Jalkapallotähti

Postilaatikosta kolahti viime viikolla Tarjoustalon mainos. Enhän minä ikinä oikeastaan edes selaa mainoksia, mutta tällä kertaa tuli kahvikupposen ääressä kahlattua mainosnivaska läpi. Silmiin osui vihreä tarjousjumppapallo, joka herätti lämpimiä muistoja Winnien kanssa palloilusta. Meidän palloa oli joku mennyt kuitenkin lainaamaan ja pallo löytyi lopulta puhjenneena. Winnie lähti, eikä uutta palloa tullut hankittua.

Pikkuinen innostus nosti päätään jossain tuolla sisälläni ja heräsi ajatus siitä, josko Harrikin voisi oppia palloilemaan. Harri on kyllä niin herkkis, ettei varmasti edes tulisi samalle kentälle pallon kanssa, mutta ehkä se voisi ajan kanssa kuitenkin jotain oppia. Ajatus jäi hautumaan, kunnes muutamaa päivää myöhemmin yllätin itseni marssimasta tarjoustaloon. Vihreät pallot oli loppu, mutta halkaisijaltaan 10 cm suurempia pinkkejä palloja oli vielä. Ei muuta kuin kassalle.

Harri sai miehekkään pinkin pallonsa maanantaina. Ruuna sai ihmetellä ryppyisen muovikasan täyttymistä ja tutustua palloonsa kaikessa rauhassa itsekseen. Olin kuin puulla päähän löyty, kun Harri kipitti suoraan pallon luo ja pökkäisi sitä turvallaan. Ei muuten pelottanut! Eikä oikeastaan ihan hirveästi kiinnostanutkaan, mutta eipä tuo haitannut. Tylsästä pallosta on helpompi tehdä kiinnostava kuin pelottavasta pallosta turvallinen ja luotettava.

Tiistaina jatkettiin treeniä maneesin puolella. Treenattiin alkuun vapaana, jotta Harri sai tosissaan tehdä juuri mitä halusi. Hevonen oli vapaa poistumaan paikalta, mikäli ei yhtään kiinnostaisi. Parinkymmenen minuutin leikkimisen jälkeen oltiin taas askelta lähempänä jalkapalloilevaa satuhevosta! Tämä poika pelaa nappulaliigassa jouluun mennessä.