Smile, my friend!

Pirteää päivää vaan teillekkin! Tämä kuva kiteyttääkin aika pitkälti sen, mitä Julilla oli sanottavaa eilisestä ratsastuksesta maneesissa. EI JAKSA!

Nenna tuli seurakseni tallille ja heilui kameran kanssa urheasti, vaikka kuvausolosuhteet olivatkin melko hirvittävät kylmästä ja pimeästä ilmasta johtuen. Koska ulkona oli jo niin pimeää, ei maastoon olisi ollut mukava lähteä. Suunnattiin siis maneesiin tekemään ihan töitä. Miten sen nyt nätisti sanoisi... Julin selässä muistan taas arvostaa Winnien työmoraalia ja eteenpäinpyrkimystä, mahdollisuutta ylipäätänsä ratsastaa ja työstää hevosta. Kun poni ei liiku eteen eikä edes reagoi pohkeeseen, miten voit tehdä yhtään mitään? Aina opetetaan, että ennen kaikkea ratsastetaan pohje läpi. Kun se ei vain kertakaikkiaan mene läpi, niin mitä jää enää tehtäväksi?

Kovin yritin työskennellä Julin kanssa käynnissä. Ratsastin kulmiin, pyysin reippaampaa käyntiä, tein pysähdyksiä. Ei poni siitä reippaaksi tullut eikä se omalla moottorillaan liikkunut, mutta oli se Julitaksi vallan hyvän tuntuinen. Ravissa jatkoin samaa, vähän ympyröitä sinne tänne ja tavoitteena vain ylläpitää ravi. Vähän tehtiin jotain pohkeenväistön tynkääkin.


Laukka pyöri tällä kertaa yllättävän hyvin, poni säilytti vasemman laukan useamman kierroksen pääty-ympyrällä ja oikeaankin kierrokseen saatiin aikaiseksi laukkaa. Ei tosin oikeaa laukkaa, mutta laukkaa kuitenkin! Julihan ei siis nosta oikeaa laukkaa kuin joskus vahingossa; niinä kahdeksana vuotena ja varmaan lähemmäs kahtenasatana kertana kun olen ponia ratsastanut, se on laukannut allani oikeaa laukkaa varmasti alle kymmenen kertaa. Täytyy siis olla erittäin tyytyväinen jo siihen, että poni suostuu laukkaamaan oikealle päin edes sitä vasenta laukkaa. ;)

 Loppuun ravailin vähän ympyröillä ilman jalustimia. Varmaan noin puolen tunnin työskentelyn jälkeen palattiin molemmat kovin tyytyväisinä talliin. Juli oli varmasti liikkunut kylliksi, eikä omat vatsalihaksenikaan olisi jaksaneet enää kovin paljon pidempään!

Metsäkylästä suunnattiin vielä Kartanolle, missä ratsastelin Winnien kevyesti ilman satulaa edellispäiväisen estetreenin jälkeen. Poni oli vallan mukava ratsastaa! Laukata se ei olisi halunnut, koska toisetkaan hevoset maneesissa eivät joutuneet juuri sillä hetkellä laukkaamaan. Pienen keskustelun jälkeen laukka kuitenkin nousi ja myös pysyi yllä.

Tänään poni viettääkin hyvin ansaittua vapaapäivää, kun huomenna se taas joutuu töihin oikein tuplasti.

Poni sai muuten ehkä suloisimman varustekappaleensa ikinä! Koska ensi viikolla lyödään alle luultavimmin nelihokkiset kengät, saa tamma jalkoihinsa suojaksi suloisen vaaleanpunaiset neopreeniputsit suojaamaan ruununrajojaan. :)