You are my precious diamond

Tuossa jokin aika sitten Annika kyseli Harria taas mallikseen vaokuvattavaksi, enkä viimekertaisten linnakuvien jälkeen voinut muuta kuin suostua ja hyppiä riemusta. Annikalla oli taas visio, ajatus jostain vähän erikoisemmasta. Minä sain tehtäväkseni vain kuurata Harrin kirkkaan valkoiseksi, poistaa suitsista kaikki ylimääräiset remmit ja katsella vähän kauniita kuvauspaikkoja talliympäristöstä.

Annikalla oli mukanaan pussillinen koruja, valtava kameralaukku ja kiiltäväpintainen heijastinlevy, jolla oli tarkoitus leikkiä valon kanssa. Vietiin Harri ensin lähimetsään ilta-aurinkoon kuvattavaksi. Ruuna sai otsalleen upean korun, jonka se kylläkin muutamaan kertaan oikein taidokkaasti ravisteli pois paikoiltaan. Heijastinlevyllä yritin parhaani mukaan heijastaa valoa Harrin päähän ja samalla pitää hevosen paikoillaan ja ilmeikkäänä. Ei ollut ihan helppo juttu!

Metsästä siirryttiin vielä pimeään alikulkutunneliin kuvaamaan. Harrin ilme saatiin edes vähän kiinnostuneemman näköiseksi, kun soitettiin puhelimesta ääninauhaa hevosten hirnumisesta. Harri raukka oli aivan hämillään mistä moiset kiljahdukset kuuluivat!

Ei voi kuin vain ihastella taas, kuinka mielettömän taitava kuvaaja ja kuvankäsittelijä Annika on. Aivan mielettömiä, en saa silmiäni irti näistä kuvista! Mitkä olivat teidän suosikkejanne?

Annikan syvällisempiä pohdintoja kuvauskeikasta voi käydä lukemassa täältä. Minä keskityn vain hehkuttamaan ja ihastelemaan tuota rakasta hevosta!