Lentokone ja eläkeläinen

Voi kamala, olen ollut ihan ahdistunut kun en ole ehtinyt päivitellä blogia ollenkaan! Kerrottavaa, kuvia ja videoita on vaikka kuinka, mutta en ole ehtinyt pahemmin edes istahtaa koneelle. Silloin kun on ollut hetki käydä edes kääntymässä netissä, ei kone ole suostunut yhteistyöhön kuvien tai videoiden lataamisen kanssa.

Viikonloppu on ollut ihan todella onnistunut hevosharrastuksen kannalta; sain pitkästä aikaa liikuttaa taas Julitaa, kun sen oma vuokraaja oli viikonlopun kisamatkalla toisen harrastuksensa merkeissä. Lisäksi Winnie on ollut ihan mielettömän super!



Perjantaina muistuttelin Winnietä siitä, kuinka kuuluu käyttäytyä taluttajan kanssa. Maneesissa oli valmennus, joten iskin ponille päähän heijastinriimun (siltä varalta, että se erimielisyyksissään riuhtoisi itsensä irti ja päätätisi juosta rekan alle. ;) ) ja suuntasin sen kanssa juoksutusliinan kanssa pellolle. Tehtiin pysähdyksiä, peruutuksia ja perus seuraamisharjoituksia. Winnien silmät ja korvat pyörivät väkkärällä kun piti jatkaa työskentelyä ravissa. Se olisi paljon mielummin juossut yksinään tervehtimään tarhassa olevia kavereita! Kun tamma ei saanut tahtoaan periksi ja joutui töihin, se suutahti. Poni pomppi ja loikki ja viskeli päätään, kun ärsyttävä taluttaja ei antanutkaan periksi vaan komensi sen ympyrälle ravaamaan. Juoksutin ponia ravissa pellon kulmassa, jossa ei ollut liukasta. Ei tarvinnut kovin montaa kierrosta ravata, kun poni jo kuunteli tyytyväisenä käskyjä "käynti, ravi, seis" ja hölkkäili rentona ja pää alhaalla.

Lauantaina hyppäsin Winnien kanssa kujalla, jolla oli hypytetty aikaisemmin toista ponia. Winnie oli todella, todella hyvä ratsastaa! Sen laukka oli aktiivista ja eteenpäinpyrkivää, mutta kuitenkin säädeltävissä. Poni kääntyi, suoristui, hidasti pidätteestä ja lähti pohkeesta eteen. Hyppäsin kujalla ilman käsiä pienehköä okseria ja jatkoin normaalisti ohjat kädessä, kun ryhdyttiin korottamaan estettä. Mikään Winnien hyppäämisessä ei muuttunut, kun okseria nostettiin reiällä, kahdella, kolmella. Poni edelleen imi esteelle ja vaikutti kovin tyytyväiseltä itseensä, kun se kerta toisensa jälkeen suoritti esteen ongelmitta. Lopulta este oli hurjat 95 cm korkea ja 80 cm leveä; siis aivan järkyttävän kokoinen minun mittapuullani!


Hyvänen aika, minä olen tuon kokoisia esteitä hypännyt viimeksi vuosia sitten lähes 170 cm korkealla Astalla, jolloin esteet tuntui kamalan isoilta senkin kokoisen hevosen selässä. Winnie taas, sehän on poni! Poni, joka noin vuosi sitten ylitti ensimmäisiä kertoja elämässään maapuomeja ja jonka olen itsekseni opettanut hyppäämään aloittaen pikkuruisista ristikoista. Tamma on kehittynyt paljon! Ties mitä tuosta vielä tulee. :)

Winnien ratsastuksen jälkeen kävin vielä Metsäkylässä ratsastamassa Julitan super kevyesti. Lähdin maastoon ilman satulaa tekemään pienen käyntilenkin, uskon että Juli arvosti tuota liikutustapaa suuresti. :) Ponivanhus on kuulemma tullut entistä laiskemmaksi tunneilla, kaipa se on sitä mieltä että ei tuon ikäisenä tarvitse enää liikkua. ;) Maastossa Juli sai laahustaa juuri niin hitaasti kuin halusi; minä puolestani matkustin tyytyväisenä, kun ei tarvinnut keskittyä ponin pidättelemiseen ollenkaan.

Juli tarhailee nykyään Ladyn kanssa, vihdoin
poni on saanut jonkun jota komentaa! 

Huomaa tarhakaverin ilme taustalla. ;)