Karvakorvan identiteettikriisi

Käytiin Winnien kanssa meidän mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella; ihan oikeassa kouluvalmennuksessa. Esteet on ollut meidän juttu, kun silloin saa mennä lujaa ja ratsastuksessa keskitytään vähän eri asioihin; esteiden hyppääminen ei ole niin pilkunviilaamista. Tokihan juu "kouluratsastus on esteratsastuksen perusta ja perusasiat täytyy olla kunnossa ennen kuin lähdetään hyppäämään", mutta esteillä pärjää kyllä vähän suuremmilla linjoilla; on helpompi pärjätä esteillä kuin koulussa.
Lupauduin kuitenkin osallistumaan Ville Vaurion valmennukseen toisen ponin kanssa. En todellakaan ollut innoissani tunnista, pääasiassa stressasin valmentajan tuomiota, kun Winnie on niin osaamaton ja itse en osaa ratsastaa sitä. Näin mielessäni kuvan valmennuksen kulusta; Winnie hyppii ja loikkii, minä tipun, poni ei nosta laukkaa, se pukittaa, jumittaa ja suostuu juoksemaan vain pää pilvissä. Itse taas könötän, jalkani heiluu ja loikin kuin perunasäkki ponin selässä.

Kauhukuva ei onneksi ihan käynyt toteen. Alkutunnista valmentaja kyseli meistä vähän ratsukkona; millainen tapaus Winnie on, mitä me osataan, mikä on hankalaa ja missä Winnie on hyvä. Totesin ettei kumpikaan meistä osaa kamalasti mitään, laukka on hankalaa, mutta ainakin poni pysähtyy hyvin. Tämän pohjalta Ville keksi meille tekemistä ja neuvoi hankalissa asioissa.

Aloiteltiin verryttelemällä itsenäisesti ravissa ja laukassa samaan tapaan kuin yksinkin treenatessa. Winnie toimi yllättävän kivasti; liikkui rennosti ja hakeutui tasaisesti kuolaimelle. Ville neuvoi taivuttamaan ponia sisäpohkeella niin, että poni antaa periksi pohkeelle. Winnie ei saanut lupaa nojata pohjetta vasten, vaan sitä piti huomauttaa terävästi ja kehua, kun se kantoi itsensä oikein taipuneena.

Työskenneltiin ympyrällä tehden siirtymisiä  ja ratsastettiin kulmia ja voltteja. Jälleen ponin piti kantaa itsensä; pidäte ulko-ohjalla, sisäpohje ratsastaa. Ravissa Winniestä tulikin varsin hyvä, se liikkui valmentajan sanojen mukaan hyvässä peräänannossa. Pitkille sivuille sain tehtäväksi ratsastaa keskiravia, vaikka enhän minä edes tiedä mitä se on! Reippaasti ohjaa kohti ratsastaen saatiin kuitenkin aikaiseksi reipasta ja lennokasta ravia, joka ilmeisesti hyväksyttiin paikoitellen keskiraviksi. :)

Laukka on ollut Winnielle aina ongelma ja siihen pureuduttiin tälläkin tunnilla. Ohjeet olivat saman suuntaisia kun olen saanut muiltakin valmentajilta; taivuta, johda, nosta. Sisäpohje täytyy jälleen saada kunnolla läpi, että on mahdollista saada edes jonkinmoinen laukannosto. Poni parani pikkuhiljaa ja alkoi nostaa laukkoja nopeammin ja pienemmistä avuista. Edelleen nostot olivat kuulemma "hirveitä", mutta on niissä mahdollisuus parantua.

Olin kyllä todella positiivisesti yllättynyt valmennukseen ja myös valmentajan kommentteihin ponista; Winnie on kuulemma oikein mukavan näköinen poni ja sillä on hyvä ravi. Se liikkuu myös kauniissa muodossa ja on kehityskelpoinen sekä oppii nopeasti. Saatiin me myös komennus osallistua koulukisoihin, aika hurjaa!