sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hankalia juttuja


Olen tässä viimeisen kuukauden aikana kokenut oikean shokin, kun olen joutunut viikoittain tunneilla  ihan tosissani töihin ja tekemään hurjan hankalia juttuja. Vuosi sitten kilpailin ensimmäisiä helpon C:n ratoja Winniellä ja pidin itseäni todellakin heC tasoisena ratsastajana. En ikinä kuvitellutkaan, että tulisin kilpailemaan vaikeampia kuinhelpon B:n luokkia seuratasolla. Nyt allani on kuitenkin hurjan osaava hevonen, joka on ihan huomaamattani vienyt minua valtavin harppauksin eteenpäin. Kun yhtälöön lisätään vielä vaativa ja meistä ratsukkona kiinnostunut opettaja, on tuloksena jotain, mihin en ikinä osannut varautua.

Nyt treenaillaan tunneilla kootun laukan ratsastamista, sulkutaivutuksia, sulkuväistöjä, piaffea, vastalaukkoja ja ties mitä hurjan hankalaa, mitä en ikinä kuvitellut tekeväni. Lauantaina tunnilla aloiteltiinkin taas ravin ja laukan kokoamisella ja jatkettiin sulkuväistöihin ja vastalaukkoihin.

Tällä kertaa koin taas oivalluksia. Tämän tunnin pointtina oli ratsastaa pohkeet kiinni hevosessa. Olen liian helposti jäänyt ratsastamaan pohkeet irti hevosesta ja käyttänyt pohjetta vain eteenpäinvievänä apuna. Nyt treenattiin hiki hatussa laukan lyhentämistä ja kokoamista, jossa pohkeilla hevosen "halaaminen" olikin ihan välttämätöntä. Oli todellinen ahaa -elämys, kun laukkaa pystyi lopulta lyhentämään aivan loputtomasti ja pohkeet tosiaan sai pitää koko ajan kiinni hevosessa, vaikka Harri onkin hurjan herkkä. Laukka säilyi, kun pohkeet olivat kylkien ympärillä napakasti, vaikka istunnalla ja ohjalla pidätettiinkin ja lyhennettiin liikettä. Harrin laukka on kuulemma parantunut jo paljon, kun sen kanssa on treenattu ahkerasti laukan lyhentämistä ja pidentämistä. Touhusta on tullut myös paljon hallitumpaa!
























































Laukan jälkeen tehtailtiin avoväistöjä neliöuralla. Lyhkäiset sivut paineltiin vain hallitussa ravissa, pitkille sivuille väännettiin avotaivutusta, suoristettiin ja ratsastettiin taas kulman läpi lyhyelle sivulle.

Ravissa puuhasteltiin myös sulkuväistöjä, jotka olivat aivan hepreaa minulle. Sulkutaivutuksia olen tehnyt keväällä Villen valmennuksissa, mutta väistöjä tuo oli täysi mahdottomuus. Lopulta homma alkoi kuitenkin sujua ja saatiin molempiin suuntiin ihan kelpoa sulkuväistöä!























































Väistöjen jälkeen pyörähdettiin vielä hetkeksi laukkaan ja tehtiin vastalaukkaa loivilla kiemuraurilla sekä uralla kaarteen läpi. Olisikohan Hartsa kerran pudottanut raville ja kerran vaihtanut laukan, mutta muuten homma onnistuikin joka kerta. Tässäkin on selkeästi tapahtunut kehitystä, ei meinaan onnistunut näin hyvin vielä kuukausi sitten. :)

Moona oli taas tällä kertaa meitä kuvaamassa, iso kiitos kuvista ja videoista! Video seuraa perästä, kunhan saan sen editoitua. :)

Kertokaahan muuten palautetta jatkoa ajatellen; kiinnostaako postaukset valmennuksista, haluatteko lukea yksityiskohtaisia tai vielä tätäkin tarkempia kuvauksia tehdyistä tehtävistä? Lueskeletteko valmennuspostauksia saadaksenne itse ideoita treeniin, vai muuten vain?





























2 kommenttia

  1. En ole koskaan aikaisemmin kommentoinut! Olen kuitenkin seurannut sinun blogia jo Julita ajoista lähtien suhteellisen säännöllisesti. Nyt oli pakko kommentoida, kun vielä esitit kysymyksiäkin. Olet kehittynyt aivan valtavasti! Muistan sinut jo Metsäkylästä, ratsastit lähes aina Julitalla. En pitänyt sinua mitenkään ihmeellisenä ratsastajana, kun olen nähnyt sinua tunneilla ja kilpailuissa, mutta nyt kehityksesi on ollut valtavaa! Istuntasi on muuttunut todella hyväksi ja ties kuinka pitkälle vielä pääset Harrin kanssa. Herätät jopa minussa hyvällä tavalla pientä kateutta, joka antaa itselle aina lisää potkua ja intoa kehittyä :)

    Lueskelen mielelläni tarkkojakin postauksia sinun valmennuksien tehtävistä. Lisäksi tykkään kovasti katsoa teidän kuvia ja videoita, sillä menonne on todella hienoa. Etenkin ne videot ovat mielenkiintoisimpia, missä teette jotain "erikoisempia" koululiikkeitä, kuten piaffea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, todella kiva kuulla! :) Suurin syy kehittymiseeni onkin ollut Harri; kun hevonen on noin hyvin perusratsastettu ja osaava, voin itse keskittyä vain itseeni ja omaan istumiseeni. Kun opin pyytämään asioita oikein, hevonen varmasti myös reagoi oikein. Vaikka Juli niin ihana ja tärkeä olikin, se oli myös pitkälti syy siihen, etten kehittynyt ratsastuskouluaikoina niin paljon. Oma istunta kärsi, kun koko ajan sai tehdä niin kovasti töitä pitääkseen ponin edes liikkeellä. Harri liikkuu itse eteen ja reagoi apuihin, minkä vuoksi sen selässä onkin helppo istua ja tehdä hankalampiakin koulukiemuroita. :)

      Kiva myös kuulla että valmennuspostaukset kiinnostaa, täytyy toisinaan kirjoitella yksityiskohtaisemminkin tehdyistä tehtävistä!

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat