Ikävä.

Erehdyin eilen katselemaan vanhoja videoita Winniestä ja jouduin käymään taas kaiken ikävän, surun ja harmituksen uudestaan läpi. Ikävöin tammaa ihan mielettömästi, kaipaan sen katsetta, pehmeää turpaa, iloista hirnahdusta kun kävelen tarhalle sitä vastaan. Olen kierinyt hirmuisissa omantunnontuskissa. Minullehan tarjottiin yhtä aikaa sekä Winnietä että Pojua vuokralle. Valitsin Pojun. Valitsin helpomman ponin, jolla saisin hypätä ja kilpailla,mutta samalla luotin siihen, että Winnie kuitenkin jäisi luokseni. Vaan ei jäänyt ja nyt olen pienessä mielessäni pohtinut sitä, oliko sen lähtö minun vikani. Olisiko tamma saanut jäädä, jos olisin vuokrannut sitä? Valintani ajoi minut tilanteeseen, jossa joudun lopulta hyvästelemään molemmat rakkaat hevoset. Poju on joka tapauksessa lähdössä kesään mennessä, Winnielle jouduin sanomaan hyvästi jo jouluna. Sain elätellä toiveita sen takaisin tulemisesta, mutta tilanne näyttää tällä hetkellä epätoivoiselta. Vihaan itseäni, kun jouduin pettämään lupaukseni tuolle tammalle huolehtia siitä ja olla sille oma ja luotettava ihminen. Olen vihainen itselleni, kun en pysty lunastamaan lupaustani ja ostamaan sitä.

Kaipaan tuota ponia sydämeni pohjasta. <3