Aina ei oo säihke hyvästä // Ruskon estekisat

Lauantaina käytiin Aksun kanssa loikkimassa naapuritallilla meidän ensimmäinen 85 cm luokka. Vähän jännitin korkeutta lähinnä itseni vuoksi; olin varma, että 5 senttiä korkeammat esteet näyttäisivät vähintäänkin metrisiltä ja saisivat ponin kuskin rimakauhun valtaan. Pelko osoittautui turhaksi, eikä estekorkeus tuntunut sen kummoisemmalta kuin tähän saakka suorittamamme 80 luokatkaan.

Rata oli mukava ja looginen, hevoselle helppo suorittaa. Lähestymiset olivat pitkiä ja jokaiselle esteelle oli aikaa suoristaa hevonen. Helposta radasta huolimatta kilpailuiden jokaisessa luokassa tuli hirvittävä määrä hylkäyksiä ja virhepisteitä ratsukoille. Erikoisesteitä ei ollut kuin muutama, mutta kaikki esteet loistivat uutuuttaan puhtaina ja kiilsivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Uskaltaisin väittää, että tämä oli yksi painava syy suureen määrään hylkäyksiä. Tämä koitui myös meidän kohtaloksi Aksun kanssa.

Meidän rata lähti käyntiin hypyllä ykkösesteelle liian kaukaa. Kunhan tuosta toivuttiin, lähti rata rullaamaan ihan kivasti. Aksu laukkasi aktiivista ja reipasta laukkaa, tuli hyviin paikkoihin esteille ja hyppäsi näppärästi hyviä hyppyjä, joissa oli helppo pysyä kyydissä mukana. Sarjan ensimmäiselle osalle tultiin liian lähelle, mutta selvittiin kuitenkin b-osastakin yli. Matka pysähtyi kuitenkin kutosesteelle. Aksu on rohkea ja varma hyppääjä, joka ei yleensä turhia kyttäile ja kiipeää erikoisesteistäkin mukisematta yli. Nyt tunsin kuitenkin jo monta metriä ennen estettä, kuinka hevonen jännittyi ja alkoi hidastaa. Poni oli päätöksensä tehnyt, enkä voinut siihen enää vaikuttaa; seuraavasta esteestä ei mentäisi yli. Kiiltävä sininen porttieste oli ponille liikaa.

Aksu kielsi portille toistamiseen jo hyvissä ajoin ennen estettä. Onneksemme kisoissa sai suorittaa radan loppuun vielä hylkäämisen jälkeenkin, joten päästiin suorittamaan pelottava este hylkäyksestä huolimatta. Olisinkohan tullut neljä vai viisi kertaa esteelle, ennen kuin päästiin sen yli. Tässä vaiheessa raipasta olisi voinut olla jo hyötyä, mutta ilman oli pärjättävä. Minun piti aamulla ottaa Kartanolta, Harrin kotitallilta esteraippani mukaan, mutta joku sankari oli mennyt sitä lainaamaan eikä ollut palauttanut takaisin. Aksun kotitalliltakaan en löytänyt lainaksi esteraippaa, joten ilman oli pärjättävä.

Harmittavainen hylkäys, mutta silti hurjan hyvää treeniä ja kokemusta meille. Selkeästikään korkeus ei ole Aksulle ongelma, eikä laukankaan kanssa ole enää suuria haasteita. Lisää vain treeniä alle, raippa mukaan ja onnistuneita ratoja, niin ehkä selvitään joskus 90 cm luokastakin!

Kuvista suuri kiitos Nennalle ja videoinnista sekä avusta kisapaikalla Viiville!

Videonkin nyt laitan näytille kun sellainen kerran on, vaikkei meno niin kaunista katseltavaa olekkaan. Eipähän ole ainakaan annettu kiiltokuvamaista kuvaa meidän menosta! Virheet kyllä näen ja tiedostan itsekin, niihin puututaan taas valmentajan kanssa ja tekemällä treeneissä entistä enemmän töitä. Jotekin kisatilanteissa tulee myös tehtyä kaikkea muuta kuin loogisia ja fiksuja päätöksiä ratsastuksen suhteen..

Näillä näkymin päästään muuten alle kuukauden kuluttua hyppäämään ihan ulkopaikkakunnan kisoihin! Tähän saakka ollaan kuljettu kisapaikoille kävellen, mutta nyt vihdoin päästään lähtemään matkaan ihan trailerin kanssa.

Huuuupsista, tästähän täytyy hypätä!

Ei huolta, mä hoidan!

Superponi korjaa kuskin mokat kahdessa laukka-askeleessa ja suorittaa b-osan ongelmitta.

Pelottava, kiiltävä poneja syövä lankkueste, josta pystyi lopulta sittenkin hyppäämään yli säilyen hengissä.

Pieni poni näyttää niin pätevältä! 

Maalissa taas voittajana! Ainakin melkein..