Nakupellenä luokses pompin!

Lauantai meni maastoillessa Hartsan kanssa, kun käytiin heittämässä vajaan parin tunnin lenkki. Menomatkalla päästiin vähäsen ravailemaan ja laukkaamaankin sateen pehmentämällä hiekkatiellä, mutta pääasiassa matka taitettiinkin käynnissä. Ilma oli aivan jäätävän kylmä, palelin kunnon talvivarustuksesta huolimatta! Hartsa sai onneksi lämmitellä ratsastusloimen alla.

Harrin ratsastuksen jälkeen kävin pyörähtämässä vielä Ebenin kanssa maneesissa - oli niin kiva ratsastaa tuotakin ruunaa pitkästä aikaa! Jumppailtiin melkoisen kevyesti, lähinnä kaarevilla urilla. Muutamat väistöt tehtiin myös ja pyöriteltiin laukkaa ja hiottiin nostoja. Tällä kertaa laukassa oli hurjan kiva istua, kun Eben malttoi laukata rauhassa ja kantoikin itsensä oikein kivasti! Loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä pienellä metsälenkillä.























Sunnuntaina piti olla kouluvalmennus, mutta se peruuntuikin edellisenä iltana. Toisaalta ihan hyvä juttu, koska aamulla Harri turvotteli imusolmukkeitaan. Ei kamalan pahasti eikä niin, etteikö hevonen olisi pystynyt hengittämään normaalisti, mutta ihan selkeästi kaikki ei ollut kunnossa. Eipä siis haitannut ollenkaan, että jäi valmennus väliin.
Sunnuntaille oli suunniteltu myös Harrin talviturkin kevennystä; klippausta! Pääsin Harrin omistajan opastuksella harjoittelemaan klippaamista, mikä oli minulla ennestään aivan vierasta. Pääsinkin opettelemaan ihan kunnolla, sillä Hartsa sai pitää karvansa vain korvissaan ja pienessä läiskässä selässään! Klippasin hevosen kokonaan toiselta puolelta; rungon, kaulan ja jalat. Päätä siistin vain poskesta ja annoin omistajan hoitaa loput. :) Melkoisen siisti tuosta tuli, vaikka itse sanonkin! Harrista tuli heti paljon sivistyneemmän näköinen, eipä ole enää nallekarhu.. ;) Karvaa lähti niin hurjasti, että sitä tuntui olevan koko talli täynnä klippaamisen jälkeen. Kotona karvaa löytyi myös ihan joka paikasta alushousuja ja silmiä myöden.


Maanantaina Harrin imusolmukkeiden turvotus oli jo tiessään, joten ilmeisesti mistään kovin vakavasta ei ollut kyse. Otettiin kuitenkin vähäsen normaalia kevyemmin treenissä. Treenailtiin lauantain koulukisoihin, jossa ratsastan K.N. Specialin sekä A- merkin kouluohjelman. Harri sai normaalia enemmän kävelytaukoja ja luvan liikkua hieman avoimemmassa muodossa. Ruuna vaikutti kaikin puolin täysin terveeltä ja liikkui normaalin energisesti, ellei jopa energisemmin. Laukka tuntui haastavalta, koska se suuntautui lähinnä vain lujaa eteenpäin. Keskilaukka oli siis oikein näyttävää, mutta laukkavolttien treenaaminen oli hieman tuskallista, kun laukka ei meinannut hidastua ja lyhentyä.


Maanantaina Hartsa pääsi sovittelemaan uusia vaatteitaan, kun neiti varusteurheilija oli ehtinyt aamulla käydä Agrimarketissa. Kaulakappaleellista fleeceloimea lähdin hakemaan ja sellaisen löysinkin - tämän Harri tarvitsi ihan oikeasti, koska kaula on nyt ihan paljas karvasta. Poni parka ei saa palella! Hartsa sai myös uuden riimun. Niin - ihan taitavasti osasin itselleni kaupassa uskotella, että Harri todellakin tarvitsee uuden riimun! Eikös jokainen hevonen tarvitse terapeuttisen ihanan Eurostarin riimun? Harri ei varsinaisesti hyppinyt riemusta uusi riimu päässään, mutta ehkä tuo onkin vähän hiilitympi persoona. Toki olisi sitä voinut edes hymyillä vienosti ja näyttää tyytyväiseltä, mutta ei. Ei väkisin, hieno se on joka tapauksessa!