Natural joy

Kyllä se on vain hienoin tunne, kun hevonen juoksee vapaana vierellä, työskentelee ihmisen kanssa vapaasta tahdostaan ja pakottamatta. Parempaa kuin hypätä isoja esteitä tai suorittaa haastavia kouluratsastusliikkeitä on istua ilman satulaa vapaana laukkaavan hevosen selässä!

Luonnollinen  hevosmiestaito ja varusteeton ratsastus ovat aina kiehtoneet minua. Vuokraponien ja Winnien myötä pääsin opettelemaan enemmän hevosten elekielestä ja tavoista tehdä töitä hevosen kanssa niin maastakäsin kuin selästäkin. Opin pyytämään hevoselta asioita eri tavalla kuin ennen.







Winnien lähdettyä olen jäänyt kaipaamaan tuota ihan erilaista onnistumisen tunnetta, kun en ole päässyt touhuamaan luonnollisen ja varusteettoman ratsastuksen parissa. Harrilla olen ratsastanut riimulla, mikä on ollut hurjan hieno suoritus, kun huomioidaan Harrin herkkyys. Nyt olen kuitenkin löytänyt Aksusta aivan uuden puolen, kun tuosta villikosta onkin kuoriutunut hurjan fiksu ja oikeasti herkkä hevonen, joka kuuntelee hurjan hyvin pelkkiä painoapuja.


Viime viikolla kiipesin ensimmäistä kertaa Aksun selkään ilman varusteita - käveltiin vain loppukäynnit ja harjoiteltiin vähän kääntymistä. Tällä viikolla otin tallille mukaan kaulanarun ja suitsilla verkkaamisen jälkeen siirryin ratsastamaan pelkällä kaulanarulla. Enpä olisi uskonut, että poni toimii aivan kuin olisi aina tottunut kulkemaan pelkällä painolla ja kaulanarulla ratsastettuna! Me ravasimme, kiemurtelimme ja laukkasimmekin. Olen niin liekeissä, en malttaisi odottaa, että päästään tekemään lisää töitä ja treenaamaan!

Viiville iso kiitos kuvaamisesta ja seurasta!