Harri on suuri ranskalaisten ystävä. Tämä selvisi, kun yhdellä kisareissulla poikettiin takaisin kotiin päin ajellessa Hesburgerissa ja syötiin eväämme trailerin luona hevosia vahtien. Tuolloin Harri sai maistaa ranskalaisen ja sen silmissä syttyi loiste kuin pikkulapsella jouluaattona. Lopulta ruuna söi puolet ranskalaisistani ja jäi odottamaan lisää.Tottahan toki raskaan työn raatajaa täytyy joskus palkita. Sunnuntaina suunnattiin Moonan ja Geen seurassa läheiseen liikekeskukseen pikkuiseen Heseen, jossa on yleensä rauhallinen autokaista. Sinne nuo lompsivat, tekivät avustetusti tilauksensa ja jäivät pihanurmikolle syömään. Geelle ei lopulta ranskikset niin maistuneetkaan, mutta miniporkkanat sen sijaan tekivät kauppansa. Harri söi ranskiksiaan niin loputtoman onnellisen näköisenä, ettei väliin jääneet kilpailutkaan enää harmittaneet. Meillä oli varmasti kivempaa kuin olisi ollut yksissäkään kilpailuissa!
Hevoset saivat ihailua niin pikaruokaravintolan asiakkailta kuin henkilökunnaltakin; miniporkkanoiden saattelemana hevoset saivat kutsun tulla asiakkaiksi toistekin.
Hahaha!! Ihan huikee! :D
VastaaPoistaNäyttää olevan kovin matalalla tuo hackamore, itse nostaisin vähän ylemmäs ettei ole tuolla luun kapenevalla kohdalla. Muuten mukava postaus, ja hyviä herkkuhetkiä ranskalaisten merkeissä :)
VastaaPoistaHackamoren ketju on niin löysällä, että turvan päälle tuleva osa valahtaa helposti melko alas. Ratsastan Harria kuitenkin maastossa pitkin ohjin, joten en ole nähnyt kovin merkitykselliseksi hackamoren tarkkaa paikkaa. :) maastoillaan pelkällä riimullakin, mutta kaupunkiin laitetaan kuitenkin näön vuoksi "oikeat suitset".
Poista