Vaurion valmennuksessa vuoden tauon jälkeen

Tiistaina päästiin yli vuoden tauon jälkeen Ville Vaurion kouluvalmennukseen. Aikoinaan Villen myötä innostuin koko kouluratsastuksesta, kun käytiin Winnien kanssa valmennuksissa aina kerran kuukaudessa, kun Ville kävi meidän tallilla valmentamassa. Winnien lähdettyä ja alettuani ratsastaa Harria jatkoin valmennuksissa käymmistä, kunnes valmentajan aikataulut eivät enää antaneet periksi. Onneksi kävin tuolloin jo myös nykyisen valmentajani tunneilla, joten valmentautumisrutiinista jäi vain yksi ylimääräinen kuukausittainen valmennus pois.

Nyt vihdoin saimme Villen takaisin ja ymmärtääkseni ajatuksena on, että kuukausittaiset valmennuspäivät jatkuisivat. Valmennukseen oli kyllä jännittävää mennä - näkyyköhän vuoden kehitys yhtään missään? Olenkohan oppinut jotain asioita aivan väärin?

Valmentaja sentään muisti meidät ja vuoden takaisen tilanteemme. Selostin lyhyesti kuulumiset ja tämänhetkiset ongelmat tahdin kanssa ja kilpailusuorituksissa. Näitä ongelmia lähdettiinkin sitten avaamaan ja tekemään töitä niiden parantamiseksi.

Lähtökohta oli, että Harri juoksee liian lujaa. Se ei odota, vaan harppoo nopeasti ja muuttuu tahdittomaksi. Tavoitteena oli saada hevonen hitaammaksi ja samalla tahdikkaammaksi kuitenkin niin, ettei hevonen myös hidastu reagoinnissaan, vaan vastaa edelleen apuihin ja on täsmällinen. Tähän lähdettiin pyrkimään ensimmäisellä hidastamistehtävällä, jossa molemmille pitkille sivuille tehtiin ensin liukuva pysähdys käynnistä ja myöhemmin samalla kaavalla siirtyminen ravista käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Alkuun Harri teki täsmällisiä ja töksähtäviä pysähdyksiä, mutta vähitellen sain hevosen ensin hidastamaan riittävästi, jonka jälkeen sain tehtyä pehmeän siirtymisen käyntiin tai pysähdykseen.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyrällä ja pitkillä sivuilla. Jälleen Harri sai olla hieman hitaampi, mutta samalla ryhdikäs ja kevyt. Oli rohkaisevaa, että Ville neuvoi korjaamaan hevosta täysin samalla tavalla, kuin oma valmentajanikin on minua opettanut. Tiesin siis täsmälleen mitä tehdä ja sain heti palautteen onnistuneesta korjauksesta. Usein siis riitti, että sain ohjeen korjata hevosta ilman, että tarvitsin selitystä siitä, mitä ja miten minun täytyy konkreettisesti tehdä.

Valmennuksen lopuksi Ville ilokseni totesi, että olen oppinut vuoden aikana istumaan satulaan ja saamaan hevosen oikeasti kontrolliin. Vielä vuosi takaperin kun tuo hevonen pääsi innostuessaan kuljettamaan minua ympäri kenttää ihan villisti. Kotiläksyksi sain ratsastaa Harria hitaammaksi, vaikka se oman takapuolen alla tuntuisikin liian hitaalta vauhdilta. Näillä ohjeilla eteenpäin ja toivotaan parempaa menestystä loppukauden kisoihin!

Kuvaamisesta valtava kiitos Maijulle!