Uusi vuosi, uudet kujeet!

Mitä tapahtuikaan blogissani vuonna 2012? Tässä hieman tilastoja.

Kävijämäärät kuukausittain
Tammikuu 4651
Helmikuu 3977
Maaliskuu 5508
Huhtikuu 4558
Toukokuu 6216
Kesäkuu 6879
Heinäkuu 7591
Elokuu 8106
Syyskuu 5912
Lokakuu 6090
Marraskuu 7803
Joulukuu 13 935

Eli yhteensä vuoden 2012 aikana blogiani katsottiin hurjat 81 226 kertaa! Vertailun vuoksi; Vuoden 2011 aikana kuukauden suurin kävijämäärä oli 5365 joulukuussa.

Lukijoita on tullut vuoden aikana myös reippaasti lisää, tänään lukijamäärä näytti tasan 270 lukijaa.


Suosituimpia hakusanoja, joilla satunnaiset kävijät ovat löytäneet blogiini
essin poniblogi
poniblogi
Metsäkylän talli
piirretty hevonen
ML Pedant
pukuratsastus
apassionata 2012
poni pulkka
Helsinki Horsefair
hevosen maastakäsittely
Keiramon talli
Ponikumpu

Liekö vuoden vaihtuminen vai rakettien pamahtelu saanut Winnien pään pyörälle - tämän päiväisen perusteella olen valmis kumoamaan koko edellisen postauksen! Poni pääsi yllättämään kerrankin positiivisesti , kun suuntasin tallille pahantuulisena, väsyneenä ja jalassani maalin peitossa olevat verskat ja tennarit. Ajattelin ratsastaa ponin ilman satulaa läpi kaikissa askellajeissa päämääränä saada vain sen energiat purettua. Tällä kertaa tiedostin huonon mielialani ja päätin aloittaa touhuamisen ponin kanssa puhtaalta pöydältä. Otin kaverin sisälle talliin solariumin alle. Harjailin huolella läpi, selvitin jouhet ja letitin harjan. Olin jo vähän paremmalla tuulella, kun lähdettiin sulassa sovussa maneesille päin.

Jo 5 minuutin kuluttua olinkin valmis räjäyttämään ponin taivaan tuuliin. Minä en päässyt selkään! Asettelin tuolin sopivasti, siirsin ponin tuolin viereen, nousin tuolille ja poni siirtyi puolitoista askelta eteenpäin. Pyöräytin ponin tuolin ympäri takaisin samaan paikkaan, nostin jalkani hypätäkseni selkään ja taas poni siirtyi puolitoista askelta. Lopulta pääsin selkään saakka ja pian kirosinkin jo uutta vuotta, ponin ruokintaan lisättyä kauraa ja eilistä ponin vapaapäivää pelkän kävelytyskoneen merkeissä, kun Winnie oli -hmm, kauniisti sanottuna hieman energinen. Odotin vain kauhulla sitä hetkeä, kun se päättää lähteä kiitopukkilaukassa maneesin toiseen päätyyn jonkun toisen hevosen luo. Poni oli kovin pinkeänä eikä olisi malttanut kävellä tai ainakaan työskennellä käynnissä.

Jostain pusersin jaksamista ja intoa itseeni niin, että sain kuin sainkin aikaiseksi ratsastaa ponia käynnissä ihan kunnolla. Käytin Winnien mielentilaa hyväkseni; kun se kyttäsi toista päätyä ja poikitti, pyysin siltä pohkeenväistöä ja kehuin oikeasta reaktiosta. Kun poni puolestaan haikaili toisten hevosten perään, käänsin sen voltille niitä kohti, mutta jatkoinkin voltin loppuun. Taas kehuin hyvästä asetuksesta ja aktiivisista takajaloista. Lopulta poni menetti mielenkiintonsa tappelemiseen kun sain sen huijattua tekemään töitä. Tehtiin paljon ympyröitä ja väistöjä, avotaivutuksia ja suunnanmuutoksia. Asettelin paljon molempiin suuntiin ja keskityin ratsastamaan käännökset kunnolla ja oikein. Lopputulos olikin oikein pehmeä ja yhteistyöhaluinen poni. Fiilistelin ravissa vaikka kuinka kauan, en olisi malttanut lopettaa ollenkaan! Olikohan taas mikään yllätys, ettei paikalla ollut kuvaajaa tai muutakaan yleisöä. Kunhan saan jonkun kaverin taas kuvaamaan, juoksee poni varmasti pinkeänä pää pilvissä!

Palkkioksi poni sai käydä vielä piehtaroimassa. Loppukäynnit tehtiin vapaana maasta käsin, ei ollut poni unohtanut kuinka nätisti kuuluu seurata. :)