kohti uusia kilpailuja!