Pienen pieneen pakettiin

Ollaan käyty Hartsan kanssa nyt kerran viikossa koulutunnilla. On ollut ihan mielettömän mahtavaa päästä oikeasti säännöllisesti ratsastamaan opetuksessa! Tuntuu, että palaset vain loksahtelee kohdilleen ja koko touhuun Harrin kanssa on tullut jokin järki. Tähän saakka ollaan päästy noin kerran kuussa fiilistelemään kouluvalmennuksiin ja loppu aika ollaankin treenattu itseksemme ja odoteltu seuraavaa valmennusta. Neljässä viikossa kuitenkin ehtii tapahtua niin paljon, ettei valmennuksissa ole voinut jatkaa ihan suoraan siitä pisteestä, mihin viimeksi ollaan jääty. Kuukaudessa kun omat korjatut virheet ehtivät taas päästä valloilleen.

Nyt meidän tilanne on aivan ihanteellinen, kun sama ihminen opettaa meitä Hartsan kanssa viikoittain ja päästään tekemään suunnitelmallisesti töitä yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä treenisuunnitelmakin on jo valmiina; aloitellaan treenaamaan meille haastavinta helpon B:n rataa ja kun ollaan valmiita, käydään kisoissa hakemassa parempaa tulosta kuin viimeksi. Ensi vuonna ajankohtaiseksi tulee alueluvan hankkiminen ja loppuvuodesta 2015 mahdollisesti seuratasolla helpon A:n radoille siirtyminen. Aika mieletöntä, eikö vain?! Vuosi sitten kilpailin ensimmäisiä helpon C:n ratojani, kävin ensimmäistä kertaa kouluvalmennuksissa ja vasta vähitellen opin ratsastamaan hevosta peräänantoon. Olin esteratsastaja, joka kävi tasapainottamassa estetreeniä kouluvalmennuksissa. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että nyt suunnitelmat näyttävätkin tältä!

Tunneilla ollaan tähän saakka keskitytty paljon perusratsastukseeni; apujenkäyttöön ja istuntaan. Tällä hetkellä ne kuulemma vaikuttavat ihan hyviltä ja lähtökohdat vaikeampien asioiden treenaamiselle onkin hyvät, kun hevonen on hyvin avuilla ja oma perusratsastus on kunnossa. Tässä tilanteessa on mahdollista  treenata ihan eri juttuja, kun peruspalikat on niin hyvin kasassa. Haastavampaa olisi, jos hevonen ei vastaisi apuihin halutulla tavalla tai esimerkiksi istunnassa olisi jotain suurta korjattavaa. Koska Harri on niin hyvin perusratsastettu, on minun helppo keskittyä itseeni, omaan istuntaani ja ratsastukseeni.

Moona oli viimeisimmällä kerralla kentän laidalla kuvaamassa ja onneksi olikin! Harri liikkui pätkittäin ihan hurjan kivasti ja Moona sai räpsittyä monta hyvää kuvaa, joissa Harri näyttää ihan todella hyvältä. Tehtiin tunnilla siirtymisiä askellajien välillä; ravia ja laukkaa vuorotellen koottiin ja ratsastettiin eteenpäin. Sekä kokoaminen, että eteenpäin ratsastus piti tehdä istunnalla. Jopa laukannostot piti tehdä pelkällä istunnalla, käyttämättä lainkaan laukkapohkeita! Tuo tuntui mahdottomalta, mutta kyllä se oikea laukka sieltä lopulta nousi. :)

Pienellä kahdeksikolla tehtiin laukanvaihtoja ravin kautta ja haettiin Harria tasapainoon ratsastaen sisäpohkeelta ulko-ohjalle. Harri pysyi yllättävän kevyenä edestä, vaikka hetkittäin ravia ja laukkaa koottiin ihan todella paljon.

Kaikki osapuolet vaikuttivat lopulta tyytyväisiltä; niin ratsastaja, hevonen kuin opettajakin. :)