Viime viikolla ratsastin 18 kertaa, tällä viikolla en vielä yhtäkään. Onnistuin sunnuntaina illalla kipeyttämään oikean käteni niin, että kärsin koko yön ja alkuviikon järkyttävistä säryistä. Ongelmat käden kanssa liittyvät luusairauteeni, jonka vuoksi minua on ehditty leikatakin jo neljästi. Sairaudessani raivostuttavinta on sen arvaamattomuus; joskus sen aiheuttama kipu on vain hetkellistä, joskus se kestää päivän. Pahimmassa tapauksessa se johtaa kierteeseen, jolloin kiputila jatkuu päiviä ja uusiutuu taas päivän tai parin kuluttua, kunnes kipua aiheuttava luukasvain poistetaan. Yleensä vain tietyt luukasvaimet ovat oireilleet, mutta nyt oikea käteni kipeytyi ensimmäistä kertaa.
Käsi on jo paljon parempi, muttei aivan täysin kunnossa vielä. Voi olla, että huomenna se on jo täysin oireeton tai sitten joudunkin taas kierteeseen ja löydän itseni muutaman kuukauden kuluttua sairaalasta leikkauspöydältä. Täytyy vain toivoa parasta. Minulla kun ei olisi aikaa eikä kiinnostusta sairastaa yhtään enempää.
Kaikki hoidettavat hevoseni ovatkin saaneet löysäillä tämän viikon. Maanantaipäivän kaikki saivat kokonaan vapaaksi, tiistaina kävin taluttelulenkillä Harrin kanssa, koska tuon hevosen pystyn hallitsemaan yhdelläkin kädellä. Keskiviikkona niin Harri, St. Lo kuin Kodakin saivat pyöriä kävelytyskoneessa ja lisäksi juoksutin kaksi viimeisintä kentällä.
Siru tuli seurakseni tallille ja räpsi kuvia Kodan juoksutuksesta. Voi että kun tekisi niin mieli päästä taas tuonkin hevosen selkään! Koda saa nyt valitettavasti kuitenkin vielä odottaa ja liikkua maastakäsin kunnes olen aivan täysin kunnossa, eikä hevosen äkkinäiset liikkeet voi enää vahingoittaa kipeää kättäni.
Täysin samaa mieltä! Mäkin tässä just oon hiffailu että terveyttä osaa arvostaa vasta sen menetettyä. Mulla kipeyty tässä kylki joka oli aivan hirmusen kipeä 3 viikkoa, että ratsastaa pystyin vain kahdenkolmen buranan avulla.Nyt sittten sain jäätävän flunssan ja mullakaan ei olisi todellakaan aikaa sairastella nyt.. ehkä sitä terveyttäkin arvostaa sitten terveeä hiuka enemmän. hrimusesti tsemppiä sulle!
VastaaPoistaNiin se vain tuppaa menemään. Muistan, kuinka kouluaikoina oikein toivon välillä sairastuvani, jotta saisin olla pois koulusta. Kun sitten kunnon kuumeflunssa tai migreeni iski, toivoikin olevansa kunnossa ja voivansa mielummin istua koulunpenkillä.
PoistaTsemppiä sulle myös paranemiseen, toivuhan kunnolla ennen kuin kiipeät hevosen selkään. :) Muutama viikko on elämästä lyhyt aika. Mielummin lepää sen aikaa ja paranee kunnolla, eikä saa mitään jälkitauteja tai pitkittyneitä kiputiloja.
Voi ei kun kurja! :(
VastaaPoista