Luvan saatuani kokeilin tänään ensimmäistä kertaa gramaaneja Pojulle. Se kun ei myötää kädelle ja laskeudu niskastaan yhtään alemmas, eikä myöskään tukeudu ohjaan kovin helposti. Eipä Pojulla oikeastaan ole lihaksiakaan joilla kantaa itsensä peräänannossa, mutta gramaaneilla sitä saa ohjattua hellästi oikeaan suuntaan - josko se lyhyempi ja pyöreämpi muoto löytyisi jatkossa helpommin myös ilman apuvälineitä.

Alkuun poni ihmetteli etujalkojensa välissä kulkevia naruja, mutta ne unohdettuaan siitä tuli todella kiva ratsastaa. Ratsastin todella pitkään löysillä gramaaneilla ja lopputuntia kohden keräsin niitä välillä lyhemmäksi. Missään vaiheessa en ponia niillä rullannut pakettiin, se kun ei tietenkään ole tarkoitus. Kun toinen ohja jarrutti etupäästä viemällä ponin turpaa lievästi alemmas, tuli Pojusta heti paljon työstettävämpi. Liike suuntautui enemmän takaa eteen ja väistöjenkin askeleet liikkuivat kunnolla sivulle, eikä vauhdin hurmassa pitkässä muodossa vain lievästi sivulle päin.

Poju myös tukeutui ohjaan heti alusta asti paremmin kuin normaalisti. Tuntui vihdoinkin siltä, että ohjan päässä on jotakin - ei kuitenkaan liikaa vaan juuri sopivasti maitotölkin verran, kuten Kyra Kyrklund toteaa kirjassaan sopivaksi tuntumaksi. Työskenneltiin alkuun käynnissä pitkän kaavan mukaan ja tehtiin sekä avoja että pohkeenväistöjä. Ravissa ja laukassa verkattiin todella löyhällä gramaanin tuntumalla pääasiassa ympyröillä.

Lopuksi keräilin gramaaneja hieman lyhyemmäksi ja taivuttelin ponia koko rungostaan, tai ainakin yritin. Välillä liu'utin gramaaneja pidemmiksi ja keräsin taas takaisin kun poni alkoi valua liian pitkään muotoon. Oli mukava huomata, miten Pojun muoto ja ratsastettavuus säilyivät gramaanien reilun löysäämisenkin jälkeen, ehkä mun on joskus mahdollista ratsastaa se rennon pyöreäksi ilman apuohjiakin. :)

Treenin jälkeen kävin vielä taluttelemassa Pojua maastossa, missä törmättiin pikkuserkkuuni koiransa kanssa. Karvaiset kaverit tutustuivat toisiinsa ja käyttäytyivät molemmat todella nätisti ja myös melkoisen kiinnostuneesti toisiaan kohtaan. Poju hetken pällisteltyään ja haisteltuaan rohkaistui jopa yrittämään koiran hännän maistamista. ;)

Huomiseksi olen sopinut koulutunnin, mikä toteutuu mikäli vain opettaja saa aikataulut järjestymään. Toivotaan, että onnistuu! :)

Tämänpäiväisistä kuvista suuren suuri kiitos Nennalle jälleen kerran!