Playtime!

Olin suunnitellut treenaavani Winnien kanssa tänään kouluohjelmia kisoja varten, mutta en tiedä mitä ihmettä tapahtui, kun päädyttiin ponin kanssa kentälle vain leikkimään. Tallille tultuani raahasin osan Winnien kamoista pihalle kuvattavaksi varustepostausta varten ja käteen osui myös ponin naruriimu. Laatikoita penkoessa taas tuli vastaan ponin herkut, joita se ei ole saanut pitkään pitkään aikaan. Jotenkin nämä löydöt sai minut luopumaan koulutuuppausajatuksesta, mieleni tekikin vain leikkiä ja pitää pitkästä aikaa kunnolla hauskaa ponin kanssa!

Winnie sai vain pikaisen harjauksen ja naruriimun päähänsä. Täytin taskut herkuilla ja nappasin mukaan kameran ja pitkän kouluraipan. Kentällä ei ollut muita, joten saatiin olla ihan rauhassa kaksistaan. Treenattiin alkuun taas mielenvirkistykseksi helppoja juttuja; poni sai olla narun päässä ja seurata käynnissä. Pysähdykset sujui moitteettomasti ja tamma jäi seisomaan aina vähintään puolen metrin päähän. Aikoinaan kun poni tuli tässä tilanteessa päälle ja tuuppi tiellensä jäänyttä ihmistä.

Treenattiin myös peruuttamista ja luoksetuloa; Pysäytin ponin eteeni ja peruutin itse siitä poispäin. Mikäli poni meinasi seurata mukana, heilautin narua käskynä pysyä paikoillaan. Reuntoutumalla ja äänellä kutsumalla pyysin ponia taas astumaan eteenpäin, kunnes pysäytin sen kesken matkan tai vasta vähän ennen kuin se olisi yltänyt turvallaan minuun. Pyysin taas peruutusta, pysähdystä, annoin luvan tulla luokse. Tämän homman Winnie on oppinut yllättävän nopeasti.


Väistätin lisäksi ponin takaosaa tavoitteena pitää sen etujalat paikoillaan. Tarkoitus on saada hevonen väistämään ensimmäisenä ihmisen puoleisella takajalallaan, johon on aiheutettu painetta kehonkielellä koskematta hevoseen. Winnie väistää keskittyessään hyvin, mutta väistö jää helposti vain asekeleeseen tai muutamaan. Vielä ei ihan onnistu väistättäminen kokonaista ympyrää.

Lopuksi treenattiin vielä herkkujen avulla hymyilemistä, joka alkaa sujua jo varsin hyvin. :)

Päästin ponin irti tarkoituksena jatkaa seuraamisharjoituksia vapaana, mutta ponin mielenkiinto ja keskittymiskyky oli jo tiessään. Winnie sai laukata kenttää päästä päähän kunnes se sai tarpeekseen. Lopulta poni jäikin pyörimään ravissa ympärilleni selkeästi valmiina taas alistumaan ja tulemaan luokse.  Pyysin vielä hetken ravia, jonka jälkeen annoin luvan tulla lähelle. Käveltiinkin peräkkäin varmaan vartin verran tehden käännöksiä ja pysähdyksiä. Toisinaan Winnie jäi vähän kauemmas, mutta selkeästi seurasi koko ajan liikkeitäni. Kun välimatka kasvoi, se pidensi askeltaan ja kipitti taas vähän matkan päähän.


Aivan lopuksi annoin Winnielle luvan tulla rapsutettavaksi asti. Poni vaikutti kovin tyytyväiseltä ja seesteiseltä. Se tutki hellästi ja varovasti kasvojani ja pipoani ja puhisi hiljaa. Herkkuja se ei edes pyytänyt, vaikka vielä syksyllä se olisi vaatinut niitä tökkimällä. Oltiin varmaan huvittava näky keskellä hämärää kenttää; tyttö ja poni tuijottelemassa toisiaan aivan hipi hiljaa.