Koda edistyy

Olen edelleen ratsastellut Kodaa useamman kerran viikossa. Ollaan tehty töitä kentällä, maastoiltu ja tehty muuta mukavaa. Kentällä Kodalla on edelleen päiviä ja niitä toisia päiviä; välillä kaikki sujuu alusta saakka kuin rasvattu, kun välillä taas alkuhölkkä on pomppuisaa kiitoravia ja väistättävä pohje tai laukka-apu saa hevosen kupin nurin ja ruunan juurtumaan paikoilleen. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menty reilusti ja hyviä päiviä on ehdottomasti enemmän! Laukat alkavat nousta jo siivosti ja laukkaa on mahdollista säädellä. Usein Koda pysyy jo korkeammassa muodossa laukassa, eikä rullaa turpaansa jatkuvasti polviensa väliin.

Lähtötilanne. Huomatkaa ruunan veikeä hymy!

Olisikohan ollut vajaa viikko sitten, kun käytiin Kodan kanssa maastolenkillä. Lenkin jälkeen ajattelin oikaista pellon poikki tallille. Kun Koda käveli niin siivosti, annoin sen ravata pidemmän pätkän pellon läpi. Pieni ajatus heräsi ja jäinkin hetkeksi pyörimään pellolle ravissa. Tilaa oli hurjan paljon joka puolella, joten seinät tai aidat eivät tulleet vastaan, eikä hevonen provosoitunut jäkittämään. Reippaasta ravista Koda nosti itsekseen laukan, jota annoinkin ruunan jatkaa sen ollessa rauhallista. Laukkasimme pellolla kierroksen - kaksi - kolme - ja neljä. Nostin laukan myös toiseen suuntaan. Maastoon lähtiessäni en olisi ikinä uskonut, että päätyisin tämän nuoren ja ajoittain villinkin hevosen kanssa pellolle laukkailemaan!

Peltolaukkailua seuraavana päivänä tehtiin töitä kentällä, kun Moona ehti tulla meitä kuvaamaan. Tällä kertaa Koda oli todella jännittynyt, sillä kentän päädyssä oli taas liuta mopoja ja mopoautoja tuttuun tapaansa häiritsemässä; moottoreiden huudatusta, kilpaa torven soittamista, kiihdyttelyä ja jarruttelua sinne tänne. Koda pysyi nahoissaan, mutta ei ollut rento. Loppua kohden hevonen vähän rentoutuikin ja muuttui pehmeämmäksi ratsastaa. Vasen laukka oli tällä kertaa oikein hyvää, oikealle ruuna edelleen tykkäsi valua hirmu matalaksi. Pääasia kuitenkin, että laukkasi.

Lopuksi saatiin Kodan kanssa vielä riita aikaiseksi, kun pyysin hevosta väistämään pohjetta ravissa. Taas meni se kuuluisa kuppi nurin ja hevonen oli valmis poistumaan paikalta. Hetki keskusteltiin ja tehtiin töitä, kunnes ruuna lopulta taipui väistöihin ravissa molempiin suuntiin. Fiksu ja hieno hevonen väisti muuten aika taitavasti! Tähän oli hyvä lopettaa ja kehua hevosta hurjan paljon.

Kuvista iso kiitos Moonalle!

Koda tulee helpommin jo tuntumalle, mutta protestoi narskuttelemalla kuolainta.

Ensimmäisessä askeleessa vielä nojaa kuolaimeen eikä hyväksy tuntumaa...

Seuraavassa askeleessa jo rehellisesti kuolaimella ja rentona!