Villihevosen kyydissä

Nuorehko ruuna Koda on ollut hoidokkinani tämän viikon. Hevonen on hurjan fiksu ja keksinyt, että työnteon voi helposti välttää pelleilemällä. Etenkin laukan kanssa Kodalla on ollut motivaatio-ongelmia. Laukkaamisen sijasta hevonen pysähtyy ja peruuttaa itsensä ulos tilanteesta. Mikäli taaksepäin ei pääse, lähtee hevonen sitten vaikka ylöspäin.

Satula on sopiva, hevonen ei ole kipeä. Se laukkaa narunpäässä satula selässään ja on viime viikkoon saakka laukannut maastossa ongelmitta. Tuntuu, että hevonen on vain keksinyt, että töitä ei tosissaan ole aivan pakko tehdä jos ei kiinnosta. Asiaa ei ole helpottanut se, ettei hevosen omistaja ole voinut ratsastaa hevosta moneen kuukauteen ja selässä on käynyt vuokraajia, jotka Koda on saanut tippumaan selästään. Tämä on hieno, fiksu ja mielenkiintoinen hevonen, jolla on mahtava liike!

Pikkuserkkuni Jenni tuli kanssani pitkästä aikaa tallille, kun ratsastin Kodan ja myöhemmin myös Winnien. Kodan kanssa oltiin kentällä jo kahdeksan jälkeen aamulla, joten saatiin olla ihan rauhassa ja ilman pelkoa siitä, että häiritään muita ratsukoita. Alkuun Koda on melko kiva ratsastaa; se ravaa reippaasti eteen, vaikkakin mieluusti välillä puree kuolaimeen kiinni ja kiitää menemään haluamaansa vauhtia. Helposti hevonen työntää turpansa polvien väliin ja hiihtää menemään vikkelästi niska kaksinkerroin. Kun tällä kertaa vaadin hevosta nousemaan ylös kuolaintuntumalle, veti ruuna herneenpalkoa nenäänsä. Se pysähtyi, peruutti ja pyöri. Muutaman kerran hevonen pääsi hyppäämään pystyynkin, kun en päästänyt sitä peruuttamaan enkä ehtinyt kääntää hevosen päätä pois tilanteesta.

Kun vihdoin ravi alkoi toimia, ei laukka enää ollutkaan suuri ongelma. Muutaman yrityksen jälkeen laukka nousi ja säilyi oikein hienosti. Jälleen Koda viihtyi turpa polviensa välissä, mutta nyt pääasia oli, että hevonen edes laukkasi. Kunhan laukka saadaan taas helpoksi asiaksi ja nousemaan, voidaan keskittyä enemmän hevosen muotoon laukassa. Nyt saatiin aikaiseksi useampi onnistunut nosto molempiin suuntiin ympyrällä.

Koda reagoi hirmu herkästi ratsastajan istuntaan. Tämän hevosen kanssa olenkin joutunut kiinnittämään huomiota hirmuisesti siihen, ettei painoni heilahda missään kohtaan eteenpäin - etenekään laukannostoissa. Kun paino pysyy takana ja vie hevosta selkeästi takaa eteen, on kaikki Kodan kanssa helpompaa. Kun hevonen taas saa tasapainoni heilahtamaan ja ylävartaloni kallistumaan eteenpäin, tekee hevonen välittömästi pysähdyksen ja jatkaa liikettä taaksepäin, mikäli pyydän sitä eteenpäin painoni kuitenkin edessä. Laukkakin nousi nyt helposti, kun liimasin takapuoleni satulaan ja keskityin pitämään selkäni suorassa. Hevosen herkkyys hankaloittaa työskentelyä sen tehdessä äkkinäisiä liikkeitä, mutta vastaavasti olen päässyt myös hyödyntämään hevosen herkkyyttä kuunnella istuntaa ja painoapuja.

Tämä on kyllä jännä hevonen ja se kiehtoo minua suuresti. Koda on luonteeltaan kuitenkin kiltti; se on helppo ja mukava käsitellä, se ei suuremmin säiky, ei ryöstä ratsastaessa eikä pukittele. Pelleillessään se ei pyri kaikin tavoin heittämään ratsastajaa selästään, vaan ainoastaan reagoi välttämällä työnteon toimivaksi oppimallaan tavalla. Uskon, että saadaan jotain aikaiseksi jo pelkästään tämän yhden viikonkin aikana - ollaanhan otettu jo isoja askeleita pelkästään kahdessa ratsastuskerrassa, kun ollaan saatu aikaiseksi ihan oikeaa laukkaa! Toivon, että voin myös itse oppia jotain uutta tältä hevoselta ja tulla taas vähän paremmaksi ratsastajaksi.