Ensimmäisen radan Aksu suoritti puhtaasti. Meno oli hieman hidasta, mutta poni suoritti kuitenkin ihan kivasti. Kääntyi ja nosteli jalkojaan. Kun itse kiipesin ruunan kyytiin oman luokkani verryttelyssä, tuntui kuin maan vetovoima olisi vaikuttanut ponin kinttuihin kymmenkertaisella voimalla. Aksu oli hidas ja tahmea. Otin vain muutaman verryttelyhypyn ja säästelin ponia radalle.
Maneesissa Aksu heräsi hetkeksi ja laukkasi puoli kierrosta hyvää reipasta laukkaa. Siihenpä se sitten jäi kuitenkin - kun ehdittiin lähtölinjan yli, oli laukka jo kuollut ja poni tahmea. Heti ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi alas ja pistesaldoon ropisi 4 virhepistettä. Muutamasta esteestä päästiin puhtaasti yli ja saatiin askeleetkin sopimaan kivasti, mutta kulkeminen katkesi sarjaesteelle. Ensimmäiselle esteelle räpiköitiin kummallisesti ja päädyttiin rymistelemään pystyesteen läpi. Yhden laukka-askeleen sarjavälissä ei paljoa virheitä ehdi korjata, joten sarjan b-osa tuli vastaan aivan liian pian. Ei tuollaisesta paikasta voi enää hypätä, joten pakkohan se on kieltää. Puolessatoista sekunnissa ehdittiin kerätä 8 virhepistettä lisää.
Kyllä voi pientä ihmistä turhauttaa tällainen epäonnistumisten putki molemmissa kilpailtavissa lajeissa. Alkaa loppua usko itseensä ratsastajana ja motivaatiota on yhä vain vaikeampi löytää uudelleen yrittämiseen.
Ihan liian tuttu tunne ku alkaa loppumaan usko itseensä ratsastajana jatkuvien epäonnistumisten kautta.. mut sen jälkeen niist onnistumisist osaa ainakin iloita ihan eri taval! kyl se siitä, ens kerralla paremmin! :)
VastaaPoistaNoh, nyt vaan toivotaan ja odotetaan niitä onnistumisia pitkästä aikaa. Ehkäpä se tästä. :)
PoistaOmpa harmi kuulla, että kisat ovat menneet hieman heikommin viimeaikoina. Siitä ei kuitenkaan saa masentua tai vajota itsesääliin. Epäonnistumiset ja jopa pidemmät kaudet kuuluvat tähän harrastukseen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ilman epäonnistumisia ei osaa iloita niistä pienistäkään onnistumisista. Pitää muistaa, että jos tämä olisi helppoa, kaikki tekisivät niin eikä kilpailuilla olisi enää mitään merkitystä.
VastaaPoistaTässä kohtaa ei saa luovuttaa ja lopettaa kilpailemista uskonpuutteen takia, sillä se kaduttaa myöhemmällä iällä. Itsekin nyt monta vuotta myöhemmin harmittelen edelleen sitä, kun siirryin kilpailumaailmasta sunnuntairatsasteluun vain sen takia, kun hieman pidempi epäonnen putki söi itseluottamusta. Nyt kynnys uudelleen kilpailemisen aloittamiseen kasvaa päivä päivältä. Sinäkin olet vielä niin nuori ja sulla on koko elämä aikaa onnistua kilpailuissa, joten toivon näin tuntemattomana täti-ihmisenä, ettet luovuta kovan paikan tullen, vaan taistelet itsesi voittoon.
Hirveästi tsemppiä tuleviin treeneihin ja koitoksiin! Asioilla on tapana järjestyä.
Voi kiitos, olipas rohkaiseva kommentti! :) Ehkäpä me täältä pohjalta noustaan niin Aksun kuin Harrinkin kanssa vielä. Ei kai sitä voi ikinä onnistua jos ei edes yritä... Jostain kun saisi vain kerättyä sitä motivaatiota, vaikka riskinä on epäonnistua yhä uudelleen ja uudelleen.
PoistaÄläs nyt ☺ sä oot tehnyt oonin kanssa ihan supertyötä. Laitilassa oli huono päivä mut mikään ei ollut sun ratsastuksesta kiinni. Laihis, pari päivää ennen kisoja päättynyt psylliumkuuri, talvikarva ja kuuma päivä...eiköhän siinä ole selkeä syy väsähtämiseen :) -J-
VastaaPoistaNoh, kai se on ainakin osittain hyväksyttävä, vaikka aina on fiilis että olis ite voinut tehdä enemmän ja paremmin. :) Ehkä ens kerralla on taas parempi päivä!
PoistaEnsimmäinen anonyymi täti sanoi että älä luovuta, ja se onkin hyvä ohje! Mutta täällä toinen anonyymi täti muistuttaa myös, että sitten ihan kaikkiist pohjimmiltaan ratsastus ei oikeastaan enää olekaan kilpailulaji - se on kommunikaatiota kahden elävän olennon välillä. Silloin kun kaikki osuu nappiin, on tietysti hienoa näytösluontoisesti esitellä, että "kattokaas miten meidän dialogi toimii!" Mutta vaikka ei aina kaikki menekään niin hyvin kuin voisi, sulla on oma erityinen suhteesi moneen hienoon hevoseen, ja se on loppujen lopuksi tärkeintä. Ennen kaikkea tietysti ratsastajalle ja ratsulle itselleen, mutta sinun tapauksessa täällä blogimaailmassa myös kaikille meille blogin lukijoille!
VastaaPoistaOhhoh, onpas tädit nyt aktivoituneet! Ihanaa että jaksatte kommentoida, on kiva kuulla mielipiteitä ja ajatuksia myös "oikeilta aikuisilta" yhtään nuorempia kommentoijia kuitenkaan väheksymättä. :) Onhan se niin, että kilpaillessa jää tuijottelemaan vain niitä kilpailutuloksia. Meillä nyt on vielä viimeaikoina osunut niin Harrin kuin Aksunkin kanssa juuri kisapäiville ne huonommat päivät ja suoritukset.. Päälimmäiseksi jää paha maku suuhun, vaikka treenit lopulta sujuisivatkin kivasti ja ylipäätään muuten yhteistyö hevosten kanssa pelaisikin. Kiitos kun muistuttelit perusasioista, niistä olen aivan samaa mieltä kanssasi! :) Täytyy taas avartaa omaa katsetta ja unohtaa pelkkien tuloslistojen tuijottelu.
Poista